Vauvan äiti: miksi et imetä?

5kk, mutta sitten lopetin. Syynä vauvan vaikea allergia, joka helpotti apteekin erikoiskorvikkeella. Kuten sisaruksillaankin. Harmi.

En ole hänen biologinen äitinsä, eikä minulta näin ollen tule maitoa. Lapsi tuskin olisi oppinut enää syömäänkään rintaa, kun on tottunut pulloon.



Siksi.

Kuukauden taistelin, itkin ja yritin imettää ja sitten luovutin. Kaduin jälkeenpäin, olisiko sittenkin helpottanut jos olisin taistellut pitempään..

4kk jälkeen, sillä tarvitsen kahvia pysyäkseni täyspäisenä arjenpyörittäjänä, eikä vauvani nukkunut sitä juotuani. Itsekäs valinta tai sitten ei. Kenen kannalta sitä katsoo...

Mutta vastaan silti.



Ekaa täysimetin 3,5kk. Laiduin tuona aikana 52 kiloisesta 45-kiloiseksi ja ystävät luuli, että katoan maailmankartalta. Osittaisimetin vielä 2kk mutta suuntaus jatkui ja pysätyi vasta, kun lopetin imettämisen tyystin. Painoin 42kg (olen 164cm pitkä)



Tokan kohdalla ajattelin olla viisaampi. Söin aina kun poikakin söi ja valitsin oikein rasvaisia, runsasproteiinisia pöperöitä ja mussutin pullaa. Silti mun paino laski kuin lehmän häntä ja painoin pojan ollessa 2kk vanha 46kg (synnytyksen jälkeen vielä 53kg). Heitin hanskat tiskiin ja korviketta kehiin, kun pojankin mojova kasvu alkoi hiipua. Poika sitten vetelikin parin kuukauden ikäisenä korviketta yli litran päivässä... Mikään ihme, jos imi meikäläisen sananmukaisesti kuiviin...



Kolmas sitten taas. Täysimetin 4,5kk. Lapsi kasvoi koko ajan huonosti, oli jatkuvassa painotarkkailussa, mutta mun paino pysyi sentään jollain tapaa kurissa. Vauva oli tyytyväinen, mutta neuvola ei. Yritin antaa pumpattua maitoa/korviketta lisäksi, mutta puklasi pois. Noin 5kk ikäisenä siirsin kokonaan korvikkeeseen, kun neuvolan täti ilmoitti, että mun allergioiden ja normaalia suppeamman ruokavalion syytä kaik ja kun ei sitä rasvaakaan ole... (painoin 47kg) Noh, ei se kyllä kasvanut sen jälkeenkään kummoisesti ja just ja just sain tyttöön uppoaamaan 500ml maitoa päivässä... Mutta siihen loppu sit sekin.

Kivun takia, maitoa ei tullut kuin ensimmäisen kk molemmista rinnoista, sen jälkeen vaan toisesta. 2 ensimmäisen lapsen kanssa näin.

Kolmatta imetin 3 kk.

Lopettaminen ei harmittanu yhtään, en vaan pidä imettämisestä, helpompaa kun on muitakin ketkä auttavat syötössä, enkä halua että rinnat roikkuu polvissa kun ikää on reippaasti alle 30. Itsekästä, tiedän.. olen kyllä ihan sujut asian kanssa enkä koskaan oo katunu etten oo imettäny, 2 ensimmäistä lasta ollu terveinä tähän asti, ei edes flunssaa (4v, 6v) jos sitä joku haluaa kysyä. :)

Lapseni syntyi reilut kaks kuukautta ennenaikaisena ja huonokuntoisena, ja sain hänet ekaa kertaa rinnalleni 2-viikkoisena ja hän jaksoi imeä vatsansa täyteen asti vasta 2-kuisena, jolloin myös pääsi sairaalasta kotiin.



MUTTA, sain heti sektion jälkeen maidon nousemaan pumpulla, ja monta kuukautta pumppasin maitoa 3-4 tunnin välein yötäpäivää joten hän sai pelkkää äidinmaitoa, vaikkakin pääasiassa pullon kautta. Kun lapsi tulee kotiin 2-kuisena, ymmärtänette että nenämahaletkusta ja pullosta imetykseen siirtyminen ei ole helppoa. Ja ymmärrätte varmaan myös että suretti vähän jossain kaupungilla vieraiden mammojen ilmeet kun annoin vastasyntyneen kokoiselle vauvalle sitä pumppumaitoa pullosta, jos vaan olisivat tienneet!!

