Hyvä pieni kirjoitus, lukekaa ruuhkavuosissa elävät äipät :)

Oli ihanaa aikaa olla kotona. Nytkin teen vain 3 pvää viikossa töitä.



Jokainen itse päättäköön, mitä elämältään haluaa

Miehen palkalla kun ei makseta asumismenoja ja muuta elämistä.Mistään ei voitu enää pihistää.

Miehen palkalla kun ei makseta asumismenoja ja muuta elämistä.Mistään ei voitu enää pihistää.

Elämästä kun ei tiedä mitään. Mutta olen pahoillani, kun olen tälläinen huono lapsensa hoitoon laittava äiti tuollaisen ihanuuden rinnalla kuin sinä olet. Toisaalta, voisit mennä sen perheesi luo.Tälläisellä huonolla äidillä ei ole sitä tarvetta :)

Mun mielestä toi on sanottu jo tuhanteen kertaan. Aina syyllistetään vanhempia. Aina löytyy joku marttyyri joka sanoo, että vielä voi vanhemmat luopua jostain.

Mun mielestä toi on sanottu jo tuhanteen kertaan. Aina syyllistetään vanhempia. Aina löytyy joku marttyyri joka sanoo, että vielä voi vanhemmat luopua jostain.

olevan pääsääntöisesti itsekkäitä, ja laittavat oman edun lasten edun edelle. Enkä tarkoita, etteikö omaa jaksamistaan tulisi ajatella, mutta varsin monet (liian monet) eivät halua nykyään luopua enää mistään, edes vähäksi aikaa, kun saavat lapsia... Itsekin tiedän niitä, jotka esim. jättävät lapsen imettämättä ja kuskaavat hoitoon monta kertaa viikossa jo pariviikkoista, ihan vaan siksi jotta harrastus voi HETI jatkua kuten ennen lastakin.

Korostan, kaikki eivät näin tee, mutta huomattavan usea nykyään kuitenkin.

Itsekkyys on lisääntynyt, ja sellainen "MÄ haluan tätä ja tota just NYT niin MUN kuuluu se saada ja viis muista, kun MÄ ja MINÄ ja MINUN haluni ja tarpeeni ja elämäni JUST tällä sekunnilla"

mutta kun kyse on koko perheen taloudellisesta hyvinvoinnista, on tilanne aivan eri. Sitä ei voikaan enää peilata vain omien kokemusten kautta. Myös isällä on oikeus olla joskus perheensä kanssa. Meillä on käytetty isäkuukausi tarkkaan ja hoitovapaatakin jaettu, mutta kun se talous ei yllättäen kestäkään ihan mitä vaan.



Meiltä on usein kysytty seuraavia kysymyksiä, kun hiukan alle 2-vuotias laitettiin päiväkotiin:

1) Miksi ette ennakoineet raha-asioita ennen kuin hankitte lapsen?



- Ennakoitiin me. Kaksi työelämässä olevaa aikuista huomasi, että rahaa kertyi säästötilille, aluksi lasta varten. Sitten kun lasta ei kuulunut, hedelmöityshoitoihin. Kun ei edelleen kuulunut, alkoi päässä kolkuttaa se järjen ääni, että elämä ei voi olla tätä pelkkää kuukautisten odottamista/pelkäämistä ja tehtiin muutama kallis ulkomaanmatkakin, vaikka ne polttivatkin kivan loven niihin säästöihin



2) Ettekö te osaa priorisoida asioita elämässänne?

Näin kysyi ystäväni yhden varsin kalliin ulkomaanmatkan varauksen jälkeen (ja kuultuaan hinnan!). Joo, kun on priorisoinut jo vuosia, kun elämä tuntuu vain lipuvan ohi, kun on sanomattoman paha olla suurimman osan aikaa elämästä ja kun parisuhdekin alkaa olla yhtä suurta kuukautisvuodon kyttäystä, on aika priorisoida uudelleen. Tulevaisuutta ei tiedä kukaan, mutta me tajusimme, että meidän perhe saattaa olla tässä, ja jotta se meidän miniperhe olisi olemassa 10 vuoden kuluttuakin, on siitä pidettävä huolta. Olihan se raha pois niistä hoidoista tai oikeammin sanottuna näin jälkikäteen jälkiviisaana vauvan ekoista vuosista, mutta kun sitä kristallipalloa ei omista kukaan.



3) Ettekö te voi tehdä järjestelyjä, jotta lapsi ei joudu noin pienenä päivähoitoon?

- Juu, järjesteltiin me. Oltiin molemmat hoitovapaalla aluksi, mummi hoiti keikkailun aikana, lapsen hoitopäivät olivat 10-15.



