Oletko itkenyt lapsesi takia? Mikä on ollut syynä ja tunsitko itsesi yliherkäksi tilanteen takia?

- kun lapsi joutui sairaalaan yllättäen, enkä saanut olla hänen luonaan ja en tiennyt mikä lapsella on

- kun toisella lapsella epäiltiin leukemiaa

- kun lasten isä vannoi kidnappaavansa heidät



jne.



En katsonut ylireagoivani.

Olen itkenyt siksi kun hän on niin ihana tai siksi kun hänellä on kurja olo (esim. oksennustauti), siksi kun itkee töihinlähtevän iskän perään, siksi kun pelkäsin että jotain sattunut kun putosi sängystä... Siis todella monta kertaa, viimeksi tänään tihuutin kun luin jotain runoa hänelle ääneen ja siinä puhuttiin siitä miten lapsella niin hyvä olla äidin vieressä.



En mä kyllä koe mitenkään ylireagoivani vaan nautin siitä että olen herkkä ja syvältä kokeva ihminen. Ihan sama jos jonkun muun mielestä ylireagoin :)

-esikoisen ollessa teholla hätäsektion jälkeen

-kuullessani hänen sairaudestaan

-kun yksi lapseni vietiin ambulanssilla sairaalaan hänen ollessaan lähellä kuolemaa

-kun sain lapsen tulokset sairaalasta

-väsymyksestä ja turhautumisesta uhmaikäisten kanssa

-päiväkodin alkaessa lapsilla

-jne....





Ja sitten on nämä ihanat äitienpäiväkortit, piirustukset, ekat sanat ja askeleet yms. lasten ihanuudet. :) Nämä on ehkä niitä, joiden takia itkemistä kaikki ei ymmärrä..