Keskosten kohdalla kai imetysvaikeudet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Vaikka minulle tämä suvaittiin myöntää vasta kun olin puoli vuotta näännyttänyt itseni pumppaamalla keskoselleni maitoa ja yrittämällä tuloksetta imetystä. Jopa keskosfoorumilla äänessä ovat vain ne, jotka ovat sitkeydellään nousseet tuhkasta kuin Fenix-linnut ja onnistuneet pikkuistensa imetyksessä. Monelle imetyksessä epäonnistuneelle keskosen äidille asia on niin arka, ettei kirjoituksia pysty edes lukemaan. Kaikki alleviivaavat äidille, kuinka tärkeää äidinmaito on erityisesti keskoselle. Sekös oloa parantaakin!



Itse koin pitkään täysin irrationaalista syyllisyyttä siitä, etten vauvaani pystynyt vatsassani pitämään täyttä aikaa. Päälle sitten vielä huono omatunto ja häpeäkin imetyksen puihinmenosta.



Minuakin nolotti ja suretti muiden mammojen katseet kun pullon esille kaivoin. Jossain vaiheessa pääsin asian kanssa sinuiksi: tiesin, että yritin kaikkeni ja paljon päälle. Ajattelin, että minä itse tiedän miten asia on. Se riittää. Jos joku erehtyy minua kritisoimaan, annan kyllä kuulua, mikä asian oikea laita on.

pumppasin sairaalaan maidot. Imetys yllättäen onnistui molemmille mutta eihän se riittänyt joten annoin joka toinen kerta maitoa rinnalta ja joka toinen kerta korviketta. Eli tavallaan imetin yhtäpaljon kuin yhden lapsen äitikin, mutta käytännössä lapset saivat 50% korviketta. Sitten toinen sai hurjat rintaraivarit ja kieltäytyi ottamasta enää rintaa kun oli 6kk. Hän siirtyi pumpattuun maitoon muutamaksi viikoksi ja siitä kokonaan korvikkeelle kun toinen alkoi tarvia enemmän rintaa, en voinut sekä imettää että mennä lämmittämään maitopulloa ja syöttää sitä toistakin. Niinpä sitten molemmat siirtyivät korvikkeelle heidän ollessa 10kk ikäisiä. Olin onnekas kun sain lapset oppimaan rinnalle 10vkon ennen aikaisuudesta huolimatta. Ja kyllä minä nautinkin ne ensimmäiset kuukaudet kun vauvat olivat kotona ja sain imettää. Mutta tämä on nyt vain helpompaa nyt kun on 2.

Jännä juttu. Meille toitotettiin etteivät voi kotiuttaa vauvoja ennen kuin ovat oppineet pullosta syömään! Olin surullinen kun minun piti opettaa ne pullolle. Mutta tiedätkö, on suuri ihme että lapset on selvinneet ylipäänsä keskosuudesta. On ihan sama miten he ruokansa saavat, kunhan kasvavat ja kehittyvät!! Ei sen ole väliä millä se maito suuhun laitetaan, onko se nenä mahaletku, pullo vai onko se rinta. Toki sitä jokainen haluas onnistua, mutta omien lasten kanssa olen oppinut että vain tyytyväinen lapsi on tärkeintä. Ja jos joku tuosta sinua kritisoi ettet voinut pitää vauvaa sisälläsi, hän osoittaa vain oman tyhmyytensä. Näille asioille ei voi mitään. Ollaan kiitollisia että niitä varakohtuja (keskolat) on olemassa.

Mulla on kavereita jotka ei ole imettäneet kun 2-4viikkoa ja siirtyneet pullolle koska imetys ei ole tuntunut onnistuvan. Mitäs tuosta, sehän on heidän perheellensä se paras ratkaisu. Ja hyvin ovat kasvaneet silti korvikkeellakin.

nyt pian kuukauden ikäinen. Hän saanut tissiä sekä vastiketta, molempia sairaalasta saakka.

Sairaalassa rikkoi rintani verille, joten kätilö sanoi että rinnat paranemaan ja joka toisella kerralla vastiketta, että paino nousee (syntyi nelikiloisena, ja paino tippui reilusta ekan parin päivän aikana synnytyksestä). NYt kiukuttelee rinnalla, imee toki ainakin ekat maidot, mutta luultavasti maito joko suihkuaa liikaa tai sitten virta tyrehtyy, koska saa aikamoisia rintaraivareita. Eli pulloa saa edelleen, joka helpottaa kyllä elämää; mies ja isosisko osallistuvat syöttöön ja äiti saa levättyä. Oli erittäin iso apu pulloruokinnasta ku sektion jälkeen parantelin itseäni enkä juuri päässyt liikkeelle / kylkeä kääntämään.



Myös esikoisella (joka hänkin syntyi hätäsektiolla) oli samanlainen järjestely; ensin tissiä ja sitten pullosta kaupan vastiketta.



