Mieheni lupasi perjantaina..

Ei ikinä ole antanut nukkua edes tuntia pidempään. Pahin oli, kun oli sairaalassa ollut nukutuksessa ja mies ajatteli minun taas puolikuntoisena hoitavan lapset KUN HÄN TARVITSEE LEPOA. Silloin kylä tarjosin vaihtoehtoja 2: painua ovesta ulos eikä ikinä tulla takaisin tai sitten hoitaa osuutensa vanhempana.Yhdessä ollaan vielä.

Mä tein joskus niin etten vaan noussut joten miehen oli lopulta pakko kun äiti ei sitten millään herännyt.

tänään on mun nukkumispäivä, pusipusi? Pitääkö olla marttyyri?

tilanne, paitsi että mis heräsi joskus todella harvoin ja silloinkin suutuspäissäänn tuhisi ja paiskoi ovia, että kai sitä on sitten PAKKO nousta..



Lopulta sanoin, että joko olen jatkossa oikeasti yksinhuoltaja ja herään joka ikinen aamu lasten kanssa TAI hän alkaa käyttäytyä kuten perheen isä ja aviomies. OLin aivan tosissani, minun puolelta tuo ei ollut pelkkää uhkailua. En vaan jaksanut katsella sitä, että mies nukkui vloppuisin aina lähemmäs 12 ja sain aina yksin lasten kanssa lähteä puistoon jne. Vuoden jaksoin kuopuksen syntymän jälkeen ja sitten mulla vaan napsahti ja päätin, että joko mies muuttuu (ja muuttaa myös asennettaan) tai saa lähteä. Lopetin samalla miehen pyykin pesemisen ym passaamisen. Kun ei kerran ukkoa kiinnostanut oman vaimon, lastensa äidin jaksaminen ollenkaan, multa loppuui mielenkiinto koko ukkoon totaalisesti. En myöskään enää harrastanut seksiä hänen kanssaan. Ei vaan enää huvittanut ollenkaan, olin niin hemmetin väsynyt, univelkainen.



Johan muuttui ääni kellossa. Ukko tajusi tilanteen ja MUUTTUI. Nyt herää joka ikinen vloppu ilman pyytämistä lasten kanssa joko la tai su ja saan nukkua ainakin klo 10 asti. Silloin yleensä herään jo ihan itsestään. Viikollakin herää 1-2 aamuna ja antaa mun nukkua siihen asti, kunnes lähtee töihin (klo 8.30 lähtee). On myös muutenkin muuttunut parempaan. Iltaisin saattaa viedä lapset Hopploppiin ja minä saan jäädä kotiin ihan vaan rentoutumaan. Patistelee mua myös lenkille ym.



Musta tuntuu, että kies tarvitsi kunnon herätyksen. Sinuna en enää suostuisi päivääkään katselemaan tuollaista touhua. Nyt sun on vaan pakko puhua miehesi kanssa kunnolla ja kysyä, että miksi hänen mielestään on oikein, että et saa koskaan nukkua. Ja kerro hänelle, että olen todella väsynyt ja uuvut kohta. Onko se hänestä oikeudenmukaista ja oikein sinua kohtaan? Entä jos hän olisi sinun asemassasi, miltä hän luulee, että hänestä tuntuisi.



Sinun EI tarvitse hyväksyä tilannetta. Miksi et sanonut sängyssä, että ylös nyt, lapset heräsivät. Olisit vaan jäänyt siihen makaamaan ja kääntänyt kylkeä. Kyllä se mies olisi siitä sitten kohta noussut, kun olisi huomannut, että sinä et hievahdakkaan..