4) Myykää vaikka asunto. Kyllä lapsi on sen arvoinen.

- Myytiin ja mentiin vuokralle. Sillä saatiin vielä hetki lisäaikaa mutta vuokrakämppä olikin sitten 70 km päässä mummista, joten keikka-apua ei ollut. Vuokrakämppä oli alkoholistien, huumeiden käyttäjien ja rikollisten tyyssija. En uskaltanut olla keskellä päivää lapsen kanssa hiekkalaatikolla. Asuttiin tässä helvetissä 1v3kk ja voin sanoa, että en ikinä suosittele kenellekään. Kyllä sille lapselle on tärkeää päästä uloskin ja tuntea olonsa turvalliseksi. Välillä juoksin huumehörhöjä naapureita pakoon lapsi kainalossa. Poliisit ja ambulanssi olivat jokaviikkoinen viihdytys. Kun vein lapsen päiväkotiin tämän ihanan vuoden puolivälissä (alettiin kiireesti säästää käsirahaa HYVÄÄN asuntoon), lapsi kertoili hoidossa, miten poliisit tulee meille yhtenään pillit soiden...



5) Miksi ette tee uutta lasta, jotta voitte olla kotona?

- Tilauksessa oli. Mutta aikansa otti tämäkin. Ehdin olla työelämässä melkein kaksi vuotta ennen kuin kuopus syntyi ja esikoinen oli tuossa vaiheessa yli 4-vuotias. Jälleen kerran olimme päättäneet elää oman miniperheemme elämää emmekä kuukautiskyttäyselämää jämähtäneinä vuokrahelvettiin. Niinpä ostimme talon kivalta alueelta 3 kk ennen kuin plussasin. Elämä on.



6)Eikö tuo ole taas järjestelykysymys?

Kyllä sen esikoisen kanssa kykenee järjestelemään asioita mutta kun perheessä on toinen lapsi, on asia monimutkaisempi. Esikoinen oli aloittanut harrastuksen ja saanut sieltä kavereita. Pitäisikö myydä uusi talomme ja maksaa myntivoitosta valtiolle, riistää lapsi taas yhdeltä asuinalueelta ja kavereiden luota ja palata vuokrahelvettiin, jotta voin olla lasten kanssa kotona pitkään? Ei. Me päätimme jäädä tähän. Kuopuskin aloitti päivähoitourakan 2-vuotiaana.



Jokainen päättää, mitä elämältään haluaa, mutta ei sitä aina automaattisesti saa. Ei lähellekään. Jos meillä ei olisi ollut lapsettomuusongelmaa, asuisimme aivan eri paikassa kuin nyt ja olisin luultavasti ollut kotona yhteensä 5-8 vuotta. Lapsiakin saattaisi kahden sijasta olla kolme. Talokin sijaitsisi muualla, lähempänä isovanhempia.



Edelleen haaveilen vuorotteluvapaasta, mutta miehen työpaikalla on yt-neuvottelut meneillään. Ehkä meillä sitten onkin koti-isä jonkin aikaa. Tai sitten ei. Elämä kun ei ole suora maratoni vaan niitä mutkia on tiellä aika helvetin paljon!

Tällä palstallakin on paljon kommentteja näistä aiheista ja haukkuja saa lukea monestakin ketjusta kotiinjääviä äitejä kohtaan. Luusereita ja siivelläeläjiä jne.

Elämä on valintoja mutta joskus on niin huono vaihtoehto jäädä kotiin, että on parempi valita työn ja perheen yhdistäminen. Ei todella kurja elämä ketään jalosta vaan aiheuttaa usein pahaa oloa koko perheelle.

Mutta jos sellaiseen valintaan on mahdollisuus, että arki olis kiireetöntä ja onnellista, sen kehottaisin tekemään. Rohkeasti miettiä mitä oikeastaan elämältä haluaa ja mikä on tärkeintä. Jos rauhallinen vaikka niukempikin arkielämä tuntuu mukavalta, pitäisi uskaltaa se valita. Kyllä mielenrauha on iso asia. Jos kiire ahdistaa ja suorittaminen, ei sellaista elämää kannata valita.

On vanhempia, jotka kuitenkin haluavat parempaa kuin halvinta ruokaa, vaatteita , tavaroita, autoa ja asumista. Asettaa sen laadukkaamman materian ehkä etusijalle ja menee siksi töihin.

Itsellänikin on ollut kotiäitiyttäni kadehtivia vanhempia tuttavapiirissä mutta itse eivät olleet valmiita kuitenkaan tinkimään hyvästä ja kalliista ruoasta eikä vaatteista ja matkailusta. Valitsivat toisin kuin minä. Silloin pitäisi vaan jaksaa sitten seistä sen valintansa takana. Sitä valittamista on niin rasittava joskus kuunnella.



