Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette naimisissa sielunkumppanin kanssa, miltä se tuntuu?
Kommentit (36)
Onhan ystäviäkin monilla useita, sellaisia, joiden kanssa synkkaa erityisen hyvin.
Itse en oikein jaksa uskoa, että olisi vain yksi "sielunkumppani" kullekin. Niin paljon erotaan ja vaihdetaan paria. Ja niin usein luullaan sielunkumppaniksi ihmistä, joka tuntuu myöhemmin kaikelta muulta, tai jonka kanssa on mahdotonta elää pidemmän päälle, tai joka jättää tms.
Itse ajattelin nuorena mieheni olevan sielunkumppanini ja olemmekin olleet kiitettävän kauan yhdessä, mutta ikävä kyllä suhteemme on ollut ajoittain todella tuskallinen ja ero monta kertaa tekeillä. Kyllä meillä silti jotain samalla aaltopituudella olemista on, jota ei ehkä keskivertoihmisen kanssa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapasin mieheni uudella työpaikalla. Pahoinvointi, jännitys, "rytmihäiriöt" töissä ollessa ja hänen seurassaan saivat minut ajattelemaan että tälläistä ei monta kertaa elämän aikana tapahdu. Nyt onnellisesti naimisissa!
Onhan ystäviäkin monilla useita, sellaisia, joiden kanssa synkkaa erityisen hyvin.
Itse en oikein jaksa uskoa, että olisi vain yksi "sielunkumppani" kullekin.
Mä ainakin miellän sielunkumppanuus-käsitteen just niin että ollaan hyvin vahvasti samalla aaltopituudella, tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina jne. Tällaisia voi tosiaan olla useitakin, mutta harvemmin ihan hirveän monta tulee elämässä vastaan.
Ollaan samoilla linjoilla, toinen ymmärtää aina, ollaan samalla aaltopituudella. Toinen ymmärtää toista.
Ekat treffit kestivät 2vrk, eikä sen jälkeen olla montaa yötä erillään vietetty.
Mies on alusta alkaen tuntunut omalta, voin puhua hänelle mistä vaan. Paljastaa kaikki heikkouteni ja olla 100% oma itseni. Oman miehen kanssa on ylivoimaisesti kaikkein mukavinta viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vielä pystyynkuolleessa liitossa eksäni kanssa, eksäni ei oikeasti välittänyt minusta, ja minä olin siinä vaiheessa heittänyt toivoni, että suhteestamme enää mitään tulisikaan.
Kun tapasin nykyisen mieheni, olin tosiaan ihan sekaisin, ja koko elämä meni uusiksi. Heti alussa tuntui siltä, että meillä kulki ajatukset todella samoja latuja, ja vielä 10 vuodenkin jälkeen tunne on sama. Nauramme todella paljon yhdessä ollessamme ja usein joudumme toteamaan, että aika kuluu kamalan nopeasti, kun olemme yhdessä.
Taas tuli hymy huulille, kun ajattelenkin miestäni. Kirjoitan tätä junassa, kohta taas nähdään. :D
Tuo pahoinvointi tuli siis siitä, että tajusin, että elämäni tulee muuttumaan perin pohjin eikä se välttämättä tule olemaan helppoa kaikilta osin. Oksensin tosiaan yhden illan, ja olen ihan varma, että pahoinvointi johtui tästä rakastumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siinä on kyse hyvin harvinaislaatuisesta kohtaamisesta, eikä heitä tosiaankaan kävele ihmiselämän aikana vastaan tämän tästä. On toki monia ihmisiä, joiden kanssa enemmän tai vähemmän löytyy ihan hyvä kommunikoinnin taso, mutta sitten erittäin harvoin tapaa jonkun sellaisen ihan erityisen, joka melkein pelottavalla tavalla näkee kuin suoraan syvälle sieluun ja pitää näkemästään. Se yhteisymmärrys kahden ihmisen välillä on silloin hämmentävän helppoa, vaikka se voi olla vaikeaakin aluksi, kun on niin isoista asioista kyse ettei oikein tiedä miten suhtautua. Kuten tuo joku puhui rytmihäiriöistä ja pahoinvoinnistakin. :)
Oksensin tosiaan yhden illan, ja olen ihan varma, että pahoinvointi johtui tästä rakastumisesta.
