Synnytyspelko,synnytystrauma ja

eli missä synnytyksessä se pelko ja trauma oli. Ekassa? Tokassa? Vai mahdollisesti kolmannessa tulevassa synnytyksessä? Selvitä miten? Kerro vähän enemmän.

Kummatkin synnytykset päättyivät kiireelliseen sektioon sen jälkeen kun kumpaakin yritetty imukupilla maailmaan. Synnytyksen kestot 11h ja 23h.

Pelkopolilla käyty kummassakin ennen synnytystä kaksi kertaa. Luonnollisesti pelko ei ole poistunut.

Kätilön ja lääkäreiden kanssa käyty synnytykset läpi mutta tuntuu silti pahalle.



No,lapset terveitä (tietysti pääasia) mutta haastava 2-vuotias tekee oman osuutensa. Ajatukset pyörivät nyt vähän miten sattuu päässä.

Mutta,en toisaalta taas halua valittaa,rakastan lapsiani ylikaiken,mutta tuntuu, että itsekin saanut kokea kaija rankasti tämän.



-ap

* aika rankasti

Näin jälkeenpäin.

Tsemppiä !

Vaikka olet käynyt synnytystä sinänsä läpi, täytyy sun saada käsitellä noiden kokemusten nostattamia tunteita jonkun sellaisen ammattilaisen kanssa joka osaa ohjata sua tuon tunnepuolen käsittelyssä.



Kerro siis neuvolassa avoimesti siitä että koet synnytykset traumaattisina ja että ne tunkevat ajatuksiin koko ajan. Ja että tuntuu pahalle.



Pyydä päästä psykologille tai juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Lisäksi pelkopolillakin voi käydä vielä jälkikäteen ja puida sitä synnytystä uudelleen ja uudelleen kätilöiden kanssa vaikka ei enää ikinä aikoisi lapsia saadakaan.



Voi olla että tuntuu nololta tai tyhmältä kertoa että on ahdistunut synnytyksestään mutta kyllä se niin syvältä naista koskettaa että ei sille voi ihan kintaalla viitata. Jos et ala työstää asiaa tuoreeltaan, märehdit asiaa vielä vuosikymmenien päästä. Se että lapset ovat terveitä, ei poispyyhi niitä kokemuksia joita sulle on synnytyksessä tullut.



Itsellä malliesimerkkinä äitini, joka piinasi minua noin 10-vuotiaasta asti säännöllisesti kertomalla kuinka hirveä kokemus minun syntymäni oli (ennenaikainen lapsiveden meno, pitkä odotus että synnytys käynnistyy (yli 48 tuntia), käynnistys, raju imukuppisynnytys, huonokuntoinen ennenaikainen sairas vastasyntynyt, henkilökunnan epäinhimillinen kohtelu ja synnytyksessä tehtyjen virheiden vähättely sekä peittely jne...). Aina enemmän kuin lasillisen viiniä nautittuaan, usein myös selvinpäin, äiti alkoi "synnyttää" uudelleen ja uudelleen. Muistan ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana jo huomauttaneeni että eikö tuollaisen kanssa voisi mennä johonkin terapiaan.

Tätä piinaa kesti kaikkiaan 16 vuotta, aina äidin kuolemaan asti- kaikista kielloistani huolimatta.



Omissa synnytyksissäni (kaikkiaan 4) on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, kohtelukaan ei aina ole ollut ihan ok ja lisäksi olen joutunut kohtaamaan muiden gynejuttujen hoidossa kaikenlaista epäluottamusta herättävää joka on sitten noussut pintaan raskauksien myötä.



Äitini aiheuttamien kokemusten vuoksi päätin pitää huolen siitä että kaikki ikävät kokemukset tulevat selvitetyksi etten ole niitä lasteni niskaan kippaamassa- niinpä olen hypännyt pelkopolilla puhumassa lukuisia kertoja ja kyllä siitä on ollut oikeasti paljon apua.

Kiva kun jaksoit kirjoittaa noin syvällisesti.



Soitan heti huomenna sinne ja varaan uuden ajan. Aloitetaan tästä.



-ap