Talo raketaminen ja ero, miksi?

että jotkut pariskunnat projisoivat pahoinvointinsa ulkoisiin puitteisiin. Alkaa tuntua yhtäkkiä siltä ettei se nykyinen kämppä ole hyvä. On liian ahdasta ja rumaa. Vaikka oikeasti vika onkin parisuhteessa. Aletaan rakentaa taloa, ja vasta sen valmistuttua tai tekeillä ollessa tajutaan asioiden todellinen laita. Tajutaan, ettei se uusi talo pelasta enää mitään. En saata uskoa, että rakennusprojekti itsessään kaataisi hyvää avioliittoa.

Mies on hermostunut, minä olen ihan masentunut. Loppuun on vielä pitkä matka (vesikattovalmis)



Emme riitele kyllä, mutta kylmyys on välissämme. Ei tee mieli olla lähekkäin, ärsytämme toisiamme. Ja olen kyllä ajatellut jo eroa. Mutta mies sanoi että yritetään kestää loppuun ja sitten katotaan, helpottaako.



Talon rakentaminen on vaikeata jos ei ole rahaa ja aikataulu pettää.

Mies on hermostunut, minä olen ihan masentunut. Loppuun on vielä pitkä matka (vesikattovalmis) Emme riitele kyllä, mutta kylmyys on välissämme. Ei tee mieli olla lähekkäin, ärsytämme toisiamme. Ja olen kyllä ajatellut jo eroa. Mutta mies sanoi että yritetään kestää loppuun ja sitten katotaan, helpottaako. Talon rakentaminen on vaikeata jos ei ole rahaa ja aikataulu pettää.

Miksi rakennatte talon jos ei ole rahaa? Teillä siis ongelmien syy epärealistiset suunnitelmat.

Se vaikeutti tilannetta, kun itse jäin työttömäksi. Maksamme lainan pois, vuokraan ja kaikkea muutakin päälle. Kyllä tästä rahaongelmasta selvitään, mutta tiukalle menee.



Maatyöt veivät enemmän (paljon enemmän) rahaa kuin olimme arvioineet.

Mutta oikeasti, meidän tilanteessä rakentaminen kyllä koettelee suhdetta. Voi olla myös vain minun näkemys asiasta koska minulla on paha tapa liiotella.

2. ajatus kuulostaa ihan järkeen käyvältä kun tuohon vielä lisää rakennusprojektin yllätyksenä tulevan rankkuuden ja muutaman projektin aikana ilmaantuvan yllärin ja yleensä ne yllärit tuppaa maksamaan. Monesti kun rakentaminen on vielä henkisesti stressaavaa siinä voi tulla puolisosta yllättäviä puolia esiin.



Tsemppiä kolmoselle



meillä itse rakentaminen alkaa tulevana kesänä...

rakentaneet (siis itse max määrän) jo 2 kertaa ja kolmatta taloa aloitellaan. Kukaan ystäväperheistäkään ei ole eronnut rakentamisen takia, itsekään emme voisi kuvitellakaan sellaista vaihtoehtoa.



Työnjako täytyy sopia etukäteen!! Ja kotona olevalla ei ole mitään asiaa valittaa toisen raksallaolosta!

Me olemme remontoineet yhden kerrostaloasunnon (mikä veläkin hieman kesken). Olen kuitenkin sitä mieltä, että me emme ikinä tule rakentamaan omaa taloa, koska jo remontointikin otti koville.



Kun yhdistetään työssäkäynti, jatkuva remontoimisen tarve/pakko, väsymys edellisistä, remontoinnin etenemisen paine, remontoinnin maksaminen (vaikka pysyi han budjetissa), kiinnostuksen lopahtaminen molemmilla eri aikoina jne..



Niin soppa on valmis :) siihen vielä hieman erilaiset luonteet ja erilainen näkemys joistakin asioista, niin riidoilta ei voitu välttyä.



Joten jos saimme remontoinnista sellaiset riidat, niin en edes halua tietää mitä tapahtuisi taloprojektin aikana. Siinä kun kesto on paljon pidempi ja rahanmeno paljon suurempi.

rakentaneet (siis itse max määrän) jo 2 kertaa ja kolmatta taloa aloitellaan. Kukaan ystäväperheistäkään ei ole eronnut rakentamisen takia, itsekään emme voisi kuvitellakaan sellaista vaihtoehtoa.

Työnjako täytyy sopia etukäteen!! Ja kotona olevalla ei ole mitään asiaa valittaa toisen raksallaolosta!