Toki se ei kuulosta yhtä taianomaiselta kuin "oksentaminen rakastumisesta", mutta eiköhän se ole todennäköisempi syy kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko sielunkumppanikäsite on mennyt vääräksi median ja elokuvien takia. Sielunkumppani ei ole romanttisen rakauden partneri ja yleensä se ei ole tässä inkarnaatiossa edes mukana maan päällä. Sielunkumppania ei voi siis löytää, vaan hänet kohtaa kun kuolee. Sielunkumppani voi olla samaa tai eri sukupuolta, mutta sielunkumppanuus ei ole parisuhde siinä merkityksessä niinkuin täällä luullaan.
Sielunkumppani on luotettu rakas ystävä, jonka kanssa vuorotellen autetaan toinen toistaan rajoista riippumatta, eli siis oli molemmat sitten yhtä aikaa inkarnoituneita tai ei.
Koko sielunkumppanikäsite on mennyt vääräksi median ja elokuvien takia. Sielunkumppani ei ole romanttisen rakauden partneri ja yleensä se ei ole tässä inkarnaatiossa edes mukana maan päällä. Sielunkumppania ei voi siis löytää, vaan hänet kohtaa kun kuolee. Sielunkumppani voi olla samaa tai eri sukupuolta, mutta sielunkumppanuus ei ole parisuhde siinä merkityksessä niinkuin täällä luullaan.
Sielunkumppani on luotettu rakas ystävä, jonka kanssa vuorotellen autetaan toinen toistaan rajoista riippumatta, eli siis oli molemmat sitten yhtä aikaa inkarnoituneita tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan parhautta. :)
Tavattiin työpaikalla, mutta löydettiin toisemme vasta muutaman vuoden jälkeen yhteisellä työmatkalla kun oli aikaa tutustua. Oli se aika ihmeellistä. Ikäeroa on ja elämäntilanne oli sellainen, että se ei vaan voinut olla mahdollista. Seurasi vaikeita vuosia, itkua ja hammastenkiristelyä, mutta yhteen ajauduimme kaikesta huolimatta.
minun ja puolisoni suhde alkoi juttelemalla.
Oltiin aivan vieraita toisillemme eräässä tilaisuudessa minä olin tuttujeni kanssa ja hän omien tuttujensa kanssa. Oltiin molemmat yli kolmekymppisiä, eronneita. Juttua vaan riitti ja riitti. Yhdessä oleminen oli heti todella luontevaa ja tiivistä. Tuntuu, että edelleen oltuamme viidettä vuotta naimisissakin juttua riittää ja välillämme on vetovoimaa ja telepatiaa(ihan sama mitä kukin ajattelee siitäkin sanasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sanotaan näin että tulet sitten huomaamaan mitä tarkoitan, aikanaan.
Ne mitä täällä elämässä käsitetään sielunkumppaniksi (romanttisen rakkauden kohteita) eivät ole sielunkumppaneita vaan ennastaaan tuttuja sieluja edellisistä inkarnaatioista. Esim. heti tutulta ja rakkaalta tuntuva seurustelukumppani saattaa olla sama sielu joka edellisessä elämässä oli rakas isäsi. Tai oma lapsesi saattaa olla "vanhan" tuntuinen ja kaikilta eleiltään jo tuttu, ja voi siis olla vaikka sisaresi edellisestä inkarnaatiosta. Hyvin usein samat tietyt sielut inkarnoituvat toistensa lähelle useamman kerran siksi, että ovat sitoutuneet kokemaan tietyt oppiläksyt elämässä sinun kanssasi.
Eli se sielunkumppanuus josta nyt tässä puhutte ei ole sielunkumppanuutta vaan sieluntuttuutta. Sielunkumppanin olemassaoloa ette todennäköisesti aisti tietoisilla aisteilla mutta sekin saattaa toiselta puolelta lähettää teille paljon ohjeita, apua ja viestejä.
