NYT paloi käämit täysin!!!!!!!!!!!!!
10v ja 9v ei osaa edes ps3:sta pelata sovussa, heidän arkipelipäivänsä siis menossa ja yritin siinä itse torkkua pieniä päiväunia kun oksennustautitoipilaana olen kotona.
No, sen 1h aikana mitä yritin nukkua niin havahduin 4-5x heidän vääntämiseensä ja kovaääniseen sellaiseen "**** sitä" ja "***** tätä".
No, tuolla 4 tai 5 kerralla hirmustuin, aloin karjumaan niin että nyt on kurkku kipeänä ja nappasin vanhemmalta sen ohjaimen tai mikä se nyt onkin niin pois kädestä.
MIKÄ HELVETTI siinä on että tuossakin pitää vääntää ja taistella???
Nyt tietty kaduttaa kun niin pulttasin ja 10v alkoi itkuakin vääntämään mutta on se nyt jumalauta oikeasti kumma ettei voi edes pleikkaa pelata sovussa, edes pääpiirteittäin ja niin että ihminen saa nukkua ja parannella.
No, nyt on sitten viikon täys pelikielto.
Kommentit (25)
Mulla paloi nyt käämit, ei ne pala 24/7/365.
Ja sorry, lapseni eivät tappele koko ajan, päinvastoin, toki tuosta vuodatuksestani voi saada sellaisen kuvan.
Sorry, mutta onko tällä palstalla asiaa mistä ei ekana etsitä äidistä syyllistä tai syyllistetä äitiä???
ap
mutta käyttäytyminen opitaan. Jotenkin oma tyylisi kuulostaa samalta kuin lapsillasi.
kaksi lasta (7 ja 9 v.) ja kummallakin yksi pelipv/vko, mutta eri päivinä. Syy on juurikin tuo nahistelu ja tappelu. Aina se, jolla peli ei suju, syyttää toista, että hän on häiriköinyt ja siten vaikuttanut toisen suoritumiseen. Siksi poika pelaa maananataisin kun tyttö on harrastuksessa ja tyttö pelaa keskiviikkona kun poika on harrastuksessa.
Meillä toimii useissa muissakin tilanteissa hajota ja hallitse -mentaliteetti...
Ei varmaan kannattis lapsia hankkia, jos ei tuon vertaa kestä nostattamatta hirveää melua.
No peiliinpä voit katsoa, kun mietit poikien käytöstä...
eikö tytöt pelaa vai?
Ja haista nyt huilu sinäkin :D
ap
Ei varmaan kannattis lapsia hankkia, jos ei tuon vertaa kestä nostattamatta hirveää melua.
No peiliinpä voit katsoa, kun mietit poikien käytöstä...
Sorry, mutta onko tällä palstalla asiaa mistä ei ekana etsitä äidistä syyllistä tai syyllistetä äitiä???
Sen verran mitä minä olen tätä palstaa seurannut, niin ei ole. Kaikki on AINA äidin syytä, ja kaikkiin harmeihin tarjotaan lääkkeeksi peiliin katsomista ja itseensä menemistä. Sehän auttaakin niin maan hemmetisti silloin, kun on fyysisesti ihan poikki.
Mulla on myös epätäydelliset lapset eli olen kelvoton äiti. Tunnistin itseni raivarikuviostasi. Jaksamista sinne, ennen pitkää taas helpottaa :)
Valitettavasti heidän käytöksensä esim koulussa on moitteetonta ja arvosanat kiitettäviä, kaikessa.
ap*ok, tiesihän sen kun tänne "purkaa" mitä vatsaan tulee, mutta aina se hieman yllättää tuo ihmisten mustavalkoinen urpous*
niin teilläkin.
meillä 7v ja 9v... ihan mistä vaan voi saada riidan aikaiseksi. Ja mä en ole huutaja, vaan hiljainen hissukka itse, joten ei ole kotoa opittua...
tsemppiä aa, osta korvatulpat jos tahdot nukkua.
Lapset oppii esimerkistä, ei sanomalla!
