"Antaako" teidän puolisot teidän käyttää rahaa ihan miten haluatte?

olen meillä se enemmän ansaitseva puolisko, ja mun palkasta menee asuntolaina, ruuat, suoraveloituksessa olevat laskut, lasten vaatteet yms. Ylimenevällä osalla teen suurinpiirtein mitä haluan.

eikä meillä keskustella mistään rahaan liittyvästä muuten kuin siitä, onko toinen muistanut antaa lapselle rahaa parturiin tai bussikorttiin vai pitäisikö omasta lompakosta katsoa seteleitä.



Olen ostanut kaksion keskustelematta miehen kanssa ja mies hankki aikanaan kesämökin tunnepohjalta miettimättä, onko minulla siihen jotain sanomista.

mä en myöskään ostele kenkiä, käsilaukkuja, sisustustarvikkeita yms. Vaatteitakin vain tarpeeseen, samoin meikit..



mies puolestaan sais kulumaan kaiken ylimääräisen studiolle, levyihin, peleihin... joten mä siirrän sen tilille kuukausittain touhurahaa n. 500 euroa. Sen on riitettävä (myös vaatteisiin).

olen meillä se enemmän ansaitseva puolisko, ja mun palkasta menee asuntolaina, ruuat, suoraveloituksessa olevat laskut, lasten vaatteet yms. Ylimenevällä osalla teen suurinpiirtein mitä haluan.

Se toimi hyvin just niin kauan kun ex oli se paremmin tienaava. Hänhän kuluttikin enemmän. Mutta sitten kun minä tienasin paremmin ja exän osuus tippui, hän jatkoi suhteessa yhtä holtitonta rahankäyttöä. Käytti siis minunkin rahat. Ne joita oli ollut puhe säästää esimerkiksi auton vaihtoon tai pieneen remonttiin. Emme siis olleet isotuloisia ikinä. Mutta toimeen tultiin. Kun exän tulot tippuivat vielä siitäkin, tultiin tilanteeseen, jossa hänen rahankäyttönsä vain kasvoi suhteessa tuloihin.

Minä nalkutin. Säästin. Ja pihistelin. Sovimme rahankäyttösääntöjä, puhuimme siitä, mitä oikeasti tarvitsemme. Mihin rahan pitää riittää, mikä on tarpeen, mikä on ylimääräistä.

Mitä teki puoliso? Tuhlasi. Tämä oli yksi iso syy eroomme, toinen syy tietty oli exän sivusuhde. Olimme ulosotossa. Minä pelastuin, ex ei. Ei vaikka saimme asunnosta erittäin hyvät myyntivoitot ja sillä olisi voinut kuitata velat ja olisi vielä jäänyt pesämunakin. Mutta kun ei. Itseni ja lapset pelastin kurjuudelta. Toki lasten kautta kuulen vielä näitä valituksia, kuinka mihinkään ei riitä raha. Ulosottomies ovella ei ole kaikista mukavin vieras...

No, kukin elää yhden elämän. En voinut ainoata elämääni pilata lopullisesti. Ulosotto oli viimeinen merkki. Tajusin, että uppoamme kaikki, jos tuohon jään. Pitäkää minua vain sikana. Nyt elän niukasti, mutta velkaa ei ole kuin asunnosta ja sitäkin aika vähän.

Liksapäivä mulla ja miehellä sama. Ensin maksellaan asuntolaina ja autolaina, päivähoitomaksut, tankataan autot täyteen, tehdään isompaan markettiin reissu ja täydennetään pakastimeen ja kuiva-ainekaappiin ruokatavaraa. Sitten katsellaan miten jää säästöön ja mitä lapset tarttee. Lopuilla rahoilla sitten katsellaan, mitä me miehen kanssa tarvitaan. Mies osti eilen uuden polkupyörän ja en nalkuttanut. Hyvää sille tekee työmatkat pyöräillä...

olen kotiäitina ja ostan niin paljon kun haluan. Eli tosi vähän, mutta eipä ole ikinä sanonut yhtään mitään mun ostoksistani. Korkeintaan kehunut.



Outoa meininkiä että aikuiset ihmiset arvostelis toisiaan.

