Lue keskustelun säännöt.
En ole vakuuttava!!
09.04.2012 |
Ja se raivostuttaa minua välillä. Olen 32v kahden jo koululaisen äiti, mutta minua luullaan aina 10v nuoremmaksi. Miten saan itseni näyttämään uskottavammalta? Minulla on pitkät tummat hiukset, jotka yleens kiinni, neutraali nätti meikki ja silmälasit. Vaatteeni ovat perusfarkkutyyliä sekä niihin yhdistettynä siistiä neuletta/paitapuseroa jne. Luonteeltani olen aika räväkkä ja kova juttelemaan, tosin juttuni (ainakin omasta mielestäni :)) ovat ihan normaaleja, ei sen lapsellisempia kuin muillakaan.
Mitä mä teen? Leikkaan tukkani? Olen hiljempaa? Käytän toisenlaisia vaatteita?
Kommentit (14)
En tiedä, mistä johtuu. Mua tytötellään edelleen, vaikka olen 38-vuotias. Olen kouluikäisten lasten äiti, pukeudun ikäisteni tavoin. Silti usein kuulen, ihan hyvällä sanottuna, jotain nuoreen ikääni ja elämäni kevääseen liittyvää. Papereita ei sentään kysytä Alkossa, naamaltani mielestäni olenkin ikäiseni näköinen. Hoikkuus ja pitkä tukka ovat ehkä ne syyt nuoreksi luulemiseen. Ja kun ei ole vakituista työpaikkaa niin olen usein sijaisena tai määräaikaisissa töissä ja siinä roolissa mua ehkä pidetään nuorempana kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja värjää se punaruskeaksi vaaleammilla raidoilla. Tehoaa heti! Minä leikkautin tuollaisen juuri hiljattain ja näytän oikeasti 10 vuotta vanhemmalta nyt kuin olen. Olen 38 v. mutta pitkällä vaalealla tukalla minua luultiin koko ajan alle kolmikymppiseksi, nyt ei kyllä taatusti kukaan luule.
Hiukset varmaan osaltaan vaikuttaa. Toisaalta mulla oli ennen pitkät ja vaaleat hiukset, nykyään on tumma polkka. Silti sama juttu.
Tuo ärsyttää mua kyllä tosi paljon. Ei ole kiva, kun kolmekymppisenäkin pidetään ihan lapsena. En sitten tiedä kääntyykö tämä joskus iloksi. Ehkö joku jakkupuku-nutturatyyli vois olla niin överi, että se vois vanhentaa.
6
Lisään vielä kommentin tuosta "kiltteydestä". Mä en käsitä mikä siinäkin on. Mä esim. poltin jonkin verran usean vuoden ajan. Hirveän usein joku työkaveri tms huudahti järkyttyneenä, että "poltatko SÄ tupakkaa?!". Ihan kuin se olisi niin yllättävää. Se on aina yhtä yllättävää (reaktioista päätellen) kuin se etten olekaan 20-vuotias. En mä tiedä mikä siinäkin on.
Jos mun tupakanpoltto on monien mielestä niin hirveän yllättävää niin tietäisivät vaan mitä muuta olen elämäni aikana tehnyt :D Tupakanpoltto kun ei ole ihan sieltä hurjimmasta päästä. Vaikka luonteeltani olen kiltti niin se ei toki tarkoita etteikö olisi voinut aika villiäkin elämää viettää. Kiltteys kun ilmenee lähinnä siinä että olen mukava ja otan muut huomioon. No joo, tämä menee jo vähän sivuraiteille mutta omalla kohdallani liittyy samaan syndroomaan. Olen muiden silmissä ilmeisesti ikuisesti nuori, "keltanokka", jotenkin erityisen hyveellinenkin ilmeisesti, naivi, kokematon kaikessa.
Todellisuudessa olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Tosi rankkojakin juttuja, jotka ovat todella kasvattaneet entisestään. Ärsyttää todella paljon ihmisten asenne, joka on osastoa "sä kun olet tuollainen NIIN nuori ja elämäs on helppoa ja huoletonta"...
6
Nyt olen kyllä vanhentunut parin vuoden aikana tosi paljon. Olen sua vuoden vanhempi. Ehkä se ei kuitenkaan ole meidän ongelma, vaan niiden, jotka arvostelevat toisia ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella.
Minä en sinuna tekisi yhtään mitään, olisin vain oma itseni. Kyllä sä vakuutat ne, jotka sun tarvitseekin vakuuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen kyllä vanhentunut parin vuoden aikana tosi paljon. Olen sua vuoden vanhempi. Ehkä se ei kuitenkaan ole meidän ongelma, vaan niiden, jotka arvostelevat toisia ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella.
Minä en sinuna tekisi yhtään mitään, olisin vain oma itseni. Kyllä sä vakuutat ne, jotka sun tarvitseekin vakuuttaa.
