"Köyhyys periytyy". Mitä mieltä?

Köyhän perheen lapsen on kustannettava opiskelunsa itse. Lainan otto voi olla suuri riski joka on tarkkaan harkittava. Tällöin koulutustaso uhkaa jäädä muita alhaisemmaksi. Kovalla työllä ja riskinotolla köyhäkin voi kuitenkin menestyä. Rikkaat vanhemmat saattavat rahoittaa opiskeluja ja tällöin hyväpalkkaisiin ammatteihin on matalampi kynnys valmistua.



Lisäksi tulee usein ns. sosiaalinen perintö joka ei ole ulkopuolisista olosuhteista kiinni.

Lisäksi tulee usein ns. sosiaalinen perintö joka ei ole ulkopuolisista olosuhteista kiinni.

Esim. minä olen vasta aikuisiällä tutustunut asioihin, joita monet kohtaavat jo nuorella iällä. Otetaan nyt niinkin pieni juttu kuin mausteiden käyttö ruoanlaitossa :) Kotona vanhemmilla ei ollut mitään kokeilunhalua sen suhteen, aina vain suolaa ja joskus pippuria. Ulkona ei koskaan käyty syömässä, oli kuulemma "niin järjettömän kallista".

Herraksi ei päädy sellainen, joiden vanhemmat opettavat herroja vihaamaan...

Köyhät saavat opintolainaa ja opintotukea. Rikkaat eivät saa ja jos vanhemmat eivät kustanna niin jäät puillepaljalle kuten minä. Lähdin kotoa (rikkaasta) 16 v ilman mitään yhteiskunnan tukia. Opiskella en voinut kun ei ollut rahaa.Tein töitä mitä vain, siivosin yms.Perustin firman ja nyt on ihan kivasti. Firmani vien Viroon ettei tarvitse maksaa solidaarisuusveroa suomalaisille. En ole saanut tältä maalta mitään.

Köyhyys ei periydy vaan asenne.

Niin. Entäs tilanne, jossa perheen rahat ovat todella vähissä ja vanhempien mielestä rahat eivät riitä lukiokirjoihin. Perhe ei saa kirjoihin rahaa sossusta, syystä tai toisesta. Näin nuorelta jää lukio sivu suun, vaikka ehkä oma kiinnostus olisi kohdistunut sinne. Sitten hän joutuu valitsemaan amiksen niukasta tarjonnasta linjan, joka ei kenties ollenkaan tunnu omalta. Jossain vaiheessa koulu keskeytyy turhautuneisuuden ja masennuksen vuoksi, joita nuori ei osaa itse sanottaa. Tai vaikka ei keskeytyisikään, niin ovet korkeakouluun eivät ehkä avaudukaan ikinä.



Aina ei kyse ole omasta halusta opiskella ja pyriä eteenpäin. Yksi epäkohta on lukiokirjojen maksullisuus. On ihan uskomatonta, että yliopistossakin aika monella alalla kirjoja on hankittu riittävästi yliopiston kirjastoon, jolloin köyhäkin opiskelija voi opiskella. Mutta ensin täytyy olla riittävän hyvä lähtökohta päästäkseen yliopiston pääsykokeisiin asti - eli käytännössä on oltava varaa käydä lukio.

tarvitse hävetä pyrkimystään kouluttautua tai pyrkiä parempaan elintasoon.



monissa alemman sosiaaliluokan perheissä lapsia suoranaisesti lytätään, jos he yrittävät ns nousta vanhempiensa yläpuolelle. sama kokemus saattaa tulla monesta suunnasta: oman perheen taholta ja sitten koulussa saattaa tuntea itsensä aivan eri kulttuurista tulleeksi,ulkopuoliseksi.



Lisäksi sitten se, että jo nuorella iällä pitää olla niin varma itsestään ja valitsemastaan alasta, että uskaltaa ottaa lainaa.



Siinäpä niitä syitä.

Sama juttu kuin aloittajalla, todella köyhästä alkoholistiperheestä olen lähtenyt.