Mutta ei se kaikilla toimii, etenkin jos tulee yllättyksiä! Raha, terveys, firmat eivät pidä lupauksia aikataulun kanssa jne. Syitä on monia mitkä voisivat koetella suhdetta. Ei maailma ole niin mustavalkoinen

Ja en usko että kukaan valittaisi toisen raksallaolosta.

koskaan ei ole mennyt parisuhteessa niin huonosti kuin rakennusaikana. Sanoisin, että syynä siihen on stressi, väsymys ym. jotka saavat ihmisestä huonoimmat puolet esiin. Meillä tilanteen kuitenkin pelasti puhaltaminen yhteen hiileen, vastuun ja töiden jakaminen ja luottaminen valoisampaan tulevaisuuteen sitten kun talo on valmis - molemmat tiedostivat sen, että tilanne oli molemmin puolin pinnaa kiristävä ja yritettiin vaan mahdollisimman nopeasti unohtaa erimielisyydet ym. Joillakin menee ehkä valmiiksi niin huonosti, että rakennusaikana sitten "kamelin selkä katkeaa" lopullisesti?

rakentaneet (siis itse max määrän) jo 2 kertaa ja kolmatta taloa aloitellaan. Kukaan ystäväperheistäkään ei ole eronnut rakentamisen takia, itsekään emme voisi kuvitellakaan sellaista vaihtoehtoa. Työnjako täytyy sopia etukäteen!! Ja kotona olevalla ei ole mitään asiaa valittaa toisen raksallaolosta!

Mutta ei se kaikilla toimii, etenkin jos tulee yllättyksiä! Raha, terveys, firmat eivät pidä lupauksia aikataulun kanssa jne. Syitä on monia mitkä voisivat koetella suhdetta. Ei maailma ole niin mustavalkoinen Ja en usko että kukaan valittaisi toisen raksallaolosta.

olevat itkee kun pitää hoitaa kaikki itse ja mies on kokonaisen vuoden raksalla, voih. Eiköhän siellä kotona ole sentään lämmintä ja kuivaa raksaan verrattuna...

Kun itse tekee mahdollisimman paljon pystyy eliminoimaan monet kämmät, minimoimaan aikataulu- ja rahaongelmat - mutta toisaalta on enemmän pois kuin ne jotka vain rakennuttavat. On meilläkin ollut työttömyyttä raksan aikana (mikä kääntyi eduksi - mies sai olla 5kk raksalla aamusta iltaan:D), 4 lasta jaloissa, tereveyshuolia ja rahat tiukalla kuten kaikilla jne jne. Vastaavia ongelmia myös kaveriperheissä mutta realisteja kun ollaan ei tuo avioliittoa ole kaatanut kellään.

Mikähän se meidän salaisuus sitten olisi. Siinä on monta juttua. Minä olin rakentamisessa kokematon, mutta mies sitäkin kokeneempi. Eli se osasi organisoida hommat niin, että kaikki sujui. Tietenkin tavarantoimittajat lähetti väärää tavaraa meille ja pari purkuoperaatiotakin tehtiin, kun todettiin, että ollaan itse tässä ajateltu väärin, joten paras korjata nyt eikä itkeä loppuikää. Eli pieniä takapakkeja oli, mutta ei mitään niin suurta, kun mies piti hyvin langat käsissä.



Toinen juttu oli se, ettei kuviteltu rakentamisen käyvän siinä vain kaiken muun homman ohessa iltaisin ja viikonloppuisin. Vaan me oikeasti raivattiin kalenteriin tilaa rakentamiselle. Ja pyrittiin siihen, että pienet lapset eivät joutuisi kärsimään aikuisten rakentamispäätöksestä. Eli isä vietti pari iltaa viikossa perheen kanssa ja äiti piti lapsille yllä normaalia arkea, joka sisälsi myös mausteita, käytiin synttäreillä, kerhoretkillä, huvipuistossa ilman isää, muiden sukulaisten kanssa, eikä surtu sitä, ettei isä ehtinyt mukaan.



Parisuhde oli tietenkin riittävän hyvässä kunnossa. Ja molemmat olivat sitoutuneita rakentamiseen ja molemmilla oli sama päämäärä. Meillä ei myöskään ollut mitään takarajaa talon valmistumiselle, joten siitä ei ollut stressiä. Ja lainaa oli riittävästi, joten ei tarvinnut stressata sitäkään, ettei rahat riitä. Koko lainaa ei kuitenkaan nostettu, mutta oli huoletonta, että rahaa olisi tarvittaessa saanut lisää vain pankkiin soittamalla.

Mies on hermostunut, minä olen ihan masentunut. Loppuun on vielä pitkä matka (vesikattovalmis) Emme riitele kyllä, mutta kylmyys on välissämme. Ei tee mieli olla lähekkäin, ärsytämme toisiamme. Ja olen kyllä ajatellut jo eroa. Mutta mies sanoi että yritetään kestää loppuun ja sitten katotaan, helpottaako. Talon rakentaminen on vaikeata jos ei ole rahaa ja aikataulu pettää.

eli se on rankkaa. ei osata varautua siihen. eikä jakseta uskoa parempaan.

meillä tosin iski aika pian muutosta uusi kriisi kun kaiken piti olla hyvin "taikaiskusta" kun talo oli valmis...

kesti hetken tajuta ettei sellaista täydellisyyttä olekaan ja että meidän suhde on tällaisenaan hyvä meille. :)

yleensäkin ero on mielestäni mielen heikkoutta useissa tapauksissa.