Lue keskustelun säännöt.
Te jotka koette väsyvänne normaalia helpommin tavallisesta
02.04.2012 |
elämästä, kertoisitteko tähän ketjuun, mitä arvelette syyksi siihen väsymykseen, ja mitkä asiat helpottavat sitä? Olisi myös kiva kuulla lapsuudestanne ja ylipäänsä päivärytmistänne.
Minä olen aina ollut sellainen, että väsyn tosi helposti. Lapsena ja nuorena se oli ihan ymmärrettävää (näin jälkeenpäin katsoen) koska elämä oli aika stressaavaa isäni käytöksen ja arvaamattoman veljeni kanssa, mut en oikein ymmärrä, miksi olen aikuisenakin niin helposti väsyvä.
Sen verran olen oivaltanut, että vaikka pidän ihmisistä, väsyn heidän seurassaan koska olen kodista oppinut sen mallin, että minä olen aina vastuussa meneillään olevasta sosiaalisesta tilanteesta, aina muita varten, ja muiden käytös johtuu aina siitä mitä teen tai jätän tekemättä. Näin aikuisena ymmärrän, etten ole vastuussa muista, ja että tällainen lapsen syyllistäminen aikuisten käytöksestä ja ratkaisuista on ollut vanhemmiltani väärin, mut silti mä jotenkin ahdistun kohtuuttomasti ihmisten välisistä normaaleistakin ristiriidoista. Ylireagoin muutenkin asioihin helposti, ja esimerkiksi töissä minun on vaikea hahmottaa, mikä on se riittävän hyvä työn taso, koska omat vaatimukset sitä kohtaan on usein ihan ylimitoitettuja.Sekin varmaan saa väsymään, kun stressaa turhaan siitä että epäonnistuu asioissa.
En ole millään lailla masentunut ja saan normaalit asiat hyvin tehtyä, olen terve ja elän terveellisesti. Minulla on aidosti hyviä ihmissuhteita, tasapainoinen parisuhde ja ihanat lapset. Silti tuntuu että väsyn paljon helpommin kuin muut. Ehkä teidän toisten kertomuksista saisin vähän vinkkiä siihen, mikä ois syynä ja miten asioita vois helpottaa.
Kommentit (22)
Minulla väsymys tuli kuvaan lasten saannin jälkeen. Ehkä yksi syy on että olen ollut jo pitkään lasten kanssa kotona (hieman tylsistynyt, kaipaan erilaisia virikkeitä ja hieman huono omatunto siitä etten ole työelämässä).
Toisena löytyi piileviä allergioita. Kun jätin maidon ja perunan pois ruokavaliostani muuttui elämä huomattavasti keveämmäksi. Jatkuva väsymys häipyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsella todettiin SI-häiriö, niin minäkin tajusin, että kaikki pätee myös minuun. Eli lapsi on perinyt sen minulta. Ja siihen kuuluu aistien herkkyyden lisäksi se, että aistien ja liikkeiden säätely vaatii normaalia enemmän työtä. Ja sellainenhan vie sitten myös energiaa.
Ja nyt viimeisimmäksi mulla on todettu reuma. Sen on tietenkin hiipinyt hiljalleen lievänä jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt alkoi oikeasti häiritsemään. Totta kai tuollainen sairaus vie veronsa ja alentaa energiatasoa.
Mutta näistä kumpikaan ei näy päälle päin eikä rajoita elämää, mutta vie energiaa. Enkä ollut kummastakaan edes itsekään tietoinen vielä 10 vuotta sitten.
Itsekin väsyn helposti ja aina välillä mietin, että sairastankohan jotakin sairautta. Väsyn kanssasi samalla tavalla sosiaalisesta elämästä ja koen, että ihmisten kanssa tekemisissä oleminen vie todella paljon voimiani. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi ihmisten seurasta, mutta jostain syystä stressaannun siitä muita enemmän. Koen myös joissain määrin, että olen vastuussa kaikkien ihmisten viihtymisestä - tämä on onneksi edes jonkin verran helpottunut iän myötä.
Päivärytmini on normaali työssäkäyvän rytmi, lapsia minulla ei ole. Miten lasten kanssa edes jaksaisi?
Olen hyväksynyt itsessäni sen, että tarvitsen muita enemmän hiljaista yksinolon aikaa palautuakseni päivän seurallisuudesta mutta ongelmia se välillä tuottaa.
että väsyt muita enemmän? Mistä tiedät miten väsyneitä muut ovat?
Minulla on sisko, joka aina nimenomaan kokee muilla olevan niin ja muiden tekevän näin - mutta oikeasti se kaikki muiden elämä on hänen päässään. Ei siis mitenkään totta!
eiköhän se raskaus tule juuri siitä tunteesta että on vastuussa kaikesta koko ajan ja tarkkailee "vaaran merkkejä". Tämä oli diagnoosiinikin präntättynä. Hypervigilanssi eli jatkuva ylivireystila, eli "epätavallinen valppaus aistia esim.vaaroja ja ympäristön taholta tulevaa uhkaa". Ei kai se mikään ihme ole että moiseen väsyy. Mutta harmittaa se ihan älyttömästi. Haluaisin jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hypervigilanssin määritelmän ja se kyllä täsmää itseeni täysin: http://en.wikipedia.org/wiki/Hypervigilance
Stressaannun ja ärryn hirveästi melusta, enkä saa nukuttua ilman kuulosuojaimia.