Elämässä on aina muuttujia ja silloin pitää taas valita uudestaan, jos tulee yllättäviä tilanteita eteen. On kai se ehkä pelkoakin joskus riskienottamisesta se valitseminen. Toiset haluavat pelata varmanpäälle ja pitävät esim. työpaikastaan kiinni ja palaavat äkkiä töihin.

Tällä palstallakin on paljon kommentteja näistä aiheista ja haukkuja saa lukea monestakin ketjusta kotiinjääviä äitejä kohtaan. Luusereita ja siivelläeläjiä jne.

Elämä on valintoja mutta joskus on niin huono vaihtoehto jäädä kotiin, että on parempi valita työn ja perheen yhdistäminen. Ei todella kurja elämä ketään jalosta vaan aiheuttaa usein pahaa oloa koko perheelle.

Mutta jos sellaiseen valintaan on mahdollisuus, että arki olis kiireetöntä ja onnellista, sen kehottaisin tekemään. Rohkeasti miettiä mitä oikeastaan elämältä haluaa ja mikä on tärkeintä. Jos rauhallinen vaikka niukempikin arkielämä tuntuu mukavalta, pitäisi uskaltaa se valita. Kyllä mielenrauha on iso asia. Jos kiire ahdistaa ja suorittaminen, ei sellaista elämää kannata valita.

On vanhempia, jotka kuitenkin haluavat parempaa kuin halvinta ruokaa, vaatteita , tavaroita, autoa ja asumista. Asettaa sen laadukkaamman materian ehkä etusijalle ja menee siksi töihin.

Itsellänikin on ollut kotiäitiyttäni kadehtivia vanhempia tuttavapiirissä mutta itse eivät olleet valmiita kuitenkaan tinkimään hyvästä ja kalliista ruoasta eikä vaatteista ja matkailusta. Valitsivat toisin kuin minä. Silloin pitäisi vaan jaksaa sitten seistä sen valintansa takana. Sitä valittamista on niin rasittava joskus kuunnella.

Elämässä on aina muuttujia ja silloin pitää taas valita uudestaan, jos tulee yllättäviä tilanteita eteen. On kai se ehkä pelkoakin joskus riskienottamisesta se valitseminen. Toiset haluavat pelata varmanpäälle ja pitävät esim. työpaikastaan kiinni ja palaavat äkkiä töihin.

Jotkut yksittäiset kommentit joissakin ketjuissa yleistävät kotiäidit laiskoiksi kotona makaajiksi mutta äkkiseltään ei tule kyllä kokonaista ketjua mieleen. Sen sijaan työäiti- tai pienet lapset hoidossa -ketjuja löytyy päivittäin eikä kovin imartelevia.

Harvoin on kyse ihan ruoasta tinkimisestä tai vaatteista ja tavaroista. On totta, että kiinnitän huomiota ruoan laatuun ja yritän ostaa aina kotimaista sekä mahdollisuuksien mukaan jopa luomua. Halvemmalla pääsisin, jos meillä syötäisiin puolivalmisteita tai ale-eineksiä. Vaatteita ja tavaroita hankitaan kirppikseltä tai pyydetään sukulaisilta lahjaksi. Joitakin uusia hankintoja teemme myös me, mutta emme tekisi, jos en olisi töissä. Meillä se isoin kulu on asuminen. Matkailua emme harrasta emmekä ole sitä tehneet vuosikymmeneen lukuunottamatta paria ilmaislaivamatkaa ja kylpyläviikonloppua.

Työpaikkakaan ei katoaisi vaikka kotona olisinkin. Mutta kun on aikoinaan hankittu iso asuntolaina, isompi lapsi on koulussa ja keskimmäiselläkin on vakiintunut kaveripiiri eskarin kautta, niin ei halua lapsia vetää juuriltaan, jotta perheen pienin saisi olla pidempään kotona. Isommat saivat olla kotona pitkään, pienimmällä ei tätä oikeutta enää ole, kun on myös muiden hyvinvointia pakko ajatella.

Toki kodin myyminen ja muuttaminen johonkin halvempaan ja ahtaaseen helpottaisi tilannetta, mutta kaveripiiri, koulu ja päiväkoti vaihtuisivat (asutaan nyt omakotialueella) ja vaihtuisi sitten taas uudestaan, kun palaisin työelämään. Jotenkin en näe tässä kuviossa mitään järkeä. Itse muutin ja vaihdoin koulua kolmesti ala-asteen aikana, enkä suosittele.