Minulle on kuitenkin vierasta tuo, että pitää hävetä parempaan koulutustasoon pyrkimistä. Päin vastoin, täällä on tapana se, että nuoremman sukupolven on pitänyt saada vanhempiaan parempi koulutus ja elintaso.

Vanhempien, tai siis nykyisten isovanhempien nuoruudessa täällä pohjoisessa ei varsinkaan tytöillä ollut paljonkaan mahdollisuuksia koulutukseen. Siksi monet toivoivat lapsilleen niitä mahdollisuuksia, joista itse saattoivat vain haaveilla.



En minä tuntenut missään koulussa itseäni ulkopuoliseksi, ja akateemisen tutkinnon olen hankkinut. Lukiosta ei tosin ole kokemusta.



Todellakin lukiokirjat ovat yksi riesa, mutta niitä voi hankkia halvemmalla, ja vaikka kirjaston kautta. Kaukolaina- ja varausmaksut ovat kuitenkin halvempia kuin vain yhdellä jaksolla käytettävän kirjan hinta.



KOulutuksen suhteen vaikeimmassa asemassa ovat ne, jotka eivät ole tarpeeksi köyhiä saadakseen sossun tukea, mutta ovat kuitenkin muuten hyvin vähävaraisia.

Eli mun vanhemmat elivät hyvää elämää, eivät pröystäilleet mmutta ei mitään kyllä puuttunutkaan. Matkustelimme paljon jne. oli omat autot ja asunto, ei velkaa mikään niistä. Äitini juuri kertoi ettei koskaan ole ostanut osamaksulla mitään. Tosiin kuin minä, elämme kädestä suuhun, mitään ei jää säästöön, emme matkustele, viimeksi oltu ruotsissa yli 5v sitten.

Loistavaa, että olette onnistuneet omassa elämässänne!

olisi mahdollista opiskella ei pidä paikkaansa. 40- ja 50 -luvulla syntyneistä on aika moni opiskellut iltasin työn ohessa. Kun ei lapsuudenkodissa ollut rahaa.

että varsinkin pienemmillä paikkakunnilla jos vanhemmat eivät käy töissä, niin se työuran alkaminenkin vaikeutuu, kun ei pääse jomman kumman vanhemman töihin ensimmäisenä kesätyöpaikkana.



Itse tulen köyhästä perheestä, olen kyllä kouluttautunut, mutta eipä se koulutus mitään työpaikkaa takaa. Sisarukseni taas onnistuivat nousemaan suosta pois, eivät kouluttautuneet yhtä paljon kuin itse, mutta valitsivat alansa paremmin.

köyhyydestä on kysymys, rahallisesta vai muunlaisesta...asiathan ovat niin kuin ne itsekukin kokee...olet köyhä jos itse koet sellainen olevasi ja toisinpäin...

ainakaan minulla kun oli pienet lapset. En ole niin iäkäs. Olen syntynyt 70-luvulla. Iltakoulua yritin käydä ennen kun lapset syntyivät mutta työ oli välillä iltatyötä ettei siitä tullut mitään. Nykyään työn ohessa voi toki opskella ihan eri tavalla. Nyt en vaan halua kun elämä on muutenkin mallillaan.

Köyhyyden periytymisestä vielä sitä että olen oppinut maailmassa asenteen että pärjättävä on itse.

Köyhille on olemassa vaikka mitä tukia joita he sitten jo kotonaan oppivat käyttämään.

Minulla on vanhemmat olleet köyhiä, äitini ei voinut mennä kauppikseen kuten kaverinsa meni, koska ei ollut rahaa, kävi sitten amiksen. Minä menin sitten kauppikseen, otin lainaa, ja vanhemmat avustivat vähistä rahoistaan, ikävä kyllä lama tuli väliin, enkä ole koskaan saanut kunnon työpaikkaa, siinä asiani ovat huonommin kuin vanhempien, opintolainaa oli aika ikävä maksella.

