"1 person dies and 100 million cry, 100 million die and no one cares."
Muistahan nyt tuntea syyllisyyttä, kun annoit Whitney Houstonin kuoleman kiinnostaa itseäsi!!!
Blaah.
Kommentit (2)
että heille suurinta tyydytystä tuo muiden moralisoiminen, empatian tai suruntunteet vähäosaisia kohtaan ovat toisarvoisia. Moralisoijia nousee kuin sieniä sateella jos länsimaita on kohdannut jokin tragedia. He kertovat meille mitä on puhdas tapa surra siksi että tuntisivat itsensä paremmiksi ja tiedostavimmiksi ihmisiksi.
Jos surisin jokaisen traagisesti kuolevan kohtaloa joka päivä niin sekoaisin, ja niin tekisi moni muukin. Niin valtavia kokonaisuuksia ei ihmismieli kykene hallitsemaan ja tauoton sureminen estää elämästä.
Monelle Whitneyn musiikki oli osa omaa lapsuutta tai varhaisnuoruutta tai nuoruutta ja menetys nostaa pintaan samalla tunteita joita on käynyt läpi omassa elämässään. Näin Whitneyn kuolema koskettaa etenkin faneja. Ei lainkaan sen itsekkäämpää kuin moraalisaarnaajien tapa osoittaa suruaan, ehkä vain hiukan vilpittömämpää.
A genocide going on among us? False or True?
At least something to think about because the Finns have turned to people who are committing suicide by themselves. Who and what has driven them to that? And too many males are just all kind of loosers etc.
I don't want to write more about this subject! You others may continue! Thanks!