"Antaako" teidän puolisot teidän käyttää rahaa ihan miten haluatte?

ikinä tullut riitaa tai sanomista. Enkä ole tajunnut, että lupa pitäisi pyytää, outoa!

eikä tarvi pyytää lupaa. Mutta toki tilanne olisi erilainen jos meillä olisi rahasta tiukkaa, silloin varmasti keskusteltaisiin enemmän siitä mitä kukin ostaa.

Ei se ole mun isä. Meillä on yhteiset rahat ja kumpikin saa käyttää niitä järkevästi ihan mihin haluaa. Isoista ostoista jutellaan etukäteen.

mutta shoppailenkin lähinnä kirpputoreilla.

Meillä ei ole isoja rahoja ja on yleensä mietittävä tarkkaan mihin rahat laitetaan. Tingin helposti omista ostoksistani, jos on muille tärkeitä hakintoja tiedossa, koska ei meillä ole rahaa kaikkiin mielitekoihin.

Koitan olla vastuullinen kuluttaja. Kuljen esimerkiksi vaatteissa, joista en nyt ihan niin pidä kunnes eteen tulee mieluisampi halvalla. Myyn sitten turhat pois itse kirppareilla.

Mutta kyllä mä monet hankinnat teen kysymättä mieheltä mitään lupia vaikka hän meillä onkin ainoa palkansaaja. Tiedän mitä tarvitaan ja osaan etsia ne mahdollisimman edullisesti.

Rahankäyttötapamme ovat maltilliset, joten ei tarvitse kysellä toiselta lupaa ostaa haluamaansa. Suurista ostoksista (useita satoja euroja) keskustellaan ennen ostoa, mutta tuollaiset ostokset yleensä ovatkin yheisiä (kuten pesukone tai auto).

Ei ole tarvinnut pyytää lupaa. Todennäköisesti puuttuisi jos rahan käyttö muuttuisi holtittomaksi eli käyttäisin rahaa yli omien ja perheen varojen.

Saattaa vähän puistella päätään kun raahaan kotiin taas uusia lasiesineitä tai lankakeriä tai tai tai... Mutta ei motkota. Käytän omia ja hänen rahojaan.

Saan käyttää omat rahani kuten haluan, sama koskee myös puolisoani.

Jos jostakin syystä pyytäsin rahaa puolisoltani, hän varmaan kysyisi, että mihin rahat tarvitsen.

Eikä hän huuda mistään kenkä-, vaate- tai muistakaan ostoksista... en minäkään huuda hänelle, vaikka on hommannut vaikka minkälaista autotarviketta ym.

Mutta tilanne olisi varmasti erilainen, mikäli olisi rahaongelmia...

kuten asuminen, ruoka, sähkö-, tv-lupa- ja sanomalehtimaksu yms. Omia maksettavia ovat oman auton kulut, puhelinkulut, vaatteet, lääkkeet, harrastukset ja huvitukset. Omalla osuudella saa tehdä mitä ikinä lystää.

Eli siis rikkaampi maksaa enemmän?

Mies reissaa pitkin maailmaa, esim. kesällä kävi Kaliforniassa tapaamassa kaveriaan ja viimeksi Japanissa. Japanin matka liittyi osittain työreissuun. En voi laittaa ukkoa liekaan enkä halua. Hän on yksinviihtyvä ihminen ja pitää yksintehtäviä matkoja itselleen niinä ensimmäisen luokan reissuina. Toki itsekin olen joskus mukana ja olen matkustellut varmaankin keskimääräistä enemmän. Australiaa lukuunottamatta kaikki maanosat on nähty. Mulla on onneksi tyttökööri, jonka kanssa mennään, mutta Euroopassa pysytään. Itse nuukana ihmisenä säästän rahaa lapsellemme. En halua hänelle taloudellisesti sellaista penninvenytystä kuin itselläni oli kymmeniä vuosia. Välillä mua ärsyttää, miksi en satsaa itseeni enempää.

Mutta joskus, esim hoitovapaalla ollessani, oli joskus puhetta, että pitää käyttää rahaa harkitsevammin. Eli jos olisin silloin törsännyt sikana, olisi varmaan pahoittanut mielensä.

käyttää sekä perheen yhteisiä että omia rahojamme ns. järkevästi, joten mitään "lupia" ei tarvitse anoa eikä myöntää.

Meillä on molemmilla omat rahat ja kaikki yhteiset menot maksetaan tasan eikä tehdä siinä asiassa mitään kompromisseja.

Omat menot kustannetaan itse eikä se kuulu toiselle yhtään mitään.

Ja jos tekee tiukkaa niin lainaan rahaa sukulaisiltani. Näin meillä.

Toimii eikä kenenkään tarvitse tulla mäkättämään.

Meillä on omat tulot ja tilit. Ruoka ja asumiskustanukset menee puoliksi, omilla rahoillaan voi tehdä just sitä mitä tykkää.

kuten haluaa.

Eli siis rikkaampi maksaa enemmän?

mutta tasan jaetaan. Minulle henk.koht. on tärkeää, että en tunne eläväni toisen siivellä. Juu, äitini oli aikoinaan pitkään kotiäiti ja hän aina teroitti, että hanki omat rahat, siitä tämä asenne. Äitiyslomien, hoitovapaan ja työttömyysaikanani mies rahoitti enemmän.

Olemme molemmat pienipalkkaisia, mutta meillä on onneksi menotkin pienet. Olen ammatiltani kirjanpitäjä ja pidän kirjaa myös meidän menoista, joten kulujen jakaminen on helppo homma.

Ostan ihan mitä haluan, rahamme ovat yhteisiä, eli en ostele ns "omillani".



Mies myös tuo lentokentiltä kosmetiikkaa pyyntöjeni mukaan, ei valita vaikka voidepurkki maksaa 150 euroa.



Näin olemme eläneet 15 vuotta.

Ostan ihan mitä haluan, rahamme ovat yhteisiä, eli en ostele ns "omillani". Mies myös tuo lentokentiltä kosmetiikkaa pyyntöjeni mukaan, ei valita vaikka voidepurkki maksaa 150 euroa. Näin olemme eläneet 15 vuotta.

He eivät osta tuon hintaisia voidepurkkeja, kun teitävät, että teho on lähes nolla.

olen meillä se enemmän ansaitseva puolisko, ja mun palkasta menee asuntolaina, ruuat, suoraveloituksessa olevat laskut, lasten vaatteet yms. Ylimenevällä osalla teen suurinpiirtein mitä haluan.