Lue keskustelun säännöt.
Kättekö verenluovutuksessa?
17.02.2012 |
Itse kävin elämäni ensimmäistä kertaa kuukausi sitten. Mielestäni kaikkien "kynnelle kykenevien" tulisi luovutuksessa käydä edes kerran vuodessa. Kyllä sitä verta ollaan vastaanottamassa mutta ei jakseta/viitsitä käydä luovutuksessa, kun on niin inhottavaa tms.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olisin maanantaina ollut menossa lähikoululle luovutukseen, mutta olen ollut antibioottikuurilla. Täytyy palata asiaan muutaman viikon päästä.
Terv. HB 150+
Mutta nyt sairauteni tai lääkitykseni takia en voi luovuttaa. Itse en ole saanut verensiirtoa, eikä lapsenikaan, mutta pidän sitä tärkeänä. Toki varmaan jokaisella meillä on sukulaisia tai ainkin tuttavia jotka siitä ovat hyötyneet.
Lapsellani on o- veriryhmä, joten kai sitä pitäisi esimerkkiä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo viheliäinen herpes ei suostu pysymään poissa tarpeeksi pitkään että kelpaisin luovuttajaksi :(
Käyttämäni lääkityksen vuoksi vereni ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hb laski luovutuksen takia pitkäaikaisesti pakkasen puolelle. Olo oli kaksi päivää lähinnä zombie. Vaikka olenkin paperieni puolesta "kynnelle kykenevä", ei oma vointi anna käydä. Onneksi veriryhmäni on tavallinen A+, eikä mikään korvaamattoman tärkeä. Mies kyllä sitten käykin pari kertaa vuodessa.
Pääsin vasta alkuun, kävin pari kertaa ja tulin raskaaksi, sitten imetin, sitten jotenkin kummasti vauva-aika vei, tulin taas raskaaksi, sitten kohta taas imetän.
Sen jälkeen aion käydä säännöllisesti :) Vaikka en pistämisestä niin välitä (en katso pistämistä), eikä se sen alun jälkeen ole mitenkään kummallista. Vähän etukäteen aina jännittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani on o- veriryhmä, joten kai sitä pitäisi esimerkkiä näyttää.
Kivuton toimenpide ja ainakin itsellä ollut erittäin mukavat hoitajat. Neulaa ei tarvitse katsoa. Hemoglobiinin mittaaminen on varmaan kivuliain osuus ;)
ollaan asuttu englannissa hullun lehmä aikaan, pysyvä kielto pamahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt sitä, eikö verta voisi luovuttaa kerralla vähemmän?
Olisin muutoin aivan sopiva luovuttaja, mutta painan vain 42kg.
Olisi mukava auttaa.
Mutta onneksi luovuttajia kuitenkin löytyy niinkin hyvin kuin nykyään. Kiitos kaikille uhrautujille! :)
Verenimeminen on liiketoimintaa jonka voitot käytetään hyvin epäilyttäviin tarkoituksiin, ei lainkaan niinkuin pitäisi, veripalvelun toiminnan kehittämiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten en tiedä, olisinko ihanneluovuttaja.
Periaatteessa haluaisin käydä, mutta kun olen nähnyt, että luovuttaja voi tuntea loppupäivän heikotusta, en tiedä, onko minulla sellaisia päiviä, jolloin ei haittaisi, että loppupäivän on hutera olo (teen esim. iltatöitä minkä vuoksi olisi haittaa).
Valitettavasti olen kuitenkin 1980-luvulla asunut Britanniassa lapsena aikana jolloin siellä oli hullun lehmän tautia joten vereni ei kelpaa luovutukseen.
Verenimeminen on liiketoimintaa jonka voitot käytetään hyvin epäilyttäviin tarkoituksiin, ei lainkaan niinkuin pitäisi, veripalvelun toiminnan kehittämiseen
Todellakaan kannata ketään auttaa, joku saattaa siitä rahaa saada ja laittaa sen 'epäilyttäviin kohteisiin'. Vaikka jotain rahasotkuja veripalveluun liittyen olisikin, mitä tosin epäilen, luovutan silti. Koska tämä apu menee ihan oikeasti tarpeeseen ja oikeaan kohteeseen.
Luovutan säännöllisesti neljä kertaa vuodessa.
Hb oli 126 ja raja on 125, onneksi pääsin. Nyttemmin en ole päässyt, kun on aina ollut joku lääkekuuri päällä tai ei ole tarpeeksi kauan jostain tai mitä lie. Ja Hbkin taitaa olla tällä hetkellä alle 120. Mutta kun tilaisuus koittaa niin menen taas :)
suhteeni on vielä liian uusi.
Kun suhde on vakiintunut, menemme molemmat taas luovuttamaan verta.
Siis nykyinen mieheni on myös "vanha verenluovuttaja".
Itselläni luovutuskäyntejä on takana 20.
Nyt täytyy taas odottaa tämä raskaus loppuun ja synnytyksestä vuosi eteenpäin, mutta sitten alan taas käydä
en kelpaa luovuttajaksi. Ei se ole mitenkään harvinaista.