Pyysin myös päreen palamistani anteeksi ja sitä että tuo 10v niin säikähti sitä, hän pahoitteli sitä että väänsivät liikaa ja en saanut levättyä.
Sain myös kuulla että rakastaa minua, tämä huono äiti kun on toistanut sitä lapsillensa kohtuajoista alkaen joka ikinen päivä niin ei ole myöskään hyvien tunteiden näyttäminen heille vaikeaa.
ap
Sorry, mutta onko tällä palstalla asiaa mistä ei ekana etsitä äidistä syyllistä tai syyllistetä äitiä???
Sen verran mitä minä olen tätä palstaa seurannut, niin ei ole. Kaikki on AINA äidin syytä, ja kaikkiin harmeihin tarjotaan lääkkeeksi peiliin katsomista ja itseensä menemistä. Sehän auttaakin niin maan hemmetisti silloin, kun on fyysisesti ihan poikki.Mulla on myös epätäydelliset lapset eli olen kelvoton äiti. Tunnistin itseni raivarikuviostasi. Jaksamista sinne, ennen pitkää taas helpottaa :)
No meidän 7.v ja 8.v tytöt ainaki osaa pelata iha sievästi, mutta ajattelin että pojat on usein vähän vilkkaampia tapauksia, ja innostuvat yleensä vähän liikaa.
No voihan ne tytötkin käyttäytyä huonosti, riippuu kasvatuksesta.
Sääliäkö sua sitten pitäis, ku nyt saat vaa lokaan niskaas? Kyllä mulla enemmän sääliksi käy lapsias, äitiään kun ei voi valita. Tottakai lapset varsinkin sisarukset aina vähän nahistelee yms.
Nyt alko sitten ap:lla tää puolusteleminen "kyllä meidän lapset osaa muuten käyttäytyä hyvin, saa kiitettäviä koulussa jne."
Pyysin myös päreen palamistani anteeksi ja sitä että tuo 10v niin säikähti sitä, hän pahoitteli sitä että väänsivät liikaa ja en saanut levättyä. Sain myös kuulla että rakastaa minua, tämä huono äiti kun on toistanut sitä lapsillensa kohtuajoista alkaen joka ikinen päivä niin ei ole myöskään hyvien tunteiden näyttäminen heille vaikeaa. ap
Sorry, mutta onko tällä palstalla asiaa mistä ei ekana etsitä äidistä syyllistä tai syyllistetä äitiä???
Sen verran mitä minä olen tätä palstaa seurannut, niin ei ole. Kaikki on AINA äidin syytä, ja kaikkiin harmeihin tarjotaan lääkkeeksi peiliin katsomista ja itseensä menemistä. Sehän auttaakin niin maan hemmetisti silloin, kun on fyysisesti ihan poikki. Mulla on myös epätäydelliset lapset eli olen kelvoton äiti. Tunnistin itseni raivarikuviostasi. Jaksamista sinne, ennen pitkää taas helpottaa :)
Miten suloista, martyyri syllistämis asenne toimii aina lasten kanssa. Leikki leikkinä, vihaiset tunteetkin pitää näyttää ja käsitellä.
Äiti haluaa ottaa torkut -> tuon ikäisten poikien pitää osata ottaa se huomioon.
-Sanot jo etukäteen lapsille, että nyt pitää pelata hiljaa, äiti nukkuu.
-Toisen varoituksen jälkeen tyynesti pelivehkeet pois ja lapset huoneisiinsa/lukemaan tms.
-Sanot, että pelivehkeet saa tunnin kulutta takas, jos osaavat olla sen tunnin kunnolla
-Et kuuntele yhtään syyttelyä, toteat, että sinne sun torkkupaikalle kyllä kuuli, että molemmissa oli vikaa.
-> ei tarvii hermostua ja räjähtää kun odottaa sitä viidettä kertaa ja pääsee jatkamaan päikkäreitä.
Meillä pelataan 1 arkipäivänä vkossa ja 1-2x/vkonloppuisin, max 2h/kerta. Et todellakaan voi väittää että se olisi liikaa ja vieläpä tämän ikäiset kun kyseessä.
ap
Lapset ulos päiväunien ajaksi.
