Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko yh:t uskaltaneet tehdä toisen lapsen yksin?
05.04.2012 |
tai kolmannen tai neljännen... :D
Olen 4-vuotiaan lapseni yksinhuoltaja ja olen pitkään haaveillut toisesta lapsesta. Moni asia kuitenkin pelottaa, ehkä eniten se, että minulle tapahtuu synnytyksessä jotain ja lapseni jää äidittömäksi.
Tukiverkostoja minulta löytyy, vaikka rankkaa se varmasti tulisi olemaankin.
Kommentit (28)
tekee elämästä aivan todella paljon parempaa. Nytkin meillä on tilanne, että isompi on sairas ja nukkuu särkylääkkeen voimalla, mut jos menee sairaammaksi pitää lähteä päivystykseen. Meistä toinen voi jäädä tänne pienemmän kanssa ja jos aamuyö on levoton, voidaan vuorotella lapsen rauhoittelemisessa ja nukkua huomenna vuorotellen. Onhan tää nyt tuhat kertaa helpompaa kuin raahata yksin noita lapsia päivystykseen ja huomenna hoitaa kaikki yksin vaikka ei ois saanut yhtään nukuttua.
Minä olin ekan lapsen kanssa ekan vuoden yksin, ja se oli rankkaa. Pelkäsin, et jos vaikka jotain sattuu, niin lapsi on ihan heitteillä ennen kuin kukaan alkaa tosissaan miettiä miksi en vastaa puhelimeen. Olin myös tosi väsynyt. En mä oikein ymmärrä ihmisiä, jotka tieten tahtoen pistävät itsensä tuollaiseen tilanteeseen, kun he voisivat saada sekä hyvän parisuhteen, että lapsenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ok päättää lapsen puolesta etukäteen että lapsi ei saa isää elämäänsä?
On täysin eri asia että isälle sattuu jotain elämän aikana kuin se että ehdoin tahdoin tehdään lapsia joilla ei ole mahdollisuutta isään.
Kaikki selitykset siitä kuinka lapsi pärjää sillä ja tällä ovat tällaisessa tilanteessa vain oman itsekkyyden pönkittämistä, itsekkyyden ja lapsen edun yli kävelemistä.
Elämä yhden jo isomman lapsen totaaliyksinhuoltajana on ihan mukavaa, lapsi on terve, suloinen ja reipas, taloudellisesti pärjätään hyvin yms. Mutta lapsi kaipaa ihan hirveästi isäänsä, vaikka heillä ei isän tahdosta ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta. Koen että minulla ei ole oikeutta tekemällä tehdä toista isätöntä lasta tähän maailmaan.
Lisäksi oma ja tukiverkkojen jaksaminen mietityttää. Kaikki asiat on nyt niin hyvin että en yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä, vaikka krooninen vauvakuume onkin.
en ymmärrä minäkään...
on ok päättää lapsen puolesta etukäteen että lapsi ei saa isää elämäänsä?
On täysin eri asia että isälle sattuu jotain elämän aikana kuin se että ehdoin tahdoin tehdään lapsia joilla ei ole mahdollisuutta isään.
lahjoitetuilla siittiöillä pikkukakkosen ja maksoin siitä aika paljon koska en halunnut mitään tautiriskiä baarituttavuuksista, enkä yhtään enempiä riitoja exän kanssa.. tukiverkot on kaukana mut silti hyvin on mennyt. Jos ikä ei olisi tullut vastaan olisin tietty odotellut uutta kumppania mut kun mittari kävi niin pakko toimia että yleensä sai toisen vielä.
ja jos sulla on todellinen odotettavissa oleva riski synnytyksessä niin sit en ehkä tekis mutta jos ihan normaali oli edellinen raskaus ja synnytys niin taatusti synnytys Suomessa on pienin taisto loppupeleissä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset on edelleenkin niitä älyttömmän terveitä + neuvolan, päiväkodin, koulun ja mun itseni mukaan onnellisia ja tasapainoisia. Uskokaa nyt ihan vaikka kiirastorstain huviksi, että joillakin yhäreillä ja sen lapsilla menee paljon paremmin kuin joillakin ydinperhetapauksilla :D
Ps. meillä ei sitä jollakin tavalla poissaolevaa isää tarvitse kaivata, sillä meillä ei sitä ole. Meidän perhe ei ole vajaa!
monikaan teistä ei ajattele sitä että lapsella on oikeus isään. Narsisteja koko porukka, luulette yksin riittävänne lapsellenne. Sitäpaitsi mä olen miettinyt sitä, että miksi nainen haluaa ennemmin lapsen kuin miehen? En ymmärrä teitä ja poistun täältä, koska alkaa tarpeeksi ottamaan päähän nämä jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat varmaan nyt.
Kokeilepa kirjoittaa Googleen ihan vaan "isättömyys"...
