kuulostaa ehkä oudolta mut surettaa avara luonto-dokumentti gepardeista
siis miten voi ihminen olla näin herkkä. itku melkein tuli ku katoin yle areenasta tarinaa gepardiemosta joka ei saanut pennuilleen saalista. oli ihan onneton ja nälissään koko perhe. jotenkin sillä kissapedolla oli sellainen masentunut ilmekin että näki että nyt on tosiaan kovat paikat. oonko outo vai muilla samaa? ihanku se inhimmillistyisi se eläin ja osais myötäelää sen surua
Kommentit (6)
on lisääntynyt kanssa samantapainen tunne. itkettää aina jos jotain ikävää on.. etniiä vaikuttaako sitten herkkyyteni se että suunnitteilla on lapsen hankkiminen.
mutta molemmilla kerroilla se loppu jäi näkemättä
t: 2
monesti nää luontodokumentit kyllä esitetään hyvin inhimillisessä valossa ja tunteellisesti. musiikkin vaikuttaa
oon nähnyt tuon saman dokkarin ja itketti se muakin. Ehkä vielä pahempi oli saman tahon dokari jääkarhuemosta, joka ilmastonmuutoksen takia joutui vaeltamaan kahden pennun kanssa pitkiä matkoja jäätiköillä etteivät olisi kuolleet nälkään. Toinen pennuista kuoli matkalla ja emo viipyi päiviä ruumiin luona.
Ja jos todella haluatte vuodattaa kyyneliä, katsokaa You Tubesta Earthlings (palkittu dokumentti). Siinä näytetään mitä ihminen tekee eläimille ja millaista toimintaa tavalliset kuluttajat tukevat rahallisesti arkielämässään. Se on hirveydessään aivan omaa luokkaansa. Vaikka ettehän te tietenkään katso.
Surettaa niin paljon kun eläimille tapahtuu jotain pahaa. Enkä ole edes mikään eläinaktivisti, hyvällä omallatunnolla syön lihaa yms. Ihmiskohtalot ei liikuta läheskään yhtä paljon.
:D se päättyi siten se jakso että gepardiemo ei saanut poikasilleen ruokaa. mutta jotenkin positiivisessa valossa yritettiin kertoa että gepardit on sitkeitä ym ym..*niisk*