Lue keskustelun säännöt.
Mistä syistä olet onneton miehesi kanssa?
17.04.2012 |
Ei tarvitse vastata tähän ketjuun, että en ole onneton: tiedän kyllä, että suurin osa naisista on ihan onnellisia miestensä kanssa.
Minä olen onneton, koska en voi puhua miehelleni tunteistani. Hän ei oikein reagoi. Joskus kiehuu yli ja kaikki tulee kerralla. Jos kysyn, miltä hänestä tuntuu joku asia, hän ei osaa vastata.
Mieheni ei myöskään koskaan kehu minua tai sano minusta positiivisia asioita. Ei kai niitä enää olekaan.
Kommentit (31)
Minä olen onneton, koska en voi puhua miehelleni tunteistani. Hän ei oikein reagoi. Joskus kiehuu yli ja kaikki tulee kerralla. Jos kysyn, miltä hänestä tuntuu joku asia, hän ei osaa vastata.Mieheni ei myöskään koskaan kehu minua tai sano minusta positiivisia asioita. Ei kai niitä enää olekaan.
Olen niin yksin ajatuksieni kanssa, tuntuu ettei mikään kiinnosta puolisoa. Ja vaikka kertoisin ja se kuuntelisi, ei osaa kommentoida mitenkään. Eniten ärsyttää se että mieheni on hyvin menestynyt työssään jossa tarvitaan nimenomaan keskustelu-, neuvottelu- ja ongelmanratkaisukykyä. Mihin se kaikki häviää kun mun kanssa pitäis keskustella ja ratkoa asioita? Näitä työasioita sit väsäilee illat koneella ja usein vapaapäivätkin. Lasten kanssa onneks on kun pystyy, mun kanssa ei tunnu haluavan viettää aikaa, ainakaan omasta aloitteestaan. Sit kun mä järkkään jotain niin on kyllä mukavaa olla ja vannoo että tehdään jotain yhdessä useammin. Ja kun arki koittaa niin sekin päätös unohtuu... Ei ole minussa tarpeeksi vetovoimaa:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alunperin rupesitte olemaan näiden miehien kanssa? Ja kuinka kauan seurustelitte ennen naimisiinmenoa ja lapsia?
- katsoo aina telkkaria
- katsoo telkkaria, vaikka kerron jotain tärkeää. Toinen käsi kaukosäätimellä.
- on lasten kanssa vain silloin kun häntä itseään huvittaa. Ei esim. laita lapsia nukkumaan eikä herää heidän kanssaan aamuisin
- nukkuu lastenhuoneessa ja kuvittelee sitten ,että minä olen aina valmis seksiin
- ei halua koskaan lähteä minun kanssani mihinkään
- pitää mykkäkoulua, jos kaikki ei mene niinkuin hän haluaa.
vain kumppaneita, emme enää aviopuolisoja. Emme tunne vetoa toisiimme. Olemme yhdessä vain lapsen takia.
Ollaan onnettomia muttei suhde ole huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies seilaa mukana, mutta ei tarkkaile purjeita, tuulia tai peräsintä, vaivoin vetää köydestä jos itse pyydän. Mutta minull kaikki vastuu, myös rikki menneistä asioista, minä sitten ompelen purjeet, nekin jotka hän hajoittanut tai vähintään yhdessä.
Yritän järkätä kivaa tekemistä koko perheelle, ja mies on kivireki perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi kun olen rakastunut toiseen mieheen. Ollut jo pitkään. En ole kuitenkaan pettänyt enkä petä. Sattuu sydämeen koko tilanne.
Olemme mieheni kanssa naimisissa, meillä on yksi lapsi, joka oli suunniteltu. Yksi lapsi mahassa, joka ei ollut suunniteltu, mutta aborttia emme halunneet. En aio erota kerta naimisiin olen mennyt.