Lapsuuteni oli turvaton.
T:2
mukavuudenhaluinen ja laiska. En ole koskaan joutunut tekemään mitään fyysistä rankkaa duunia. Olen muutenkin sellainen, etten kerää itselleni viittäkymmentä harrastusta ja menoa, päinvastoin kalenterini on yleensä tyhjää täynnä. Siispä lorvin ja nautin siitä, joten myös väsyn helposti jos onkin yhtäkkiä enemmän tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaannun ja ärryn hirveästi melusta, enkä saa nukuttua ilman kuulosuojaimia.
Lapsuuteni oli turvaton.
T:2
Mun on tosi vaikea tunnistaa miten mulla menee, koska lapsena olen tottunut tukahduttamaan niin täysin oman itseni vahtiessani vanhempiani. Huomaan että olen tosi, tosi stressaantuntut esim. siitä, että tulen todella herkäksi äänille. Ulkona kraakkuu varis ja säikähdän aivan täysillä, pahimmillaan tulee sellainen sekunnin sadanosan pituinen hetki kun kaikki menee valkoiseksi näkökentässä.
ja nukkuessa herää joka ikiseen rasahdukseen. Jos joku näyttää pitkästyneeltä, niin se on minun syyni ja olen tylsä ja omituinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja usein kadehdin varsinkin yhtä kaveriani, jolla on energiaa kuin pienessä kylässä.
Minulla todettiin uniapnea, ja oletinkin sen olevan väsymyksen syynä. Nyt olen kuitenkin saanut sairauteen hoitoa, mutta vireystilani ei ole lainkaan parantunut.
Kiinnostuin nyt tuosta hypervigilanssista, ja osa oireista sopiikin minuun, eli olen meluherkkä, herkkäuninen ja minulla on ahtaanpaikankammoa. Mutta en kylläkään koe olevani kokoajan jostain peloissani.
En sitten tiedä, ehkä minullakin on väsymyksen syynä pelkkä laiskuus, niin kurjalta kuin se kuullostaakin :(
Menneisyyden johdosta olen sellainen, että ikään kuin koko ajan tiedostan sen, että mitä tahansa kamalaa voi tapahtua koska tahansa - vie voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan vieläkin uupuvani oman perheeni vierailuista, koska nämä eivät anna lastenikaan olla lapsia, vaan odottavat heidän viihdyttävän itseään.
Mieheni taas tulee hyvin tasapainoisesta perheestä, jossa vanhemmat selvästi viihtyvät toistensa seurassa ja ovat perheen "pomot". Miehelläni on ollut huomattavasti tiukempi kasvatus, mutta toisaalta hänen ei koskaan ole tarvinnut kantaa vastuuta vanhemmistaan, kuten minun.
Lähemmäs kolmeakymppiä se alkoi lisääntyä. Alkoi tuntua että jokin on vialla. Sitten tulivat selkeät oireet ja niiden myötä diagnoosi: ms-tauti.
En väitä että herkällä väsymisellä ennen diagnoosia ja tällä sairaudella olisi yhteys, mutta mahdollistahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olit hypervigilentti tai oliko lapsuutesi vaikea? Pelottaa tämä väsyneisyys. Näen usein painajaisia, joissa en jaksa enää liikkua ollenkaan.
hän on aina ollut kovin "raihnainen" ja uupunut ja oli hänelle kova helpotus saada tuo diagnoosi. Kaikki vuorovaikutus ja hälinä väsyttää häntä kohtuuttomasti. Ei kykene perinteiseen työelämään.
Sanoit että et aina näe rajaa milloin tekemäsi työ on tarpeeksi hyvää, tai ehkä et osaa lakata ajattelemasta voisitko jotenkin tehdä työsi jäljestä parempaa. Tämä vie energiaasi. Samaistun tähän. Sen sijaan että tuijotat tekemäsi työn laatuun liikaa, ajattele ennemmin että sinusta on enemmän hyötyä jos panostat yhteen hommaan vain tietyn verran energiaa. Sinulla täytyy olla viisautta nähdä stressitasosi ja sinun täytyy nähdä mikä on kokonaiskuva, mikä sinun roolisi on siinä, mistä sinun vastuu alkaa, mihin se päättyy ja mistä toisen vastuu alkaa, jolloin sinun täytyy osata luopua ja laskea asia käsistäsi kuin se olisi jonkun toisen omaisuutta jota sinulla ei enää ole oikeutta pitää itselläsi. Vedät tiukan rajan vastuullesi etkä anna kenenkään teetättää töitään sinulla ellei korvauksesta sovita erikseen. Sinä olet osa koneistoa etkä koneiston ylläpitäjä. Jos haluat olla koneiston ylläpitäjä ja pääinsinööri, varmasti sekin voidaan järjestää. Haluatko olla työpaikkasi johtaja vai yksi osa sitä?