Asiasta on tutkimustietoa ja kirjallisuutta laajasti saatavilla. Ei ole siis omaa keksintöäni tämä juttu, ja itse toispuoleisten apujoukkojen kanssa kyllä pidän yhteyttä.
Vaikka on vaikeitakin aikoja, niin asiat uskalletaan ottaa esiin ja riidellä selviksi. Ymmärtää toista ja luottaa toiseen oikeasti. Että rakkaus riittää, kun rakastumisen tunne hiipuu. Että on oikeasti tahdottu olla toisen kanssa, ja halutaan tehdä työtä sen eteen että tahto riittää.
En tiedä onko se oikea sana, mutta kyllä... me olemme mieheni kanssa sielunkumppaneita. Sen vain jotenkin tuntee. Se ei välttämättä ole sitä, että jo katseesta tietää (luulee tietävänsä??), mitä toinen ajattelee, vaan se on enemmänkin luottamusta siitä, että asioista voidaan aina puhua rehellisesti ja avoimesti.
Me tapasimme opiskelujen merkeissä. Teimme opiskeluun liittyviä töitä yhdessä, juttelimme ihan kaikesta, vakuuttelimme olevamme vain ystäviä (sillä olin vielä itse suhteessa, joka veteli viimeisiään). Sitten vain kerran hän sanoi, että odottaa vaikka maailmanloppuun asti, että saisi minut. Ja hän kiltisti odottikin ratkaisua, sillä tiesi hyvin, mikä se olisi ;) Nyt olemme olleet naimisissa jo melkein 10 vuotta ja rakastamme toisiamme edelleen aivan valtavasti.
Koko sielunkumppanikäsite on mennyt vääräksi median ja elokuvien takia. Sielunkumppani ei ole romanttisen rakauden partneri ja yleensä se ei ole tässä inkarnaatiossa edes mukana maan päällä. Sielunkumppania ei voi siis löytää, vaan hänet kohtaa kun kuolee. Sielunkumppani voi olla samaa tai eri sukupuolta, mutta sielunkumppanuus ei ole parisuhde siinä merkityksessä niinkuin täällä luullaan.
Sielunkumppani on luotettu rakas ystävä, jonka kanssa vuorotellen autetaan toinen toistaan rajoista riippumatta, eli siis oli molemmat sitten yhtä aikaa inkarnoituneita tai ei.
Vaatii jotenkin viisaan, uskaliaan ja sanoisinko "vanhan" sielun, jotta niitä tunnistamisia voi edes tulla. :) Uskallus olla niin avoin ja kuunnella sitä mitä ei ehkä edes sanota, tai ole vielä sanottu.
Entä ne, jotka eivät mene naimisiin sielunkumppaneiden kanssa:
[quote author="Vierailija" time="17.04.2012 klo 09:18"]
Asiasta on tutkimustietoa ja kirjallisuutta laajasti saatavilla. Ei ole siis omaa keksintöäni tämä juttu, ja itse toispuoleisten apujoukkojen kanssa kyllä pidän yhteyttä.
[/quote]Haha, luin ensin että toispuoleistan appiukkojen :D.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2012 klo 09:05"]
Se on ihan parhautta. :)
Tavattiin työpaikalla, mutta löydettiin toisemme vasta muutaman vuoden jälkeen yhteisellä työmatkalla kun oli aikaa tutustua. Oli se aika ihmeellistä. Ikäeroa on ja elämäntilanne oli sellainen, että se ei vaan voinut olla mahdollista. Seurasi vaikeita vuosia, itkua ja hammastenkiristelyä, mutta yhteen ajauduimme kaikesta huolimatta.
[/quote]
PLIIS ihmiset, älkää käyttäkö tuota ällöä sanaa!!! Meinaan oksentaa joka kerta, kun sen kuulen/luen. Ekassa lauseessa, alkaa p:llä.
Unohdin vastata miten se alkoi: läppäsin silloista lähes tuntematonta nuorta miestä takapuolelle kun kaveri yllytti :D siitä se sitten lähti. T.3