Onko työttömyys häpeä?

Ei mua ainakaan hävetä että oon työtön.

vaikka ei ole millään lailla oma syy. Läheiset ystävät tietty tietävät, mutta en missään kerro olevani työtön, ellei ole pakko.

Täällä on kaikkien lähipiirissä joku työtön ja monet ovat itsekin jossakin elämänvaiheessa työttömiä.



Siksi se on tavallista ja työttömyyden syyt tiedossa omakohtaisesti.

Töitä saa jos haluaa. Puhelinmyyntiä on aina tarjolla, samoin lähihoitajan hommia ja jotain varastoduunia tai vaikka mainostenjakoa. Jos oikeasti haluaa ihan mitä tahansa työtä, niin kyllä sitä saa.

Minulla sellainen ammatti, jossa vähän työpaikkoja ja sen takia olen tälläkin hetkellä työtön, mutta kehitän itseäni ammatillisesti koko ajan.





Ja edelliseen mielipiteeseen sen verran, että lähihoitajaksi ei todellakaan pääse ilman alan koulutusta, tiedän koska lähipiirissäni on lähihoitajia ja harvemminpa esimerkiksi maistereita kelpuutetaan mainoksia jakamaan, kun niitä voivat jakaa peruskoululaisetkin.

Töitä saa jos haluaa. Puhelinmyyntiä on aina tarjolla, samoin lähihoitajan hommia ja jotain varastoduunia tai vaikka mainostenjakoa. Jos oikeasti haluaa ihan mitä tahansa työtä, niin kyllä sitä saa.

elät jossain vaaleanpunaisessa unimaailmassa. Lähihoitajan työ vaatii useamman vuoden koulutuksen. Varastoduunia ei todellakaan saa kuin ehkä isommissa kaupungeissa ja niihinkin on paljon sellaisia hakijoita, joilla on työstä kokemusta joten tottakai joku maisteri jää siinä rannalle. Mainostenjaosta sen verran, että hain pari vuotta sitten pääkaupunkiseudulle mainostenjakajaksi ja olisin päässyt, vuosi sen jälkeen kun paikkoja hain. Puhelinmyyntiin pääsee, koska siitä ei makseta palkkaa vaan provisiota tuloksen perusteella ja jos et saa parina ekana viikkona myytyä ihmisille lehtiä, joita ne ei halua ( 99,9 % ei tässä onnistu) niin ei sitä työsuhdetta jatketa eikä käteenkään ole jäänyt mitään.

Tottakai aina on töitä tarjolla, jos löytyy 50 koulutusta joilla hakea milloin lähihoitajan, milloin pastorin virkaa..tai jos työstä ei tarvitse saada palkkaa.

Töitä saa jos haluaa. Puhelinmyyntiä on aina tarjolla, samoin lähihoitajan hommia ja jotain varastoduunia tai vaikka mainostenjakoa. Jos oikeasti haluaa ihan mitä tahansa työtä, niin kyllä sitä saa.

elät jossain vaaleanpunaisessa unimaailmassa. Lähihoitajan työ vaatii useamman vuoden koulutuksen. Varastoduunia ei todellakaan saa kuin ehkä isommissa kaupungeissa ja niihinkin on paljon sellaisia hakijoita, joilla on työstä kokemusta joten tottakai joku maisteri jää siinä rannalle. Mainostenjaosta sen verran, että hain pari vuotta sitten pääkaupunkiseudulle mainostenjakajaksi ja olisin päässyt, vuosi sen jälkeen kun paikkoja hain. Puhelinmyyntiin pääsee, koska siitä ei makseta palkkaa vaan provisiota tuloksen perusteella ja jos et saa parina ekana viikkona myytyä ihmisille lehtiä, joita ne ei halua ( 99,9 % ei tässä onnistu) niin ei sitä työsuhdetta jatketa eikä käteenkään ole jäänyt mitään.

Tottakai aina on töitä tarjolla, jos löytyy 50 koulutusta joilla hakea milloin lähihoitajan, milloin pastorin virkaa..tai jos työstä ei tarvitse saada palkkaa.

niin varmaan kannattaa kouluttautua vaikka siihen lähihoitajaksi. Koulutus kestää alle 3 vuotta. Jos siellä tuppukylässä ei ole mitään duunia, niin kannattaa varmaan katsella oman kylän ulkopuolelle. Suuremmissa kaupungeissa on töitä. Jos muuttaa johonkin miniatyyrikylään, ottaa tietoisen riskin ettei joku päivä töitä olekaan. Puhelinmyynnissäkin on niitä hommia, joissa on takuupalkka ja siihen tulee provisiot päälle.

Puhelinmyynnissäkin on niitä hommia, joissa on takuupalkka ja siihen tulee provisiot päälle.

