Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olipa ahdistavaa töissä, mutta en voi puhua vaitiolovelvollisuuden vuoksi!

Vierailija
06.04.2012 |

Työni on useimmiten ihanaa, mutta tänään oli raskasta. Ja raskaammaksi sen tekee, että ei saa puhua - juuri nyt kun olisi tarve.



t. sh

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
07.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

henkilökohtaista surua potilaan tai omaisten puolesta, mutta siitä ei saa tulla tapa. Oletko tuore uudessa ammatissa? Poltat itsesi loppuun, ellet oikeasti ja aidosti osaa jättää työpäivää taaksesi, kun avaat pukukaapin oven ja vaihdat siviilit päällesi. Sen koko työpäivän täytyy jäädä taakse siihen mennessä, kun auto/ bussi/ ratikka/ juna on vienyt kotiovelle asti.

kauhean kylmästi kirjoitat.

Vierailija
2/6 |
07.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kauhean kylmästi kirjoitat.

Ap:n kirjoitus kertookin sen lohdullisen sanoman, että vielä on alalla tuntevia ja välittäviä ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
07.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kauhean kylmästi kirjoitat.

Ap:n kirjoitus kertookin sen lohdullisen sanoman, että vielä on alalla tuntevia ja välittäviä ihmisiä.

Mutta kauan suurin osa on sisäistänyt ammatillisuuden hyvin. Työpaikalla ollaan empaattisia ja auttavia ja saatetaan vaikka kuolevan omaisten nähden kyynel pyyhkäistä, mutta NE ON TYÖASIOITA,JOITA EI SAA POHTIA ENÄÄ KOTONA!! Kun ulko-ovi menee takana kiinni, työpäivä on ohi ja siirrytään miettimään niitä kotiasioita. Seuraava vuoro jatkaa siellä töissä. Kukaan ei jaksa mitään ihmisten kanssa tehtävää työtä, jos ei osaa jättää työasioita töihin.

Vierailija
4/6 |
06.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai teillä on työnohjausta? Siellä voit puhua, jätä ajatukset sinne. Ja työkavereille voit kaiketi purkaa tunteita?



Nyt vaan ajattele, että olet (toivottavasti) tehnyt parhaasi mukaan sen minkä voit, etkä muuta olisi tuossa tilanteessa voinut. Jatkossakin toimisit ehkä samalla tavalla tai sitten olet oppinut jotain lisää.



Tässä kommentti viestiisi tietämättä yhtään mitään työpäivästäsi. Tsemppiä!

Vierailija
5/6 |
06.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koe riittämättömyyttä, mutta ahdistaa ja surettaa yhden potilaan tilanne. Elämä on joskus niin epäreilua ja väärin!



Noh, huomenna varmaan jonkun työkaverin kanssa pakko jauhaa tämä asia.

Vierailija
6/6 |
06.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

henkilökohtaista surua potilaan tai omaisten puolesta, mutta siitä ei saa tulla tapa. Oletko tuore uudessa ammatissa?



Poltat itsesi loppuun, ellet oikeasti ja aidosti osaa jättää työpäivää taaksesi, kun avaat pukukaapin oven ja vaihdat siviilit päällesi. Sen koko työpäivän täytyy jäädä taakse siihen mennessä, kun auto/ bussi/ ratikka/ juna on vienyt kotiovelle asti.



Ja: et saa vaitiolovelvollisuuden vuoksi jauhaa myöskään työkaverisi kanssa, ellei se keskustelu liity oleellisesti potilaan hoitoon. Et saa jakaa potilaan sairauskertomusta tai taustaa esim. kaverin kanssa, joka on töissä samassa talossa, ellei se ole välttämätöntä potilaan hoidon kannalta. Et saa jauhaa seuraavaan vuoroon tulevan kaverisi kanssa, ellei hän hoida itse sitä potilasta ja tarvitse sinulta tietoa. Et saa kysellä hänen vointiaan sen jälkeen, kun lähtee "sinun käsistäsi". Tiesitkö sitä?