Rahasta meillä ei tarvitse riidellä. Olen nyt hoitovapaalla ja mies antaa käyttää hänen eli yhteisiä rahoja ihan vapaasti omantunnon mukaan :) Samoin hän saa käyttää mihin haluaa. Tietenkin ensin maksetaan pakolliset asumiskulut ja laskut sun muut ja ruokaan pitää jäädä rahaa. Mutta ylimääräisellä rahalla voidaan ostaa vapaasti mitä halutaan. Laitetaan säästöönkin rahaa eli kaikkea ei tuhlata. Meillä on tismalleen samanlainen arvomaailma rahankäytön suhteen, onneksi.

Ei se ole mun isä. Meillä on yhteiset rahat ja kumpikin saa käyttää niitä järkevästi ihan mihin haluaa. Isoista ostoista jutellaan etukäteen.

Olisi kyllä aihettakin sanoa jos tekisin kovin tolkuttomia ostoksia. Ei tosin ole käynyt pienessä mielessäkään ostaa "15 käsilaukkua" tms.

Aikuisessa parisuhteessa toisen ostostelut eivät liikuta toista pätkän vertaa kun yhteiset velvoitteet on jo hoidettu.

Jos minun pitäisi edes näön vuoksi varmistaa mieheltä saanko tunkea omat työllä ansaitut rahat johonkin hänen mielestään turhaan, ööö...en olisi siinä parisuhteessa sekuntia kauempaa.

saisin kyllä itseltäni kulmien nostelua ja moittivia tuhahduksia, jos ostaisin sadannet kengät tai viidennentoista kalliin (=useamman satasen) laukun. Mies ei puutu mitenkään, koska kummallakin omat, suhteellisen hyvät tulot, joista isot säännölliset menot maksetaan yhteisen tilin kautta, loput omiin menoihin vapaasti. Mutta ei kumpikaan meistä päättömästi tai aivan turhuuksiin törsääkään. Kalliita ostoksia tehdään toki välillä ja silloinkin harkiten ja keskustellen, ne rahat menee sitten kiinnostaviin yleensä harrastuksiin tms. hyödylliseen (iso akvaario, sähkörummut, kitara, järkkärikamera, kilpapyörä, matkoja silloin tällöin ym. ym.). Luksuslaukkuja, -kenkiä tai -kosmetiikkaa en pidä tärkeänä, hyödyllisenä enkä järkevänä, siksi en niihin sitten tuhlaakaan.

eli ei niistä voi tulla sanomistakaan.



Eikä muutenkaan koskaan puututa toistemme rahan käyttöön.

mieheni ei anna minun käyttää rahoja, miten haluan. Olen hoitovapaalla ja kelan tuki on tosi pieni. Siitä tuesta sitten ostan omat juttuni ja lapsen vaatteet, lelut tms. mitä nyt ostankin. Mies maksaa omistamaansa asuntoa (laina+vastike), sähköt tms..



ei minusta ole reilua, mutta minkäs teet

asia, mistä meidän perheessä tulisi riita aikaiseksi. Onneksi, sillä riittää sitä elämässä ongelmia siitäkin huolimatta, että rahahuolia ei ole eikä tarvitse miettiä voiko jotain hankkia, jos tekee mieli tai on tarve.

Koskaan ei ole mies valittanut, mutta en olekkaan niin tyhjäpää että ostelen kymmeniä käsilaukkuja tai satoja euroja maksavia voiteita:)

Kummankin palkka tulee omalle yksityiselle tilille. Tilipäivänä kumpikin siirtää puolet palkastaan yhteiselle tilille, jolta maksetaan yhteiset laskut; asuminen, ruoka, vakuutukset, sähköt, tv-luvat jne.



Toinen puolikas palkasta jää omalle yksityiselle tilille, jolla kumpikin saa tehdä vapaasti ihan mitä lystää. Siitä kustannetaan omat asiat, esim oma kännykkälasku, vaatteet ym.



Tietenkin juttelemme keskenämme ja vielä muidenkin kanssa apua ja neuvoja saaden kaikista isommista hankinnoista (asunto, auto jne) mutta tällä menetelmällä ei mitään "suukopua" tai keskustelua mistään rahankäyttöön liittyvistä asioista ole ollut koskaan. Voin sanoa yli 20 vuoden elämänkokemuksella, että tämä on (ainakin meille) ollut hyvin toimiva systeemi, eikä rahasta koskaan tarvitse puhua. Olemme molemmat samanlaisia (esim kumpikaan ei halua mitään luottokortteja, pikavippejä tms). Ehkä tämä ei toimi, jos pariskunta on hyvin erilainen - toinen on säästäväinen ja tunnollinen, toinen ei piittaa ja kaikki menee ulosoton kautta.