Miten erottaa liikunnallisesti lahjakas ja liikunnallisesti aktiivinen koululainen toisistaan?

Oletko suomenkielinen?

Miten erottaa liikunnallisesti lahjakas ja liikunnallisesti aktiivinen koululainen toisistaan? Onko näiden välillä eroa?

Viimeistään siinä vaiheessa, kun treenataan tosissaan jotain lajia, lahjakkuus on se viimeinen askel harrastajasta menestyväksi kilpaurheilijaksi.

Koululaisissa ero näkyy vamraan niin, että kahdesta aktiivisesta se lahjakas oppii ja kehittyy helpommin. Ja ei-lahjakkaalle tulee se raja vastaan jossain vaiheessa, vaikka kuinka treenaisi. Lahjakas, mutta ei-aktiivinen tietysti ei tule esiin ollenkaan.

Ei nämä ole mitään tarkkoja rajoa, lahjakkuuden määrä vaihtelee.

mammat, että yksi lahjakkuuden osa-alue on myös sinnikyys.



Ilman motivaatiota, sen ylläpitoa, sitkeyttä, treeni-intoa jne. ei pelkillä fyysisillä ominaisuuksilla tee mitään!



Jos meillä on "lahjakas" eli sellainen, jolla on parhaimmat mahdolliset fyysiset taipumukset ja tavallinen jolla on ihan hyvät taipumukset, ja näistä ensimmäisellä ei ole sinnikkyttä treenata ja jälkimmäisellä on, niin jälkimmäinen pääsee silloin parempiin tuloksiin.

vaikka aktiivinenkin voi olla sinnikäs, mutta häneltä se vaatii useampia toistokertoja.

siinä millaisiin suorituksiin kovalla treenillä pystyy. Lasten ja nuorten kohdalla usein vaikea erottaa kummasta on kyse, sillä hyvin lahjakas voi alisuoriutua jos on esim. laiska treenaaja ja taas vähemmän lahjakas suoriutua varsin hyvin jos harjoittelee tunnollisesti. Itse olin nuorena urheilukerhon ja seuran ihmiste mukaan huippulahjakas kestävyysjuoksussa, ja johonkin asti pörräsinkin pelkällä lahjakkuudella mutta piirimiestaruustason jälkeen tuli vastaan se että olisi ihan oikeasti pitänyt harjoitella että pärjää, ja se oli mulle laiskalle liikaa.

voi olla molempia. Ja usein onkin.



Lahjakas oppii uudet lajit nopeasti,on luonnostaan ketterä, nopea jneja kehon koordinaatio on hyvä. Mutta ei kai sitä aina tiedä onko nämä ominaisuudet luontaisesta lahjakkuudesta vai sitkeällä työllä hankittuja.



Lahjakkuus näkyy myös siinä milloin raja tulee vastaan, mutta ei kai tätä voi peruskoulun liikuntatunneilla nähdä.

siinä millaisiin suorituksiin kovalla treenillä pystyy. Lasten ja nuorten kohdalla usein vaikea erottaa kummasta on kyse, sillä hyvin lahjakas voi alisuoriutua jos on esim. laiska treenaaja ja taas vähemmän lahjakas suoriutua varsin hyvin jos harjoittelee tunnollisesti. Itse olin nuorena urheilukerhon ja seuran ihmiste mukaan huippulahjakas kestävyysjuoksussa, ja johonkin asti pörräsinkin pelkällä lahjakkuudella mutta piirimiestaruustason jälkeen tuli vastaan se että olisi ihan oikeasti pitänyt harjoitella että pärjää, ja se oli mulle laiskalle liikaa.

Pelasin 18-v asti jalkapalloa SM-sarjatasolla naisiin asti ja pelasin muutaman tyttöjen maaottelunkin. Olin lahjakas, ja oikeasti mä rakastin jalkapalloilua. Mutta vaan sitä palloilua.

10 vuotta sitten naisfutiksen taso oli suomessa sen verran vaatimaton, että maajoukkueisiin pääsi heittämällä jos oli vähänkään lahjakas pallollisesti ja motoriikaltaan ja mä olin. Mut sitten kun olis oikeasti pitänyt ruveta treenaamaan, ei mua kiinnostanut pätkääkään. Ei puhettakaan nopeus-voimasta jne., intervallijuoksut ei kiinnostanut lainkaan ja lintsasin treeneistä eikä sit paljon auttanut vaikka pystyin riplamaan melkein 2000 kertaa peräkkäin. Siihen loppu mun pelaamiset.