Se miksi stressaannut ihmisten välisistä ristiriitatilanteista johtuu ihan puhtaasti lapsuudestasi ja siitä miten aivosi, ihmisen aivot, toimivat. Kyseessä on yksinkertaisesti kemia ja se miten aivosi on oppinut reagoimaan kun riitelyä on joutunut kuulemaan. Hermostuneisuus on opittu reaktio, samalla tavalla kuin Pavlovin kuuluisa koira alkaa kuolamaan kun kelloa helistää. Kriittistä on että harvemmin kukaan meistä osaa ennustaa milloin riitelyä on tulossa, ja vaikka osaakin, se ahdistuksen tunne on se mikä tulee yllätyksenä. Uskon että se yllätys on pahinta, ja sinun täytyy kehittää henkinen suojamekanismi millä voit nopeasti reagoida tuollaisiin yllätyksiin, sen sijaan että jäät tilanteessa oman pahan olon armoille. Kieltäydy olemasta uhri ja kieltäydy voimasta pahoin. Ilman tuskaa ei voi vahvistua sillä kukaan ei voi tuntea olevansa vahva jos ei tiedä ensin mitä on tuska. Vasta kun tuskan tunnistaa, voi siltä suojautua ja reagoida siihen, ja lopulta kestääkin sen. Kun yhden oman pelon voittaa, voi voittaa muitakin pelkoja. Pelkojen voittamiseen on selkeät metodit ja filosofiat joista tärkein lienee että pelko pitää kohdata. Mitä tunnet jos elokuvassa kaksi näyttelijää riitelee? Pystytkö samaistumaan ja ahdistumaan vai oletko rentoutunut kun tiedät että kohtaus on vain näytelty? Entä jos kuuntelet tai katsot aitoa nauhoitettua riitelyä, ahdistaako sekin? Sinun täytyisi tieten tahtoen altistaa itsesi muiden riidoille. Olet oppinut ahdistumaan riitatilanteista mutta voit myös oppia olemaan rennostikin niissä, paremman sanan puuttuessa. Sinun vain täytyy tunnistaa riitatilanteiden tuleminen, ja niiden myötä tulevan ahdistuksen tuleminen ennen kuin se itse ahdistus iskee.
Pelkojen voittamiseen on selkeät metodit ja filosofiat joista tärkein lienee että pelko pitää kohdata.
ja varsinkin näin terveillä ihmisillä, joilla ei ole isoja traumoja. Esim. kun ihmisellä on persoonallisuushäiriötason traumoja, tää ei enää pelaa, koska trauma on lohkottu pois tietoisuudesta eikä siihen päde normaali "no ei se ollutkaan niin kamalaa" -menetelmä. Hankalan trauman kanssa se on JUST niin kamalaa ja jokainen altistuminen traumatisoi lisää.
Uskon että siihen vaikuttaa ihan jo oma persoona ja luonne, mutta myös lapsuus joka oli enimmäkseen stressaavaa aikaa riitelevien vanhempien takia. Aina sai olla varpaillaan ja haistelemassa ilmapiiriä että tiesi joko mennä piiloon jos riidat alkaa, tai yritti lepytellä äitiä ettei se hermostuisi turhista.
Ja luonteeltani olen siis muutenkin yksin viihtyvää, introverttiä tyyppiä, niin rasitun nopeasti jos joudun olemaan paljon toisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Minulla on myös monia asperger-piirteitä, mitään diagnoosia en ole lähtenyt vielä hakemaan, mutta jopa sukulaiset tunnistavat minut monista aspergeria käsittelevistä artikkeleista ja lehtijutuista. Joten uskon että tuokin pahentaa sitä väsymystä mikä tulee ihan normaalista elämästä.
Haaveilenkin loton jättipotista, jonka turvin voisin elää rauhallista elämää, sellaista missä voisin hyvin ja olisin onnellinen. Nyt kun joudun väkisin yrittäen olemaan niin kuin muut, olen koko ajan erittäin paljon stressaantunut ja usein onneton sekä väsynyt.
että saa yleensä nukuttua hyvin, enkä herää kovaan meteliin mutta pienet äänet herättävät usein.
Samoin en kestä yhtään äkkinäisiä riidan ääniä, huutoa enkä kinastelua, vaikka se olisi hyväntahtoistakin eikä mitään oikeaa tappelua.
Aina kun jostain yhtäkkiä kuuluu kovempaa ääntä (joku huutaa, riitelee, puhuu tavallista lujempaa tms.) tulee todella voimakas reaktio pyrkiä piiloon ja ahdistaa pitkän aikaa.
Olen saanut näistä vastauksista paljon ajateltavaa. Myös minulla on herkät aistit, ja olen aina ollut jotenkin ylivirittynyt. Kuten joku aiemmin kirjoitti, tämä on varmaan vain lapsuudesta opittu malli, jota alitajuisesti toistaa koko ajan.
Mielelläni kuulisin vielä muidenkin mielipiteitä. :)