Aina tällaisissa keskusteluissa vedetään esiin tuo puhelinmyyntityö, kun halutaan osoittaa, että kaikki työttömät kyllä saisivat töitä jos haluaisivat. Ei kaikista ole puhelinmyyntityöhön, kuten ei jokainen muutenkaan ole kykenevä mille tahansa alalle. Minä en esimerkiksi pystyisi soittamaan yhden yhtä puhelua kenellekään, koska maailmassa eniten inhoan puhelinmyyjiä. En pystyisi häiritsemään ketään soittamalla. Ja jos vielä pystyisin soittamaankin, niin en ainakaan koskaan saisi mitään kaupaksi, koska en pysty tyrkyttämään kenellekään mitään.

niin varmaan kannattaa kouluttautua vaikka siihen lähihoitajaksi. Koulutus kestää alle 3 vuotta. Jos siellä tuppukylässä ei ole mitään duunia, niin kannattaa varmaan katsella oman kylän ulkopuolelle. Suuremmissa kaupungeissa on töitä. Jos muuttaa johonkin miniatyyrikylään, ottaa tietoisen riskin ettei joku päivä töitä olekaan. Puhelinmyynnissäkin on niitä hommia, joissa on takuupalkka ja siihen tulee provisiot päälle.

väitit, että aina saa töitä, jos haluaa, eli turha vetää kouluttautumista tähän- totta kai jos kouluttautuu alalle, jossa on työvoimapuola, niin töitä saa aina.

Suuremmissakaan kaupungeissa ei aina saa töitä, eikä jonkun Helsingin asuntotilanne taida olla sellainen, että työtön ja rahaton sinne noin vain pystyisi muuttaamaan työn etsimiseksi. Jos olet nähnyt puhelinmyyntityöilmoituksen, jossa lupaillaan takuupalkkaa, niin se on kieroiltu niin, että takuupalkan saa ehkä muutamalta ensimmäiseltä päivältä JOS saa tarpeeksi tulosta. Se ei tarkoita sitä, että töissä voi olla kuukauttakaan ja saada siitä palkkaa ja sitten todeta, että eipä onnistunut. Koitapa itse mennä myymään puhelimitse ihmisille tarpeettomia asioita, ei ole niin helppoa. Montako kertaa esim. itse olet tilannut puhelimen välityksellä yhtään mitään verrattuna yrittäjien määrään? Yhtä hyvin voisi sanoa, että neurokirurgeille on aina töitä, sen kun haet, vaikka työtä et osaisikaan tehdä.

Minulla itselläni on töitä tällä hetkellä joten en puhu itsestäni muuten kuin aiempien vuosien osalta. On vain niin naurettavaa, kun joku realiteeteista ulkopuolella oleva ihminen kertoo että töitä kyllä löytyy aina..

Sellaiset työttömät jotka eivät edes hae tai halua töihin, ovat eri asia. Tosin minua hävettää olla työtön, vaikka haluaisin töihin mutta se töiden saanti on erittäin, erittäin vaikeaa.



Ja nämä jotka väittää että aina saa töitä, jos vain haluaa, siitä vain kokeilemaan. Kaupan kassan paikkoja hakee asuinalueellani parhaimmillaan 1000 muutakin hakijaa, joten ilman alan koulutusta ja usean vuoden kokemusta ei ole mitään toivoa päästä edes siihen kaupan kassalle. Siivoojilta edellytetään nykyään joko koulutusta tai kokemusta, joten siihen ei pääse. Puhelinmyyntiä olen kokeillut, ja ei kiitos, en todellakaan halua enää ikinä istua 7,5 tuntia päivässä tuijottamassa sitä tietokoneen ruutua ja hokea noin 100 kertaa päivässä ne samat litaniat jokaiselle jolle soitan. Provisiot on ihan naurettavat, muutama hassu euro/myyty tuote. Ei kiitos enää sitä.

kokevat tämänkin asian niin eri tavoilla. Ehkä sekin vaikuttaa kuinka kauan ollut työttömänä, jos tulee toivottomuutta ja näköalattomuutta niin varmaan häpeäkin tulee kuvioihin. Olen itse tällä hetkellä työttömänä, mutta en koe sitä ollenkaan häpeäksi. Varmaankin tähän vaikuttaa se, että mulla on suunnitelmia opinnoista jo syksyksi sekä se, että olen ollut työelämässä kuitenkin jo yli 20 vuotta enkä koskaan aiemmin ollut työttömänä. Tämä on nyt tämänhetkinen tilanne ja suuntaan ajatukseni tulevan suunnitteluun enkä murehdi sen enempää. Jos on suunnitelmia, toiveita, halua kouluttautua ja tarkoitus päästä työelämään, ei ole mitään syytä häpeään. Hävetä saavat mielestäni lähinnä ne, jotka eivät edes yritä mitään!

ihan hyvin tehdä puhelinmyyntityötä, vaikka siinä myykin samalla sielunsa ja mielenterveytensä, jos siitä maksettaisi palkkaa. Se ei oikein motivoi ja elätä, että joinain päivinä ei saa lainkaan palkkaa ja toisena viisi euroa 7,5 tunnin päivästä, jos hyvin käy. Eikä tuolla tahdilla tietysti saa työpaikkaansa pidettyäkään. Voisin mä hakea joksikin koodariksi tai lähihoitajaksikin, vaikka en niitä töitä osaakaan tehdä, sama lopputulos.

no niin, me ei eletä missään totalitaarisessa järjestelmässä, jossa työttömät laitetaan pakkotyöhön ilman palkkaa...



Yhteiskunnan rakenteeseen kuuluu työttömyyttä, 100% työllisyys on utopiaa...



joten ei ole häpeä! outoa jos joku niin ajattelee.