Hei. Kuinka kerroit työnantajalle raskaudestasi?

Kerroin itse vasta rv 22 sanomalla esimiehelle, että meille on tulossa silloin ja silloin perheenlisäystä. Syitä suhteellisen myöhäiseen kertomiseen oli monia:



-Ystäväni oli kertonut raskaudestaan todella aikaisessa vaiheessa ja jo luvattu työtehtävä oli peruttu



-Pelkäsin alkuraskauden keskenmenoa ja halusin odottaa rakenneultraan ennen kuin paljastin asian laajemmin



-Olin itse tullut siirretyksi uusiin tehtäviin paria kuukautta aiemmin. Halusin ajaa itseni sisään tehtävään rauhassa, ilman, että minuun olisi suhtauduttu vain kävelevänä vatsana. Lisäksi tiesin, ettei tilalleni tule sijaista, joten rekrytointienkaan suhteen ei tarvinnut olla aikaisin asialla.



Minusta jokaisella naisella on oikeus hieman pitkittää kertomista työpaikalla, sillä kyse on hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Toisaalta työnantaja harvemmin kohtelee työntekijää silkkihansikkain, joten miksi pitäisi itsekään. Vatsani alkoi näkymään vasta kertomisen jälkeen, joten kukaan ei osannut aavistaa mitään.

Syyni ovat koettu keskenmeno aikaisemmin (onneksi en ollut tuotakaan ehtinyt vielä pomolle kertoa). Uusi raskaus olisi enemmän kuin toivottu ja myös sen aion pitää ihan omana tietonani mahdollisimman pitkään. Työni luonne on sellainen, että "salattu raskaus" ei aiheuta vaaraa, minulle, vauvalle kuin muillekaan. Muutamalle työtoverille luultavasti ilouutisesta kerron jo aiemmin, kun ystäviä muutenkin ollaan. Lähimmän pomoni suhtautuminen työntekijöidensä vauvauutisiin on ollut myös sen verran viileä, että en siksikään kertomista aio kiirehtiä. Onnentoivotuksia on häneltä turha odottaa. Viimeisimmällekin raskausuutiselle hän tokaisi vain, että "Aha. Milloin meinasit jäädä pois?"

Kerroin pomolle sähköpostitse siinä vaiheessa, kun sain neuvolasta raskaustodistuksen. Olinkohan 5. tai 6. kuulla. Toimitin sitten raskaustodistuksen sihteerille ja samalla katsottiin, milloin äitiysloma alkaa. Kirjallisesti kannattaa tietenkin ilmoittaa.

Taidan odotella että vatsa kasvaa :) katsotaan kuinka työpaikalla suhtaudutaan... jännittää ihan pirusti... miesvaltainen työpaikka kun on :) naisia reilusti alle puolen..

Palaverin lopussa viimeinen powerpoint-kalvo oli ultrakuva ja oma masukuvani.

Tarjosin vaaleansinisellä kuorrutettuja muffineja pojan kunniaksi.

Melko rohkeaa (ja hyvin suurieleistä!:).

ja pyysin äitiyshousuja. Esimies sanoi onneks olkoon ja lähti varastoon ettimään housuja.

entäs uskaltaisinko minä kertoa vai piilottelenko mahdollisimman pitkään: olen ehkä saanut kaupasta vakipaikan, kuitenkin työsopimuksessa lukee määräaikainen ja on 6kk voimassa?

toisaalta enää muutama viikko ja mahasta jo huomaa :)

Varasin palaverin esimiehen kanssa ja sanoin että nyt on sellainen juttu että meinaan jäädä äityslomalle ensi syksynä. En muista tarkalleen millä viikoilla tämä tapahtui, mutta tuossa vaiheessa maha alkoi jo vähän näkyä jos osasi katsoa.

Pomo sanoi että onneksi olkoon. Ihan positiivisesti/neutralisti raskauteen suhtauduttiin ja palasin vanhempainvapaakauden loputtua samaan työpaikkaan.

Olen pahoillani, mutta en kai saisi nostaa tuota painavaa laatikkoa. Miksi et? Koska olen raskaana. Pomo liikuttui kyyneliin ja halasi lujasti. Olin määräaikaisena vain ja tarkoitus oli muutoinkin lopettaa 2kk ilmoituksestani. Sillä ei ollut vaikutusta työsuhteeseeni.