Minusta taas omalla kohdallani tuntuu, että en vakuuta niitä, jotka tulisi vakuuttaa. Työelämässä se lähinnä tökkii, että ei pidetä aikuisena vaan jonakin "harjoittelijana" tai vastaavana. Tutut työkaverit tietävät statukseni mutta uudet työntekijät saattavat mm. alkaa neuvoa mua kuin noviisia, vielä sellaisella holhoavalla äänenpainolla.
6
Jos esimerkiksi komennat lastasi, totteleeko? Jos ei niin tuskin se sun ulkonäöstäsi johtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on kovin vilkas, antaa helposti levottoman vaikutelman, se taas liitetään nuoruuteen ja epävarmuuteen.
Ensi käsitys siis musta on, että "eihän noin nuori voi tietää tästä asiasta mitää" tai että "luulin sua aluksi tosi nuoreksi bimboksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis aika vilkas ja kova juttelemaan. Tosin sitten kuitenkin aina keskustelun edetessä monet sanoo, että "luulin sua aluksi tosi nuoreksi"
Ja ulkoisestikin olen aika samanlainen (vaatetus ym). Ikää mulla on 30. Olen aika pitkäkin ettei kyse voi olla edes siitä harhasta, että lyhyitä luullaan nuoriksi.
Aina multa kysytään paperit Alkossa jne. Ja mulle tosi usein lässytetään kuin lapselle tai puhutaan tyylin "kun sä oot niin nuori" tai "te nuoret" tai "sinä tyttönen" jne. Onpa mua 15-vuotiaaksikin luultu vielä muutama vuosi sitten! Mä oon alkanut ärsyyntyä siihen niin, että tahtomattanikin välillä tokaisen jo vähän tylysti oikean ikäni. Välillä tekisi mieli kysyä, että missä iässä sitä oikein lakkaa olemasta "nuori tyttönen" jos ei vielä kolmekymppisenäkään. Tämä lienee perinnöllistä, äitiäni on yli viisikymppisenäkin luultu tosi nuoreksi.
Mä en ole eritysen puhelias tai mitään, aika rauhallinen pikemminkin. Kai tämä lapsekas olemus on jonkinlainen yhdistelmä ei niin tanttamaisia muotoja (olen hoikka, pienet tissit ja pieni perse -ilmeisesti se sitten luo joillekin illuusion siitä että olen joku kukkaan puhkeava murrosikäinen...), jollain lailla lapsenomaisia kasvonpiirteitä ja kenties jotain tiettyä "kiltteyttä" ja miellyttämishalua mun tapauksessa. Olen ollut sellainen auktoriteettipelkoinen ja ylikiltti lapsi, jonka selviytymisstrategia elämässä on ollut yrittää olla mahdollisimman kiltti ja kiva että myös ne pelottavat vahvat persoonat pitäisivät musta. Vaikka en enää olekaan tuollainen niin ehkä jotain kaikuja siitä näkyy mun olemuksessa edelleen.
Olen miettinyt muuttuisiko asia jos mulla olis lapsia mutta ehkä sitten ei :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös pitkä (174) ja muutenkin aika iso. Tai lihasta löytyy sekä muotoja. En kuitenkaan ole lihava. Tissitkin ovat suuret. Ja en ole kiltti tyttö. :) En sitten tiedä mistä tämä johtuu. Tsemppii vaan sullekin!
Muistan hyvin kuinka ekan luokan opeltani kysyttiin bussissa :"Lasten vai aikuisten lippu". Ja me oppilaat olimme siis hänen mukanaan...
Ota siis ihan rauhallisesti. Kyllä se sinunkin hymysi sieltä suupielistä kohoaa jahka ikää karttuu ja muut taistelevat aikaa vastaan botoxeilla jne!
On se sitten aika mystistä. Ilmeisesti ollaan monella tavalla aika erilaisiakin ja silti sama ongelma. Ääni...? Onko sulla korkea ääni? En mä kyllä tiedä onko mullakaan, saattaa se joskus nousta mutta ei se selitä tätä, kun paperitkin kysytään tilanteissa joissa mun ääntä ei ole edes kuultu vielä. Millaiset kasvot sulla on? Mulla on kaiketi jotenkin lapsekkaat kasvot, ei mitenkään jylhän veistokselliset vaan esim. poskissa on vähän pyöreyttä.
Jotenkin musta kyllä tuntuu, että myös jossain syvemmällä olemuksessa täytyy olla jotakin mikä saa vaikuttamaan nuorelta. Olen ajatellut, että se olisi se "kiltteys" mutta en tiedä onko se sekään. Mulla esim. oli sellainen tosi babyface-työkaveri joka oli lyhyt ja oikeastikin mua ainakin 6 vuotta nuorempi, silti häntä pidettiin aikuisempana kuin minua. Luonteeltaan hän oli ihan päinvastainen kuin mä, todella suorapuheinen, kipakka ja suorastaan pomottava. Aika dominoiva persoona siis, mä taas en ole yhtään dominoiva.
6