Mun lapset on edelleenkin niitä älyttömmän terveitä + neuvolan, päiväkodin, koulun ja mun itseni mukaan onnellisia ja tasapainoisia. Uskokaa nyt ihan vaikka kiirastorstain huviksi, että joillakin yhäreillä ja sen lapsilla menee paljon paremmin kuin joillakin ydinperhetapauksilla :D
Ps. meillä ei sitä jollakin tavalla poissaolevaa isää tarvitse kaivata, sillä meillä ei sitä ole. Meidän perhe ei ole vajaa!
Mies asuu jo toisen kanssa. Tämä PM ostelee ovulaatiotikkuja ja varmistaa et tärppää ja houkuttelee miehen pettämään. Mies ei varmasti halua lasta enää tämän naisen kanssa. Lopputuloksena vielä et joutuu maksamaan tästä PM:n kieroilusta elarit 18v. Mä nään tässä kyllä sairaita piirteitä ja paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta uskalsin kuitenkin. Ja sen jälkeen tein sterilisaation, koska en tod. missään nimessä halunnut olla vielä kolmannenkin kusipää-isän lapsen yksinhuoltaja. Kahdessa oli ihan tarpeeksi. Aivan helvetin hirveää oli kun lapset olivat pieniä, tosi rankkaa ja raskasta, ja elämäni suurin saavutus onkin se, että selvisin siitä. Mutta en suosittele tieten tahtoen tekemään lisää lapsia yksin, en niiden lasten takia enkä itsesikään. Helpommallakin voi elämässä päästä, kuin tehdä lisää lapsia vastuuttomien miesten kanssa ja kasvattaa heidät yksin.
Mikä tästä tekisi rankkaa ja raskasta? Siis kyse terveistä, tasapainoisista, onnellisista lapsista ja äidistä, joka on omasta halustaan ja harkinnastaan perustanut yhden aikuisen perheen. Miten joku puoliso tai elarit tekisivät elämästämme parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se isä osallistuisi lapsen elämään ja olisi kiinnostunut edes jotenkin, ja jos ei se sitten piittaa paskaakaan, ja lapsi ikävöi isäänsä, niin totta helvetissä se on raskasta. Etenkin kahden pienen lapsen kanssa kaikki univelat, sairastuessa avun puute ja taloudelliset ongelmat, joita ei voi kenenkään kanssa jakaa ja eikä ole sitä toista aikuista auttamassa, on se arki välillä aika rankkaa.
Tiedän useita ennen toisen lapsen syntymää tai pian sen jälkeen eronneita, kuin myös vahingossa raskaaksi tulleita, joilla ihan jokaisella on ollut aika helvettiä ne ekat vuodet vaikka vauvan ja 2-3 vuotiaan kanssa.
Ne lapsetkaan eivät aina ole "onnellisia ja terveitä", vaan kiukuttelevat, itkevät, sairastuvat jne. Kun on joutunut herättämään 3 vuotiaan yöllä viedäkseen korvatulehduksesta kärsivän vauvan sairaalaan, ja joutuu ottamaan molemmat mukaan, eikä rahaa ole taksiin kun lapsilisät tulevat vasta ylihuomenna, niin siitä on tasapainoisuus ja onnellisuus kaukana, ja voi tulla ikävä sitä toista vanhempaa joka jäisi isomman lapsen kanssa kotiin tai antaisi taksirahaa.
Tai kun itse sairastuu vaikka vatsatautiin ja lapset joutuvat pärjäämään keskenään kun se onnellinen, tasapainoinen ja terve yh-äiti oksentaa kylppärissä tai makaa puolitajuttomana sängyllä.
Toki kun lapset on isompia, jo koululaisia, voi sanoa ja moni sanookin että on ihan onnellinen yksinhuoltaja, mutta pienten kanssa en tiedä ketään joka ei olisi onnellinen vain siitä että selvisi hengissä niistä alkuajoista. Se on tuhat kertaa rankempaa kuin kunnollisen, toisen aikuisen kanssa.
Että melkoista tuubaa väittää, ettei se nyt niin rankkaa ole, toki aika kultaa muistot monilla, joiden lapset ovat isompia.
Mies asuu jo toisen kanssa. Tämä PM ostelee ovulaatiotikkuja ja varmistaa et tärppää ja houkuttelee miehen pettämään. Mies ei varmasti halua lasta enää tämän naisen kanssa. Lopputuloksena vielä et joutuu maksamaan tästä PM:n kieroilusta elarit 18v. Mä nään tässä kyllä sairaita piirteitä ja paljon!
lähdettyään toisen matkaan niin kuka tässä on outo?? Mä ymmärrän hyvin tuon että haluaa ne lapset samalle miehelle, ovat sisaruksia. ja jos mies ihan itse tulee, ihan itse pettää, eikä huolehdi ehkäisystä, niin huoh- voisko olla aika pitkälle itse aiheutettu tilanne....? Ei tuo äiti sen kierompi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin 10v ikäerolla.
