Pohdintaa: perhesurmat ja yleinen suhtautuminen masennukseen yhteiskunnassa...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012041515453782_uu.shtml



"Ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma: Näistä hyvin suuri osa on sellaisia, jotka ovat jollainlailla epätoivoisia ja depressiivisiä kriisin keskellä. He eivät kykene hakemaan apua, koska he eivät hyväksy ajatusta, että he voisivat joskus apua tarvita tai että kukaan voisi heitä auttaa, Lauerma kuvailee tyypillistä tilannetta."



Tuon ylläolevan kohdan luettuani aloin miettimää asiaa siltä kantilta, että miten kova linja yhteiskunnassamme monella on masennuksesta kärsiviä kohtaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun täältäkin palstalta on saanut lukea, kuinka masennus on oma valinta ja että masentuneet on laiskoja teeskenteleviä luusereita, joita pitää potkia perseelle. Ei tällainen mielipide-ilmapiiri ainakaan helpota masennuksesta kärsivien oloa ja luottamusta siihen, että apua kannattaa hakea.



t: toistuvista masennusjaksoista kärsivä, joka on tästä yleisestä ilmapiiristä huolimatta rohjennut hakea apua ongelmiinsa