En aio erota kerta naimisiin olen mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme maalla, mutta ei olla mitään maajusseja. Silti miehellä pitää olla esim. kolme traktoria, mönkijä, neljä moottorisahaa jne. Kaikki rahat uppoavat milloin mihinkin vimpaimiin ja hilavitkuttimiin ja rakennusprojekteihin. Aina on niin kauhea kiire mukamas viikonloppuisin, mutta auta armias kun ilta koittaa, niin istutaan yötä myöten milloin missäkin saunassa tai mökissä korttia pelaamassa ja juopottelemassa.
Olen niin saatanan kyllästynyt tähän ihanaan maalaiselämään.
En tiedä, minussa ei varmaan ole koskaan positiivista ollutkasan kun koskaan en ole mitään hänen suustaan kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on negatiivinen. Kauhea valittaja ja voivottelija. Kiroilee liikaa ja puhuu herkästi rumaan tyyliin. Katsoo telkkaria vaikka puhuisin jotai tärkeää. Minä kannan vastuun henkisistä asioista. Ajattelee itseään ennen muita. On aika tyhmä.
Mies on negatiivinen. Kauhea valittaja ja voivottelija. Kiroilee liikaa ja puhuu herkästi rumaan tyyliin. Katsoo telkkaria vaikka puhuisin jotai tärkeää. Minä kannan vastuun henkisistä asioista. Ajattelee itseään ennen muita. On aika tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan miehen kanssa muuten todella sopiva pari ja rakastetaan toisiamme mutta seksielämä vaan ei oikein toimi. Ei ole koskaan toiminut täydellisesti mutta nyt kahden pienen lapsen perhetilanteessa tilanteen parantamiseen ei riitä aikaa eikä energiaa.
Muuten ei kyllä ole miehestä eikä parisuhteesta moitittavaa enkä lähtisi miestä vaihtamaan vaikka satunnainen ja estoton seksi jonkun muun kanssa kiinnostaisikin.
mies seurustelee enemmän työpaikkansa kuin minun kanssa. Eikä se ole edes mikään korvaamaton asiantuntija, ihan tavallinen duunari vain.
liian kauan yhdessä. hän on muuttunut fyysisesti vastenmieliseksi ja se pikku nappula inhottaa, viimeinenkin tirri on painunut läskin sisään :( + tupakka ja kalja.
Mikään ei toimi: toinen puhuu aidasta ja toinen sen seipäästä, seksissä erilaiset mieltymykset, ruokavaliot lähes toisensa vastakohdat, toinen eläinrakas ja toinen allergikko...arki on hiton vaikeaa ja kun siihen lisätään lapset sekä nollan luokassa oleva intohimo, eroaminen ei ole poissa laskuista.
En suosittele teinirakkauden kanssa avioliittoa!
kavereiden luona useimmiten. Muuten ok. mies. huomioi, luotettava ja kunnollinen... mutta ne kaverit.
riitelemme jatkuvasti, siksi pääasiassa olen onneton, aiheet vaihtelevat, mielestäni hän ajattelee liikaa vain itseään, hänen mielestään nalkutan ihan liikaa...
ero on mielessä ja puheissa joka riidan yhteydessä, mutta emme vaan käytännössä saa mitään aikaiseksi
Olen niin yksin ajatuksieni kanssa, tuntuu ettei mikään kiinnosta puolisoa. Ja vaikka kertoisin ja se kuuntelisi, ei osaa kommentoida mitenkään. Eniten ärsyttää se että mieheni on hyvin menestynyt työssään jossa tarvitaan nimenomaan keskustelu-, neuvottelu- ja ongelmanratkaisukykyä. Mihin se kaikki häviää kun mun kanssa pitäis keskustella ja ratkoa asioita? Näitä työasioita sit väsäilee illat koneella ja usein vapaapäivätkin. Lasten kanssa onneks on kun pystyy, mun kanssa ei tunnu haluavan viettää aikaa, ainakaan omasta aloitteestaan. Sit kun mä järkkään jotain niin on kyllä mukavaa olla ja vannoo että tehdään jotain yhdessä useammin. Ja kun arki koittaa niin sekin päätös unohtuu... Ei ole minussa tarpeeksi vetovoimaa:(