Lue keskustelun säännöt.
Onko tää alkoholistin ajattelua?
06.04.2012 |
Mä siis pelkään kuollakseni, että mä huomaan olevani alkoholisti. Johtuen siitä, että mun sekä isän että äidinpuoleinen suku on täynnä alkoholisteja. Ei mitään katujen miehiä, mutta niitä jotka ovat joka vkl kännissä ja siitä pikkuhiljaa myös viikolla jne. Mun kaks pappaa ja yks mummo on olleet alkoholisteja. Ja nyt mun vanhemmat alkaa olla samanlaisia.. :(
Mä juon nykyään tosi harvoin. Tai no, omasta mielestä harvoin. Tämän vuoden puolella mä oon juonut kolme kertaa. Ekalla kerralla oltiin baarissa kun juhlittiin kaverin synttäreitä. Toisella kerralla join yhden siiderin. Ja kolmannella kerralla, eilen, join kolme alkoholiannosta.
Mulla ei ole ikinä jäänyt ns. putki päälle, mä en ole ikinä ryypännyt kaikkia rahojani, työni ei ole kärsinyt alkoholinkäytöstä jne. Audit testistä sain ihan minimaalisesti pisteitä. Ja silti mä pelkään koko ajan ihan hysteerisesti, että musta tulee alkoholisti. Että jokin päivä mä en haluakaan lopettaa, vaan mä jatkan ja jatkan ja tuhoan koko elämäni. Juon työpaikan, lapseni, kotini, kaiken. Ja se ahdistaa. Sanomattakin on selvää, että jokaisen alkoholinnauttimisen jälkeen mulla on morkkis. Ihan vaikka joisin sen yhden vain. Ja se morkkis tulee siitä, että mä pelkään jo nyt olevani alkoholisti :(
Voin siis aivan mainiosti olla myös juomatta, mutta joskus on sellainen olo että ois mukava juoda muutama. Ja kun korkkaan, huomaan ettei se olekaan kivaa, en tykkää humaltumisesta, haluan heti nukkumaan. Ja seuraavana päivänä vain sättii itseään kun piti mennä juomaan..
Joko mä oon alkoholisti vai oonko mä vaan jotenkin kieroutunut kiitos alkoholistisukuni?
Kommentit (14)
Onpa kakkosen viesti ahdistava :( En mä varmaan ikinä ole sinut tän asian kanssa. Pitää sitten varmaan ryhtyä kokonaan absolutistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jotenkin tuo kuulostaisi jälkimmäiseltä. Siis että pelkäät alkoholisoitumista, koska suvussasi on sitä.
ja koska alkoholismi on sairaus niin siinä ei järki laita vastaan kun viina vie.
T:2
ei sulla ole alko-ongelmaa.
Usein vaan alkoperheiden lapsilla ongelma usein muuntuu, kun varotaan alkoholia, koska ei haluta vanhempien kaltaiseksi. Tunne-elämän ongelmat tulevat esiin tiukkana uskonnollisuuutena, ortoreksiana, anoreksiana...
että jos asia ahdistaa sinua, niin jätä alkoholi kokonana pois ainakin toistaiseksi. Miksi kiusata itseään? Ilman alkoholia pystyy kuitenkin hyvin elämään. :)
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempien ongelmat ovat heidän omiaan, sinun ei tarvitse kantaa niitä.
Tämä on sinun elämäsi, tee siitä omasi.
Et tarvitse alkoholia mihinkään. Jos juomisesta ei tule edes hetkeksi mukavaa oloa, miksi ihmeessä pitäisi juoda alkoholia?
Itse olen alkoholistiperheestä ja olen kipuillut juomisen kanssa vuosikausia. Vuosi sitten päätin lopettaa alkoholin käytön kokonaan ja olen todella tyytyväinen. Ei tarvitse laskea annoksia kun annosluku on aina se sama eli nolla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän vuoden juomisista kaksi kolmesta on olleet semmoisia, kun mut on kutsuttu istumaan iltaa. Joten seuran vuoksi sitten join minäkin. Edes sen vähän. Ja se kolmas kerta, se yks siideri, oli sellainen, kun takana oli todella stressaavat ajat ja tuli sellainen olo että taidanpa illalla ottaa muutaman. Hainkin ne muutamat kaupasta, mutta kotona ollessa sain hädintuskin juotua sen yhden ainoan. Loput jäi juomatta.
Eli mä siis koen välillä sellaisen olon, että "oispa kivaa ottaa muutama", mutta sitten kun alan humaltumaan, mulle tulee sellainen "apua, en haluakaan tätä"-olo ja se hauskuus loppuu siihen.
Ja sitten aina näinä "morkkispäivinä" piehtaroin tässä tuskassa ja ahdistuksessa. Toki välillä muutenkin tulee sellainen ahdistunut olo, kun näkee läheltä alkoholistia. Että tuoko minuakin odottaa :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan turha verrata itseään muihin ihmisiin. Tärkeintä on että kuuntelet itseäsi ja teet kuten sinulle itsellesi on parasta.
T. Se, joka suositteli nollalinjaa :)
Jotenkin vain mä koen asian niinkuin en itse voisi mitenkään vaikuttaa alkoholisoitumiseen. Että ihan kuin se olisi joku väistämättä mulle eteentuleva juttu, jolle vaan en voi mitään. Se on kaikkein kamalinta.