Toisella kertaa olinkin erilaisessa tilanteessa. Olin juuri aloittanut uudessa vakituisessa työssäni. Emme olisi pärjänneet minimipäivärahalla, joten minun oli saatava pitää tuo työ äitiysloman alkuun asti. Salasin alussa raskauteni. Kukaan ei huomannut raskauttani ensimmäiseen 4kk. Sitten kerroin pomolle, kun olin raskauteeni liittyen sairaana yli viikon poissa töistä. Minut yritettiin välittömästi irtisanoa monellakin tapaa. Ei mennyt läpi vaan sain stressin välttämiseksi saikkua äitiysloman alkuun asti ja isot korvaukset laittomasta irtisanomisesta. Nämä tulivat tietenkin myöhemmin, mutta tarpeeseen.



Kolmannella kerralla olin vuoden ollut uudessa ihanassa vakituisessa työssäni. Raskaus tuli täytenä yllätyksenä, sillä meillä oli tehokas ehkäisy. En pystynyt salaamaan onneani pomolta ja työkavereilta vaan kerroin heille kaikille ihan alussa. Viikkoja oli ehkä 8 tuossa vaiheessa. Esimies oli onnellinen puolestani. Iso työnantaja, ei niin merkitystä pienellä poissaololla.



Jos olet epävarma, odota sopivaa hetkeä. Sinun ei ole pakko kertoa vielä moneen kuukauteen.

Todella mukava kuulla kuinka työnanataja ei suhtaudu aina ikävällä tavalla! Minun tapauksessani on kyse määräaikaisesta sopimuksesta eikä tähän mennessä ole vielä ilmennyt mitään mikä estäisi töissä olemisen. Toivon hartaasti ettei raskauttani katsella pahalla, mutta olen varma että joudun niitäkin katseita kestämään. Aivan kuin olisin rikollinen sillä tiesin olevani raskaana ennenkä kirjoitimme työsopimuksen. :) Mutta se aika on edessä ja uskon että työnanatajani ei ilahdu mutta luulisin hänen ymmärtävän sillä hän on perheellinen mies.



Eikä raskauteni pitäisi vaikuttaa työntekoon millään, saati että olen määräaikainen enkä vakituinen työntekijä - vaikka jäisin sairaslomalle, työnantaja ei ole velvollinen palkan maksuun ?

kun rakenneultra ohi ja kun keskusteltiin työvuorojen jatkosuunnitelmista. Pyysin kertomisen yhteydessä lyhyempää työaikaa josta olimme jo muutenkin neuvotelleet ja samalla selvitin aiempia raskaudesta johtuvia poissaoloja vaikka niitä nyt sinällään ei tarvitsisikaan erikseen selvitellä. Työ on määräaikainen ja päättyy juuri ennen lapsen syntymää joten sinällään en pelännyt työllisyyteni puolesta.

ja kolme tuntia tästä tuli yt-neuvotteluihin ja toimeni lakkautettiin, sain kenkkää.

Toimeni perustettiin uudestaan vähän eri toiminimellä ja työhön palkattiin uusi työntekijä.

ja kolme tuntia tästä tuli yt-neuvotteluihin ja toimeni lakkautettiin, sain kenkkää.

Toimeni perustettiin uudestaan vähän eri toiminimellä ja työhön palkattiin uusi työntekijä.

löydy muita joilla kokemusta?

vaan esimiehelleni ja hän sitten kertoi eteenpäin. Meitä on työpaikallani seitsämän naista ja sellaisella hetkellä (noin rv:lla 13) kun kaikki olivat paikalla pyysin kaikki kahvihuoneeseen ja näytin ultrakuvia ja kerroin olevani raskaana.



Kaikki onnittelivat ja huolehtivat raskauteni ajan siitä, että sain levätä tarpeeksi jne.

ja kerroin, että tulen myös jatkossa tarvitsemaan isompia housuja, kunhan maha alkaisi kasvaa.

Sitten siinä soittelemaan, että mitenkäs jatko, kun nyt kävi näin. Sattuu olemaan vielä aika fyysinen työ, niin en ollut varma ottaako, mutta sain työn ja hyvin on mennyt.