Lue keskustelun säännöt.
Yllättävä rakkaudentunnustus - mitä tekisin?
06.04.2012 |
Minulla on miespuoleinen ystävä, jonka kanssa olemme tunteneet useamman vuoden. Suhde on aina ollut platoninen enkä ole kuvitellut, että hän olisi minusta ollut sillä tavalla kiinnostunut.
Kävimme eilen pitkällä kävelyllä ja juttelimme, kuten tapana on. Mies tilitti, miten vaikea on löytää kumppania ja mietti, että taitaa jäädä sitten vaan yksin.
Tänään hän lähetti minulle viestin, jossa kertoi olevansa rakastunut minuun.
Mitä tekisin? En ehkä ole ihastunut tähän mieheen. Mutta olen aina ajatellut, että hän on monin tavoin hyvä mies. Kiltti, kunnollinen, ystävällinen, hyvä keskustelija, hyvin koulutettu, fiksu, luotettava, varakaskin. Viihdyn hänen seurassaan kyllä.
Mutta samalla hän on tietyissä asioissa neuroottinen. Erittäin pessimistinen. Pelkää elämää ja tulevaisuutta. Omalla tavallaan arka. Suhtautuu moniin asioihin hyvin hyökkäävästi ja paheksuvasti, jos eivät ole hänen mieleisiään. Valittelee unettomuutta ja närästystä yms. kuin vanhempi ihminen. No, jokaisessahan meissä on vikamme.
Tilannetta mutkistaa se, että olen salakihloissa. Tapasin uudelleen entisen avomieheni, jonka kanssa erosimme jokunen vuosi sitten, koska hän petti minua. Olemme kaikessa hiljaisuudessa alkaneet valmistella häitä - osaksi koska viihdymme edelleen yhdessä, osaksi koska kumpikaan ei ole löytänyt parempaakaan kumppania ja biologinen kello tikittää.
Kun tapasin tämän exän uudelleen, koin olevani edelleen häneen rakastunut. Viimeisen kuukauden aikana en enää olekaan siitä varma. Toisaalta, minulle tulisi häntä ja yhteisiä hölmöilyjämme ikävä, jos nyt ei liitostamme mitään tulisikaan.
Ongelma on, että tähän entiseen exään en kykene edelleenkään täysin luottamaan. On hullua, että voin puhua tuon alussa mainitun ystävämiehen kanssa asioita, joista en halua puhua mahdolliselle tulevalle aviomiehelleni!
Mitä ihmettä tekisin? Mihin soppaan olen itseni sotkemassa?
Olen etsinyt eron jälkeen suhdetta aktiivisesti. Vaikka ex olikin petturi, niin en kuitenkaan ole onnistunut törmäämään häntä kiinnostavampaan mieheen. Tai jos olen, niin sellainen mies ei sitten olekaan ollut kiinnostunut minusta.
Apua. Tämähän on ihan kuin jostain kioskiromaanista.
Kommentit (3)
En vain enää jaksa uskoa sen olevan mahdollista. Niitä kunnollisia miehiä ei ole markkinoilla. Pelkään jääväni kokonaan yksin.
Onko tulevaisuus petturin tai neurootikon kumppanina sitten parempi, en tiedä. Ehkä. Ehkä ei. Ideaalitilanne ei sekään ole.
En ole koskaan tavannut sellaista unelmieni miestä. Luulin exän olevan sellainen, ei se ollutkaan. Kenelläkään kaverillakaan ei ole sellaista miestä. Ei kai niitä edes ole.
Taidan olla vähän pölhö. :( Kun näitä tekstejäni nyt luen, en tiedä itkeäkö vai nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, ettei tämä ole provo?
Sinun täytyy olla rehellinen sekä itsellesi että noille miehille.
Ensinnäkin, et pysty luottamaan vieläkään tuohon eksääsi ettekä voi keskustella asioista. Ei sellaisen kanssa voi mennä naimisiin, biologinen kello sinne tai tänne. Hyviä miehiä löytyy kyllä, ei ole mitään järkeä ottaa epäluotettavaa petturia elämän riippakiveksi.
Toiseksi, selvästikin tuon uuden miehen ihastus sinuun on yksipuolista. Tämä sinun pitää kertoa hänelle, mitä pikemmin sen parempi! On todella julmaa herättää toisissa turhaa toivoa epämääräisillä kommenteilla.
Mitä tästä jää siis käteen? Se, että kumpikaan näistä miehistä ei ole sinua varten.
Toivon, että joskus vielä rakastut palavasti kunnolliseen mieheen!