Jotkut ei-velat eivät edes ansaitse lasta! (ov)

Luin tässä vanhaa Kodin Kuvalehteä, jossa joku lapseton itki ongelmaansa. Ihan ymmärrettävää suru on tuossa vaiheessa, mutta kun nainen (tai oikeammin hänen miehensä) ei halunnut adoptiotakaan! Tällöin lapsenteolle motiivit ovat todella ja pelkästään itsekkäät (no, voisivatko ne olla muuta...) ja mielestäni silloin on jopa aivan oikein, että kys. hlö ei saa lasta. Maailmassa on tuhansia ja taas tuhansia lapsia ilman vanhempia ja rakastavaa kotia, ja jotkut ovat niin itsekkäitä, että vain ne omat geenit kelpaavat. Sitten rampataan hoidoissa, ollaan kateellisia ja katkeria muille vanhemmiksi tulleille ystäville ja tuntemattomillekin, eikä tajuta kuinka itsekästä touhu kaikkineensa on.



Joku vastasikin sitten myöhemmässä numerossa naisen kirjeeseen kertoen adoptoineensa lapsen ja kokeneensa aivan yhtälaista äitiyden iloa, mitään ei häneltä tuntunut puuttuvan vaikka itse ei synnyttänytkään. Toivon, että kys. pari tulee järkiinsä ja pääsee itsekkäästä ajattelustaan. Ei kyllä riitä sympatiaa näille lapsettomille ja itsekkäille tyypeille. Mitäs muut mieltä?