Onko paikalla vanhempia, jotka eivät ole ottaneet yhteyttä puheterapeuttiin, perheneuvolaan tms

puheterapiaa! mun kaikki neljä lasta ovat olleet jossain vaiheessa puheterapeutin juttusilla, jotkut saaneet terapiaa enemmän, toiset vähemmän tai katsottiin ettei tarvetta ollut. Kyseessä oli r-, s- ja k-vika ja täytyy sanoa, että jos ei yksi lapsista olisi sitä terapiaa tarpeeksi ajoissa saanut, olisi tullut kiusatuksi, sillä näin kävi samassa tarharyhmässä olleelle lapselle, joka EI saanut sitä puheterapiaa vaikka selvästi olisi tarvetta ollut.

Meillä esikoinen kävi pyynnöstäni eka kerran puheterapeutilla 2,5 vuotiaana. Puhe oli epäselvää ja äänteitä puuttui paljon. 3v aloitettiin säännöllinen puheterapia kerran viikossa. Puheterapiassa käytiin n. 2,5 vuotta ja kun eskari alkoi, kaikki äänteet olivat hallinnassa. Ilman puheterapiaa äänteiden oppiminen ei olisi onnistunut ja homma olisi venynyt kouluikään = paljon hankalampaan ja silloin jo kaverit osaavat leimata vammaiseksi.

mitä lapsellesi seurasi siitä, ettet kehoituksesta huolimatta ottanut yhteyttä. Ottakaa hyvät ihmiset yhteyttä puheterapeuttiin tms. Ainahan se on hyvä, että tutkitaan eikä hutkita. JOs käynti on aiheeton nii sehän on vaan hyvä! Mutta nuo hommat pitää saada jo pienenä hoidettua tai ainakin hoitoon, silloin on paljon suurempi mahdollisuus vaikuttaa puheeseen, kehitykseen jne. ja ne käynnit eivät ketään leimaa! Itse ainakin ajattelen enemmän, että onneksi on ollut valveutuneet vanhemmat ja alkaneet hoitaa lapsensa asioita ajoissa.

t. lto

ja sitten vasta kouluiässä aletaan selvitellä.



Vaikka kolmevuotiaana saisikin jonkin leiman papereihin, niin siinä vaiheessa sentään ajatellaan, että lapsi voi kasvaa siitä pois, eikä se jää loppuelämän haitaksi.

että luulee lapsensa leimautuvan vammaiseksi?? Voi apua, lapsi parka!

puututaan ja lapsi saa niihin apua sitä paremmat tulokset puheterapia antaa. Joskus asioihin puututaan turhan myöhään ja silloin puheen kehityksen viiveen vuoksi lapselle on voinut kehittyä jo paljon muitakin vaikeuksia, esim. kognitiivisissa taidoissa muutenkin sekä sosiaalisessa kanssakäymisessä ja sosiaalisissa taidoissa.



Kyllä minä ainakin ottaisin kaikki tarjotut palvelut vastaan, joka paikassahan niitä ei edes saa vaikka haluaisi. Leimaaminen on vähän eri asia kuin tuen saaminen.

Käytiin kerta, neljävuotis neuvolan jälkeen, en ottanut uudestaan yhteyttä. Viisivuotis neuvolassa kaikki ok ja kuusivuotisneuvolassa ei tarvinnut tehdä tehtäviä kun teki ne kaikki jo siellä viisivuotisneuvolassa.



Ei tullut seuraamuksia.

Omassa tahdissa lapsi nimenomaan oppii kun asioita opetellaan!



Vammaseksi leimautuminen on mahdollisempi vaihtoehto jos lapsi ei saa tukea kasvuun ja ongalmat syvenee ja mutkistuu.



Viimeistään esikoulussa tulee vastaan voiko lapsi mennä kouluun. Ongelman pahentuessa voi lapsen persoonallisuus ja käytös toisia kohtaan muuttua huonoksi.

Käytiin kerta, neljävuotis neuvolan jälkeen, en ottanut uudestaan yhteyttä. Viisivuotis neuvolassa kaikki ok ja kuusivuotisneuvolassa ei tarvinnut tehdä tehtäviä kun teki ne kaikki jo siellä viisivuotisneuvolassa.

Ei tullut seuraamuksia.

Omalla ajallaan ja omaan tahtiin lapset oppii.

ap

Vai luuletko, että ne 3-vuotiaat hiekkalaatikolla keskustelevat puheterapioistaan ja joku pääsee sitten huutamaan, että oot tyhmä, kun käyt terapiassa...



Meillä ei lapsi päässyt 3-vuotiaana puheterapiaan, pyysin lähetettä 4-vuotisneuvolassa ja saimme yhden käynnin, jossa todettiin, että r-vikaa aletaan hoitaa vasta eskarivuonna. Muitakin äänteitä oli hakusessa, joten 5-vuotisneuvolassa pyysin taas lähetteen ja onneksi saimme sellaisen kartoitusjakson. Vaikka lapsi todettiin taas kaikin puolin osaavaksi, on ollut hienoa, miten lapsi on innoissaan terapiasta ja menee sinne mielellään ja kehuu sillä päiväkodissakin. Nyt varmaan eskarivuonna alkaa r-kirjaimen harjoittelu, ja on ihanaa, että lapsi on jo valmiiksi positiivinen terapiaa kohtaan.



En ymmärrä vanhempia, jotka häpeävät lastaan eivätkä halua auttaa. Terapioiden tarkoituksena on hahmottaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen erikoistarpeet, jotta asioita voidaan vielä korjata. Eka käynti on se, johon useimmiten kaikki päättyy. MIten voi olla vielä vanhempia, joiden mielestä lapsi ei ansaitse parasta? Tiesitkö, että jos ongelmat havaitaan vasta koulussa, on terapioiden onnistumismahdollisuudet paljon heikompia kuin jos ne olisi aloitettu ennen koulua?

Kuka siitä saa edes tietää, jos et halua kertoa lähipiirillesi, älä kerro.



Jos meinaat kavereiden silmissä leimautumista jotenkin erityiseksi, niin pitäisikö herätä ja huomata, että lapsi on VASTA 3 vuotta. Kaverit voisi kysellä mikä puheterapia on, joskus eskari iässä, ja ensimmäisillä luokilla, mutta siinäkään vaiheessa lapset ei osaa leimata toisiaan moisten takia, kyllä se tulee vasta vanhempana (tai vanhemmilta).



Pitäisikö herätä miettimään, miten paljon isompia ongelmia lapselle voi tulla jatkossa, jos nyt ei puututa ja tueta lasta siinä missä tukea tarvitsee?



Ja voihan olla, ettei lapsi edes tarvitse isommin tukea, mutta sekin selviää siellä terapiassa.

Ap miksi sinä häpeät tunnustaa että lasta pitää hieman jeesata??



t. entisen R-vikaisen äiti

on nähnyt paremmaksi sivuuttaa "ammattilaisen" mielipiteen.

puheterapeutille.



Miksi et tue lastasi?

Ihanko tosissaan meinaat että lapsesi tykkää joutua kiusatuksi puhevikansa vuoksi?

nyt tyttö tuplaa ekaluokan ja käy terapioissa- vaikea dysfasia, motoriikan viive ja koulukiusattu

Enkä tajua miksi noin pieni (3v, puhuu lauseita, mutta vielä epäselvästi) pitäisi leimata. Pitäisi antaa aikaa oppia omassa tahdissa eikä ravata spesialisteilla ja leimata lasta vammaiseksi!