Nyt kaks mun tuttavaa siltä ajalta, kun oltiin tyttömaajoukkueissa, pelaa ulkomailla ammattilaisina ja olivat oikeasti ihan lahjattomia muhun verrattuna, mutta tosi tunnollisia ja sinnikkäitä. Pääsivät urheilullisesti paljon pitemmälle kuin minä koskaan.

Olen itse sitä mieltä, että liian monta nuorta uhreilijalahjakkuutta pilataan sillä, että valmentajat ja vanhemmat menevät tuohon "lahjakkuuden" ansaan. Lahjakas oppii pärjäämään lahjoillaan ja kynnys lisätä lahjakkuuttaan kovalla työnteolla kasvaa koko ajan sitä korkeammaksi, mitä enemmän tulee ikää.

Valmiudet voivat monella lahjakkaalla olla paljon huonommat kuin jollakin vähemmän lahjakkaalla mutta sinnikkäällä. Sami Hyypiä ja Petri Pasanen ovat hyviä esimerkkejä. Teemu Pukki taas on sikalahjakas, mutta häntä ei fysiikkatreeni kiinnosta ja siksi hän istuu vaihtopenkillä.

Olen itse sitä mieltä, että liian monta nuorta uhreilijalahjakkuutta pilataan sillä, että valmentajat ja vanhemmat menevät tuohon "lahjakkuuden" ansaan. Lahjakas oppii pärjäämään lahjoillaan ja kynnys lisätä lahjakkuuttaan kovalla työnteolla kasvaa koko ajan sitä korkeammaksi, mitä enemmän tulee ikää.

Tuon voi yleistää ihan kaikille lahjakkuden aloille. Esimerkiksi matemaattisesti lahjakas pääsee koulun matikasta niin helpolla, että oppii lasikaksi, jos ei ole todella kiinnostunut itse opiskelemaan lisää ja hakemaan haasteita.

lahjakas on tietenkin luontaisesti johonkin/joihinkin lajeihin sopiva. On siis hyvä niissä ja kehittyy.



Liikunnallisesti aktiivisen taas ei tarvitse olla missään erityisen hyvä mutta on aina liikeellä ja eri tavoin.Ei ole sidonnainen mihinkään tiettyyn lajiin. Skeittaa, potkulautailee, pyöräilee, kiipeilee kallioilla, juoksentelee,temppuilee jne. Eli vapaa-aikana aktiivinen liikkuja. Ehkä tällä ryhmällä menestyminen jossain lajissa ei ole minkäänlainen päämäärä.

Ei se lahjakas enää kouluiässä pelkillä lahjoilla pärjää. Silloin menevät edelle ne aktiiviset, ehkä vähemmänlahjakkaat, jotka treenaavat enemmän.



Aktiivinen ei välttämättä menesty kilpaurheilijana, mutta lahjakas voi menestyä ainakin jonkin verran, vaikka ei olisi kovin aktiivinen.

Liikunnallisesti lahjakas oppii nopeammin teknisiä lajitaitoja, jotka eivät ole riippuvaisia kunnosta. Liikunnallisesti aktiivinen taas omaa paremman kunnon ja jaksaa pidempään niitä harjoitteita.



Pelkkä lahjakkuus ei riitä pidemmän päälle menestymiseen, kuten ei myöskään pelkkä aktiivisuus. Kummallakin pääsee tietylle tasolle, mutta jotta siitä päästään ylöspäin, niin tarvitaan molempia:)

Lahjakas oppii nopeasti, jäljittelee liikkeitä taitavasti. Ryhmässä lahjakas kyllä erottuu, kun tehdään kaikille uusia asioita. Toisaalta liikunnallista lahjakkuuttakin on monenlaista, eri puolet voivat korostua.

Miksi pitäisi lapsesta tietää kummasta on kyse? Et voi vaikuttaa kumpaakaan.

Eivätkö kummatkin voi treenata tahoillaan ja taidoillaan?

Miksi pitäisi lapsesta tietää kummasta on kyse? Et voi vaikuttaa kumpaakaan.