Aina puhutaan äidinmaidon tärkeydestä ja terveellisyydestä, jota en lainkaan kyseenlaista, mutta tuntuu että lähipiirissä vain tissimaitoa saaneet ovat lihavempia ja allergisempia lapsia, sekä useammin kipeinä? Vai tuntuukohan vain musta siltä... :P



Esikoisen jälkeen mulla oli kauhean huono omatuntu vastikkeen antamisesta, koska olin suunnitellut täysimettäväni pitkään. Sitten, kun synnytys meni niinkuin meni + sain komplikaatioita jotka veivät mut takaisin sairaalaan vauvan ollessa 3vk vanha, päätin olla itselleni armollinen ja parantua jotta olisin terve, energinen ja iloisempi äiti. Syyllistys joka suunnasta oli mahdotonta... :( Surullista!



Nyt ottanut lungimmin, ja mielikin parempi.

Jo ennen synnytystä lääkäri sanoi, että minun ei edes kannata yrittää imetystä, koska leikkaus on niin pian ja sen jälkeen en voi imettää.

Mikä leikkaus muka estää imetyksen...???

että leikkauksen jälkihoito lääkkeineen sekä toipumisaika esti imetyksen. Toki varmaan joku leikkaus itsessäänkin voi sen estää.

Jo ennen synnytystä lääkäri sanoi, että minun ei edes kannata yrittää imetystä, koska leikkaus on niin pian ja sen jälkeen en voi imettää.

Mikä leikkaus muka estää imetyksen...???

että leikkauksen jälkihoito lääkkeineen sekä toipumisaika esti imetyksen. Toki varmaan joku leikkaus itsessäänkin voi sen estää.

jos leikataan vaikka rintasyöpää

Ystävällissävytteinen ketju! Up...

Ne imetysfanaatikot kohta iske.

Mutta siis mun "tarina": Yritin imettää 1kk. Heti synnyttyään vauva oli tosi nälkäinen koko ajan ja minä tosi kipeä ja väsynyt synnytyksestä. Yritin sairaalassa imettää munta kertaa, mutta vauva sai jo siellä korviketta hoitajilta koska mun piti levätä kun koko toosa oli revennyt ja tosi kipeä. Kuukauden ajan kuin yritin imettää, ei vauva saanut imuotetta kun ehkä kerran koko kuukauden aikana. Just ja just sain rinnan rintakumilla vauvan suuhun jos suostui ottamaan, ja sanotaan vielä että kun pääsin kotiin olin tosi kipeä, joten helpotti että isä pystyi auttamaan. Niin ja vielä joka kerta kun antoi rintaa, piti houkutella vauva syömään pullosta eka ja koittaa sujauttaa tissi kumin kanssa suuhun. Ja ei mun maito edes riittänyt mihinkään kun toi meidän neiti on alusta asti tosi nälkäinen ja kova syömään. Mut siis loppujen lopuksi se imetys oli niin hankalaa ja stressaavaa että siirryimme korvikkeeseen ja siitä lähtien elämä on ollut oikein ihanaa,nautinnollista ja helppoa:)

lapsellani on suulakihalkio ja hänen on mahdotonta saada aikaan imua.

Lapsi syntyi pari viikkoa ennen la ja maito ei noussut rintoihin. Sairaalassa yritettiin aina ennen kuin pullolle alettiin. Vauva ei osannut imeä oikein, ei ilman rintakumia tai sen kanssa. "Lypsylläkin" kävin usein ja pulloon tuli juuri ja juuri tippa, tai siis siihen imu systeemiin.. ei valunut edes pulloon asti. Kotiin päästiin kun lupasin korviketta antaa (Tämä minua hieman nauratti kun sanoivat että päästään kotiin jos annan korviketta.. teki mieli sanoa "Eeeei, ku potut ajattelin keittää kun kotia päästään :D )



Maitoa alkoi nousta rintoihin vasta parin viikonpäästä kotiin pääsystä.. no, se sitten jäi kun söi niin hyvin pullosta ja oli muutenkin niin tyytyväinen vauva.

Jo ennen synnytystä lääkäri sanoi, että minun ei edes kannata yrittää imetystä, koska leikkaus on niin pian ja sen jälkeen en voi imettää.

joka pysyy kurissa raskauden ajan ilman lääkkeitä, mutta joka voi riehaantua nopeasti pahaksi raskauden jälkeen. Lääkityksen aikana ei saa imettää. En voi ottaa sitä riskiä että parin kk imetyksenkään aikana tauti pääsisi pahenemaan, koska se voi viedä minut siihen kuntoon etten pysty enää vauvaa hoitamaan. Meidän tapauksessa paras vaihtoehto on siis pullo ja terve äiti. Lääkärit onneksi järjestäen ovat samaa mieltä, joten laitoksellakaan tuskin tarvitsee kauheasti selitellä asiaa. Viikkoja nyt 28.

Oli synnytyksen jälkeen minusta erossa 5 päivää, tottui pulloon.. Kaksi kk jaksoin yrittää kunnes luovutin, oma tilani oli myös heikko joten oli helpompaakin että isä osallistui hoitoon mahdollsimman paljon :)