Hyvin on mennyt kun löytyy tukiverkosto. Olen silti joskus kaivannut tähän sitä toista aikuista jakamaan asioita, mutta kun ei ole niin ei ole..
minulla on 3v ja 1v lapsi samalle isälle. Halusin lapselleni täyden sisaruksen. En myöskään halunnut kovin suurta ikä eroa lapsilleni.
Lapsieni isä petti minua esikoisen ollessa reilusti alle vuoden. Erosimme ja ex muutti hoitonsa kanssa yhteen. Exän hoito ei voi saada lapsia. Vikittelin exän sänkyyni ovulaatiotikun näyttämänä aikana. Eikä ollut edes vaikeaa.
Ex maksaa kummastakin elarit ja isyys on tunnustettu. Harvoin näkee lapsiaan, koska muutin lasteni kanssa yli 600km päähän exsästä ja hoidosta.
Itse olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.Ex toki välillä häiritsee kun kitisee haluavansa nähdä lapset. Oma valintansa kun ei tule lapsiaan tänne tapaamaan tai ei muuta meitä lähemmäksi.Ei ole minun vikani että hoitonsa ei saa lapsia. Vapaasti voisi muuttaa lähemmäksi lapsiaan, mutta ei ole kiinnostunut lapsistaan riittävästi muuttaakseen
minulla on 3v ja 1v lapsi samalle isälle. Halusin lapselleni täyden sisaruksen. En myöskään halunnut kovin suurta ikä eroa lapsilleni.
Lapsieni isä petti minua esikoisen ollessa reilusti alle vuoden. Erosimme ja ex muutti hoitonsa kanssa yhteen. Exän hoito ei voi saada lapsia. Vikittelin exän sänkyyni ovulaatiotikun näyttämänä aikana. Eikä ollut edes vaikeaa.
Ex maksaa kummastakin elarit ja isyys on tunnustettu. Harvoin näkee lapsiaan, koska muutin lasteni kanssa yli 600km päähän exsästä ja hoidosta.
Itse olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.Ex toki välillä häiritsee kun kitisee haluavansa nähdä lapset. Oma valintansa kun ei tule lapsiaan tänne tapaamaan tai ei muuta meitä lähemmäksi.Ei ole minun vikani että hoitonsa ei saa lapsia. Vapaasti voisi muuttaa lähemmäksi lapsiaan, mutta ei ole kiinnostunut lapsistaan riittävästi muuttaakseen
Mä en tajua mammoja, jotka fantasioi jostain kusipäisistä existään. Sitten kirjoittaa tänne lapsellisia tarinoita. Ihan sekoa.
mä voisin tehdä samoin jos uskaltaisin:)
Miksi muutit niin kauaksi?
Kosto?
Oikeen loistava moraalinen esikuva lapsilleen..
Onx tommosia oikeesti?
ihan rauhassa voitte moralisida mua. Ei haittaa. olen asiat mielessäni jo läpikäynyt.
Olen aina halunnut kaksi lasta. Ex:llä ihan hyvät geenit ja muutenkin ihan ok(lukuunottamatta pettämistä)En halunnut etsiä kapakoista ketään yhden illan panoa. Ex oli helppo. Tiesi mitä saa.
Oma biolokinen kelloni tikittää kovaa. Olen nyt 39v enkä voinut lapsen hankintaa enää kauaa siirtää.
Muutin takaisin kotiseuduillemme työn perässä. Iso merkitys oli myös tukijoukkojen puuttumisella vanhassa asuin paikassa. Olisin myös tod.näk. jäänyt työttömäksi. Nyt minulla parempi työ lastenkin kannalta ja paljon parempi palkka sekä tukijoukot ja sukulaiset lähellä. Olen löytänyt myös uuden rakkaan ja lapset tehty. Exää ei ole ikävä
Alue: Aihe vapaa
niin meilläkin ja elämä paljon ihanampaa nyt kun ei ole surkeaa parisuhdetta viemässä kaikkia voimia. Mutta... onpa aika suuri ero kuitnekin arjessa se että on kahden ihmisen palkka käytössä ja kaksi aikuista hoitamassa kotitöitä, lasten asioita, laittamassa nukkumaan, kuskaamaan. Kahden aikuisen perheessä on huomattavasti enemmän leppoisuutta, väljyyttä, valinnanvaraa. Voi tulla, lähteä, hoitaa asioita loppuun... Kyllä tämä yksin huolehtiminenkin sujuu hyvin, mutta nyt on koko ajan tekemättömiä töitä, aikansa saa aika tarkasti miettiä, jaksamisensa myös, helposti tekee ja suorittaa ja väsyy. Itsestä on paljon hankalampi pitää huolta. Että se toinen vanhempi kyllä helpottaa elämää huomattavasti, sekä läsnäolollaan että rahoillaan.