Eihän se mene niin, että kaikki joilla on alkoholisti suvussa, muuttuvat alkoholisteiksi itsekin..? Mulla vaan tuota sukurasitetta on enemmän kuin yhden ihmisen verran :(
On aivan turha verrata itseään muihin ihmisiin. Tärkeintä on että kuuntelet itseäsi ja teet kuten sinulle itsellesi on parasta.
T. Se, joka suositteli nollalinjaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän vuoden juomisista kaksi kolmesta on olleet semmoisia, kun mut on kutsuttu istumaan iltaa. Joten seuran vuoksi sitten join minäkin. Edes sen vähän. Ja se kolmas kerta, se yks siideri, oli sellainen, kun takana oli todella stressaavat ajat ja tuli sellainen olo että taidanpa illalla ottaa muutaman. Hainkin ne muutamat kaupasta, mutta kotona ollessa sain hädintuskin juotua sen yhden ainoan. Loput jäi juomatta.
Eli mä siis koen välillä sellaisen olon, että "oispa kivaa ottaa muutama", mutta sitten kun alan humaltumaan, mulle tulee sellainen "apua, en haluakaan tätä"-olo ja se hauskuus loppuu siihen.
Ja sitten aina näinä "morkkispäivinä" piehtaroin tässä tuskassa ja ahdistuksessa. Toki välillä muutenkin tulee sellainen ahdistunut olo, kun näkee läheltä alkoholistia. Että tuoko minuakin odottaa :(
ap
että sinulla on tarve puolustella juomiasi alkoholiannoksia. Vaikka ovatkin olleet vähäiset niin koet niistä syyllisyyttä. Puolustelu on minun huomioni mukaan yksi alkoholisoitumisen merkki.
Minäkin näkisin, että olisi parhainta pysytellä ihan nolla linjalla. Loppuisi tuollaiset morkkikset ja pahat olot. Illanistujaisissakin voit ottaa alkoholitonta juomaa, vaikka muut joisivatkin pari olutta/siideriä yms.
Suosittelisin myös, että menisit juttelemaan näistä peloista jonnekkin. Saisit oikeanlaisia neuvoja ja apuja.
Tsemppiä
pohdin vain vastausta kysymykseen "miksi juon" vaikka siitä tulee minulle syyllinen olo. Vastaus oli siis kutsu illanistujaisiin ja stressaava elämäntilanne. Yhdistettyinä toki siihen fiilikseen, että alkoholin käyttäminen voisi ollakin ihan hyvä idea ja mukavaa. En siis koskaan ole juonut "väkisin" tai niin, ettei mua ois huvittanut. Nykyään mulla vaan se huvittaminen lakkaa hyvin nopeasti, siis jo ihan vaikka yhden alkoholiannoksen jälkeen. En halua humaltua, hetki pienessä hiprakassa riittää mulle. Ja siis nimenomaan hetki. Ei koko iltaa.
ap
Tän vuoden juomisista kaksi kolmesta on olleet semmoisia, kun mut on kutsuttu istumaan iltaa. Joten seuran vuoksi sitten join minäkin. Edes sen vähän. Ja se kolmas kerta, se yks siideri, oli sellainen, kun takana oli todella stressaavat ajat ja tuli sellainen olo että taidanpa illalla ottaa muutaman. Hainkin ne muutamat kaupasta, mutta kotona ollessa sain hädintuskin juotua sen yhden ainoan. Loput jäi juomatta.
Eli mä siis koen välillä sellaisen olon, että "oispa kivaa ottaa muutama", mutta sitten kun alan humaltumaan, mulle tulee sellainen "apua, en haluakaan tätä"-olo ja se hauskuus loppuu siihen.
Ja sitten aina näinä "morkkispäivinä" piehtaroin tässä tuskassa ja ahdistuksessa. Toki välillä muutenkin tulee sellainen ahdistunut olo, kun näkee läheltä alkoholistia. Että tuoko minuakin odottaa :(
ap
että sinulla on tarve puolustella juomiasi alkoholiannoksia. Vaikka ovatkin olleet vähäiset niin koet niistä syyllisyyttä. Puolustelu on minun huomioni mukaan yksi alkoholisoitumisen merkki.
Minäkin näkisin, että olisi parhainta pysytellä ihan nolla linjalla. Loppuisi tuollaiset morkkikset ja pahat olot. Illanistujaisissakin voit ottaa alkoholitonta juomaa, vaikka muut joisivatkin pari olutta/siideriä yms.
Suosittelisin myös, että menisit juttelemaan näistä peloista jonnekkin. Saisit oikeanlaisia neuvoja ja apuja.
Tsemppiä
paitsi et mulle jäi se putki päälle. olin lähellä juoda kaiken. jostain sain voimaa ja raitistuin. nyt raitista elämää takana jo pitkälti. toisinaan tekisi mieli juoda mutten uskalla. en sitä yhtäkään. pelkään että toista kertaa en pääse enää irti.
suosittelisin sulle alkoholin käytön lopettamista toistaiseksi kokonaan. niin kauaksi aikaa kuin olet sinut asian kanssa. mä en tuu koskaan olemaan joten olen itselleni maalannut kuvan että seuraavan alkoholiannoksen jälkeen ei ole enää paluuta.