Kaveri lakkaa pitämästä yhteyttä -

Olen todennu olleeni vain kausiystävä, jonka seura kelpasi pikkuvauva ja taaperoajan, mutta kun sitten takaisin työelämässä omissa akateemisissa piireissä niin ei enää amk-tasoinen rahvas kelpaa ystäväksi.



En minä kaipaa enää niin tiheää ystävyyttä kuin vauva-aikaan, mutta oishan se kiva silti jatkaa ystävyyttä vaikka tapaamalla pari kertaa vuodessa edes.

itse en kehtaisi koskaan ohittaa ketään noin kylmästi. Tarvittais kyllä aika pätevä syy. Ja mitään riitaa ei ole ollut, en ole puhunut kaverista seläntakana mitään pahaa tms. Ääääh, käsittämätöntä! Mikä ihmisiä vaivaa?

kyllästyn tms.

En ymmärrä miksi hyvä tuttuni ei pidä yhteyttä..

Aina kun näen sen, se heiluu mamujen kanssa.

Ilmeisesti suomalainen, vanha ystävä ei enää kelpaa.

ilman ihmeempää syytäkään.

Olen myös itse hiuduttanut vähitellen tuttavuuksia pois noin, yleensä sellaisten kohdalla jotka ovat muuttuneet jo ahdistavaksi riesaksi jokapäiväisellä yhetydenotolla ja portailla seisomisella.

Eli ole lakannut pitämästä yhteyttä ystäviin, joiden kanssa olin ennen paljon yhteyksissä. Tosin en jätä vastaamatta puheluihin tai txt-viesteihin, mutta en itse ota aktiivisesti yhteyttä. Taustalla ei ole riitoja tai mielensäpahoittamisia.



Taustalla on lähinnä se, etten ole kovinkaan sosiaalinen ihminen ja pidän omasta ajasta.



Nuorempana kävin ystävieni kanssa baareissa ja muutenkin näimme lähinnä bilettämisen merkeissä. Kun tällainen ei enää kiinnosta, on yhteydenpitokin jäänyt vähemmälle.



Omassa perheessä sekä seurallisessa ja aktiivisessa puolisossa on tarpeeksi "rasitetta" hyvin omissa oloissaan viihtyvälle.



Tosin välilllä poden huonoa omatuntoa siitä, että olen ns.huono ystävä..

Tartun aika harvoin luuriin omasta tahdosta. En ole soittaja, olen enemmän vastaaja. En ole erityisen riippuvainen ihmisistä ja sosiaalisesta kontaktista. Koen ns. yhteydenpidon velvoitteeksi ja vääryydeksi. Tosikaverit ymmärtävät mua tältä osin, loput voi suksia kuuseen. Mun ei ole pakko soitella kenellekään eikä kenenkään ole pakko soitella mulle.



MUTTA. Jos elämä menee jollain kaverilla vituiksi, haluan olla tietoinen siitä. Lähimmät kaverit saavat soiton kyllä jos itsellä menee jokin päin helvettiä. Tuo on se velvoite mihin sitoudun. En tuntisi itseäni kaveriksi jos kaveri salaisi isot menetykset ja huonot kokemukset minulta. Ottaisin sen epäluottamuslauseena. Järki sanoo kyllä että syitä vaikenemiseen voisi olla muitakin, mutta tunteet ovat sitkeitä tässä.



Kivahan se on silti tiettyjen tyyppien seurassa notkua sillointällöin. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin aika tylsiä loppujenlopuksi, ainakin selvinpäin.

ei tarvitse kaikesta aina ottaa itseensä.