Haluaisin vähän niin kuin ottaa uudenlaisen otteen elämääni. Vinkkejä tai keskustelua?

Haluaisin arvostaa itseäni enemmän. Tässä on taustalla vuosien "laiminlyöntiä" ja vähän myös tyytymättömyyttä parisuhteeseen. Minulla olisi aikaa ja mahdollisuutta tehdä monenlaisia rakentavia asioita itseni hyväksi, mutta jään silti liian usein tuijottamaan telkkaria tai istumaan koneella, tai en mene ajoissa nukkumaan vaan valvon väkisin, tai en herää aamulla ajoissa vaan torkutan niin pitkään kunnes olen jo myöhässä, tai otan kaupasta niitä epäterveellisiä välipaloja tai juon limsaa vaikka voisin yhtä hyvin juoda vettä jne... Ihan loputon lista asioista, jotka voisin hoitaa joko heti tai paremmin, mutta jostain syystä en tee niin vaan viivytän tai korvaan jollain pika-avulla. Alkoholi- tai tupakointiongelmaa ei onneksi ole, ei edes mitään perussairauksia. Parisuhteen kannalta uskon, että tilanne piristyisi aika paljon, jos olisin tyytyväinen itseeni. Ja jos ei piristy, niin ehkä olisin rohkeampi sitten tekemään jotain suurempia siirtoja?



Tiedän että etenkin naisten lehdissä on aina keväällä, kesällä, syksyllä, jouluna, uutena vuonna jne. samanlaisia juttuja lenkkeilyn aloittamisesta, laihduttamisesta, trendikkään meikin tekemisestä ja imartelevasta pukeutumisesta. En haluaisi mitään ns. kuuria, vaan haluaisin muuttaa joitakin perustavanlaatuisia asioita itsessäni.



Ensinnä tietysti laihdutus ja kunnonkohotus. Ei mitään äärimmäistä, vaan terveys edellä ja hyvää mieltä ja jaksamista tavoitellen. Olen ihan lapsesta saakka jollain tasolla ajatellut, että en voi sille mitään että olen roteva ja huono liikunnassa, paras välttää kaikkea missä joutuu vähän jotain tekemään. Nyt vanhemmiten alan huomata, että moni nuorempana tosi hoikka tai hyväkuntoinen ystäväni on muuttunut ihan samanlaiseksi kuin minä, ja että joku lenkkeilyn tai jumpan aloittaminen voi olla ihan samanlaisen kynnyksen takana ja kunto yhtä huono. Kas kummaa. Tai sitten päinvastoin joku nuorempana pyöreä on saanut itsensä tosi sporttiseen kuntoon. Tästä olen vihdoin alkanut tajuta, että minäkin voin ihan hyvin urheilla. Ja täytyykin, jos meinaa vielä vanhalla iällä köpötellä omin jaloin.



Tähän liittyy myös ruokavalio, miksi valitsen mieluummin sipsit tai jätskiä kuin jonkin oikean ruuan. Laihtuisin varmaan kymmenen kiloa ihan helposti, jos edes puoli vuotta söisin ns. normaalisti, eli kunnon ruokaa ja herkkuja vain harvakseltaan. Minulla on jopa tapana syödä herkkuja salaa. Miksi en arvostaisi itseäni niin paljon, että sitten edes kattaisin pöydän ja söisin kunnolla pöydän ääressä, jos meinaan syödä.



Ulkonäkö liittyy näihin kaikkiin, mutta itseni hoitaminen olisi myös muuten työn alla. Minulla on ihan kivoja vaatteita, en silti yleensä käytä niitä vaan pidän muutamaa paitaa ja paria housua päivästä toiseen. Vaatekaapissa on vaikka mitä turhaa, ja ihan sikin sokin. Kengät jää helposti hoitamatta. Meikit on vanhoja, en meikkaa kuin pari kertaa kuussa enintään. En jaksa tehdä mitään ihonhoitorutiineja peruspesua enempää. Minulla olisi paksut luonnonkiharat hiukset, mutta yleensä hiukset on kämäisellä ponnarilla enkä muista koska olisin käynyt kampaajalla. Kosmetologilla, hierojalla, mitä näitä nyt on, ehkä kerran elämässäni. Silmälasit on ikivanhat.



Henkinen puoli. Miksi katson telkkaria tai surffaan netissä ympyrää typerillä sivuilla, kun voisin vaikka lukea kirjoja. Tykkään kirjojen lukemisesta, minulla olisi hyllyssä lukemattomiakin kirjoja. Miellän itseni lukemisen harrastajaksi, silti en juuri koskaan oikeasti lue kirjaa. Siksikö kun kirjaa pitää asettua lukemaan, näitä muita voi tehdä ohimennen, ja sitten hups siinä vierähtääkin koko ilta.



Mistä saisin apua sellaiseen yleiseen kurssin oikaisemiseen? Tavallaan nämä on pieniä asioita, mutta kuitenkin jostain syystä en ole ikinä saanut näitä itsekseen korjautumaan. Tuleeko mieleen jotain hyviä itseapukirjoja? Mistä sitä motivaatiota saa? Täytyykö suuttua vai rakastaa vai mitä?