Suutuinko turhasta??

Meillä mentiin eilen riidoissa nukkumaan. Tämä voi kuulostaa naurettavalta, mutta...

Mulla taas eilen kipeät asiat nousi pintaan ja taisin siinä muutaman tipankin tihrustaa ja miehelle tuntojani vuodattaa. No ei siinä mitään, aika pian sen jälkeen päätettiin mennä nukkumaan.

Mun alkoi kuitenkin tehdä mieli jäätelöä ja kysyin mieheltä (joka oli jo mennyt yläkertaan), että ottaako hän ja vastasi että ottaa. Kysyin, että syötäiskö sängyssä (jotenkin vielä kaipasin lohdutusta ja hetken yhdessäoloa ennen nukkumaan käymistä) ja mies vastasi, että syödään vaan.



No, laitoin siis jäätelöt, mutta kuulin samalla, että mies olikin mennyt vierashuoneeseen tietokoneelle nettiin. Kymmenen minuutin päästä hoputin, että jäätelöt sulaa. Mies huusi, että juu juu, lopetan ihan justiin.



Tulin yläkertaan ja menin jo valmiiksi petiin jäätelöiden kanssa. Kului seuraavat 10 minuuttia. Jäätelö oli jo ihan sulanut. En enää odottanut miestä vaan söin sen ja mies tuli kun olin jo ehtinyt syödä jäätelöni.



Ihmetteli ihan tosissaan nyrpeää ilmettäni, mutta mulla oli oikeasti paha mieli, johtuen myöskin sen hetkisistä fiiliksistä, että siitä tunteesta, ettei meillä ole koskaan aikaa toisillemme. Mies on hirveän paljon netissä harrastesivuilla (joskus jopa monta tuntia putkeen) ja kun tehdään molemmat vuorotyötä, ei aina oikein edes nähdä. Tuntuu että tulen aina miehelle hänen tärkeysjärjestyksessään viimeisenä. Netti ja harrastukset on tärkeämpiä.



Kun sanoin miehelle mikä mua vaivaa, HÄN alkoi osoittamaan mieltään! Siis ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan että " ai, anteeksi, en mä tarkoittanut/ tiennyt että ajattelet noin" . Paskan marjat! Kävi suurieleisesti tupakalla, sammutti valot ja alkoi nukkumaan selkä minuun päin. Takuulla tiesi, että pimeässä itkin!



Otin kamppeeni ja muutin vierashuoneeseen nukkumaan. Aamulla ei sanottu sanaakaan ennen töihin lähtöä...