Äitini kävi myös kauppiksen sitten yli kolmekymppisenä, ei tosin ole mennyt alan töihin, mutta varmasti teki itsetunnolle hyvää kun hyvin pärjäsi. Nuoremmat sisarukseni eivät ole ottaneet opintolainaa ollenkaan, vanhemmat ovat avustaneet jonkin verran, ja sisarukset ovat asuneet pidenpään kotona.

Nyt kun oma tyttäreni opiskelee kaksoistutkintoa, hänestä tulee sekä merkonomi että ylioppilas, ensimmäinen ylioppilas meidän perheessä.

Myös tyttäreni joutui ottamaan opintolainaa, ei ole varaa antaa rahaa kun en ole töissä. Toivon että pystyn sitten avustamaan kun laina tulee maksuun.

Jos minun äitini olisi laittanut lapsilisät talteen, kuten joidenkin minun luokkakavereiden vanhemmat tekivät, en olisi joutunut ottamaan lainaa, samoin jos minä olisin pystynyt tallettamaan tyttäreni lapsilisät hänen ei olisi tarvinnut turvautua lainaan.

Lapsilisät jotka rikkaat laittavat lapsilleen säästöön ovat valtion tuki rikkaiden lapsille. Jos joku köyhä on pystynyt samaan, nostan todella hattua, minusta siihen ei ollut.

Tuo toimii myös toiseen suuntaan, eli rikkaan, ns. hyvän perheen lapsesta voi tulla aikuisena huumeita käyttävä sosiaalipummi.



Olen aikoinaan tuntenut sellaisen tapauksen opiskeluajoiltani. Hän oli käytännössä hyvin poispilattu lapsi,kaikki tuotu kultatarjottimella nenän eteen aina kok olapsuuden ja nuoruuden ajan. Hän ei sitten hallinnut elämäänsä itsenäisenä aikuisena ja alkoi käyttämään huumeita, sortui (vakaviin) rikoksiin ja teki pari lasta jonkun vankikundin kanssa. Esikoinen tosin saattoi kuulemma olla myös poikaystävän veljen...

Opiskelutkin jäivät häneltä lopulta kesken, kun huumeet veivät voiton.



Hän oli valitettava esimerkki siitä, millaiseksi elämä muodostuu, kun haluaa "vaan hengata" ajattelematta tulevaisuutta yhtään pidemmälle. Hänen vanhempansa olivat uraihmisiä, joille työ meni kaiken edelle. Lapset (sisko ja veli) elelivät mitenkuten ja tulos oli, että molemmat sortuivat aikuisina huumeisiin ja epämääräiseen elämään.



Se pitää totisesti paikkansa, että oma asenne ratkaisee hyvin pitkälle.

monissa alemman sosiaaliluokan perheissä lapsia suoranaisesti lytätään, jos he yrittävät ns nousta vanhempiensa yläpuolelle. sama kokemus saattaa tulla monesta suunnasta: oman perheen taholta ja sitten koulussa saattaa tuntea itsensä aivan eri kulttuurista tulleeksi,ulkopuoliseksi.

Meidän kotinurkilla tämä piti erittäin hyvin paikkaansa. Jo lukio sai sekä oman perheen että naapureiden ivan, kateuden värittämänä kai. Amis olisi kuulemma ollut se oikea paikka, eikä "herrojen penskojen" kanssa olisi saanut kaveerata. Onneksi kävin koulua grunge-aikaan, niin oli ihan ok näyttää nukkavierulta ja monien muidenkin oppilaiden vanhemmat olivat taloudellisesti tiukoilla.

Tätä nykyä olen maisteri ja hyvin tyytyväinen elämääni ja elintasooni, mutta kyllä tosiaan olen poikkeus kotiseudullani. Huumeet, vankila, alkoholismi, lasten tehtailu, sossun asiakkuus, kamalat vuokra-asunnot ja muutamalle jopa aikainen hauta ovat olleet suurimman osan lapsuudenkavereistani kohtalona.

Ei niitä yhtä paljoa tarvita kuin lukioon, mutta useampi satanen menee silti.