Meillä sattuu olemaan tapana se että jos on jotakin eripuraa ollut niin asia käydään tilanteen rauhoituttua ns lävitse ja niin nytkin. Syyllistämistä, marttyyriyttä tms siitä on turha hakea, mutta tottakai se tulee helposti mieleen sellaisille jotka niin kasvatusasioissa toimivat..
ap
Pyysin myös päreen palamistani anteeksi ja sitä että tuo 10v niin säikähti sitä, hän pahoitteli sitä että väänsivät liikaa ja en saanut levättyä. Sain myös kuulla että rakastaa minua, tämä huono äiti kun on toistanut sitä lapsillensa kohtuajoista alkaen joka ikinen päivä niin ei ole myöskään hyvien tunteiden näyttäminen heille vaikeaa. ap
Sorry, mutta onko tällä palstalla asiaa mistä ei ekana etsitä äidistä syyllistä tai syyllistetä äitiä???
Sen verran mitä minä olen tätä palstaa seurannut, niin ei ole. Kaikki on AINA äidin syytä, ja kaikkiin harmeihin tarjotaan lääkkeeksi peiliin katsomista ja itseensä menemistä. Sehän auttaakin niin maan hemmetisti silloin, kun on fyysisesti ihan poikki. Mulla on myös epätäydelliset lapset eli olen kelvoton äiti. Tunnistin itseni raivarikuviostasi. Jaksamista sinne, ennen pitkää taas helpottaa :)
Miten suloista, martyyri syllistämis asenne toimii aina lasten kanssa. Leikki leikkinä, vihaiset tunteetkin pitää näyttää ja käsitellä.
ap *ja olenko jotenkin outo kun kuulen syyllistämisne kelloja siitäkin että äiti-ihminen kehtaa nukkua keskellä päivää...*
Äiti haluaa ottaa torkut -> tuon ikäisten poikien pitää osata ottaa se huomioon.
-Sanot jo etukäteen lapsille, että nyt pitää pelata hiljaa, äiti nukkuu.
-Toisen varoituksen jälkeen tyynesti pelivehkeet pois ja lapset huoneisiinsa/lukemaan tms.
-Sanot, että pelivehkeet saa tunnin kulutta takas, jos osaavat olla sen tunnin kunnolla
-Et kuuntele yhtään syyttelyä, toteat, että sinne sun torkkupaikalle kyllä kuuli, että molemmissa oli vikaa.
-> ei tarvii hermostua ja räjähtää kun odottaa sitä viidettä kertaa ja pääsee jatkamaan päikkäreitä.
Ilm tällä palstalla on fakkiintunut sekin käsitys ettei tytöt pelaa tai eivät ainakaan ole koskaan eripuraisia..
ap
Ihan samanlaista täällä välillä..tai usein. 8v ja 5v tappelevat..ja käämit palaa.
Eiköhän se ole kuule aika tavallista ja normaalia että välillä ärähtää. Eihän sitä tunne itseään kovin fiksuksi jälkeenpäin, mutta elämää se vain on. Ja ihan ok, kun kerran pyysit anteeksikin ja keskustelitte asiasta.
Minusta tällainen on parempi tapa, kuin että vain hissutellaan, eikä näytetä suuttumista koskaan. Omassa lapsuudenkodissani oli vähän tällainen meno, äitini vieläkin ylpeänä sanoo että "koskaan en korottanut teille ääntäkään". En tiedä olimmeko harvinaisen kilttejä lapsia vai mitä..mutta aikuisiässä työelämässä ym. olen huomannut että olen ihan liian herkkänahkainen. Olen miettinyt olisiko edes pieni äänen korottaminen hieman karaissut minuakin.. ;)
Nyt kyllä välillä karjun lapsille kun on väsynyt, enkä ole siitä ylpeä, mutta ajattelen että se kuuluu kuitenkin elämään. Kunhan ei jää loppujenlopuksi kenellekään liian paha mieli..asiat pitää selvittää ja pyytää anteeksi tarvittaessa.
mutta käyttäytyminen opitaan. Jotenkin oma tyylisi kuulostaa samalta kuin lapsillasi.