Omat lelut päiväkodissa
Lasteni päiväkodissa on ollut tapana, että hoitoon saa tuoda yhden oman lelun mukaansa hoitopäivän ajaksi. Kahteen otteeseen meidän nimikoidut pikkuautot ovat lähteneet jonkun toisen lapsen mukaan. Ihmettelen suuresti, eikö vanhemmat todella ole selvillä, millaisia leluja lapsillaan on, koska ikinä nuo "vahingossa" kotiin päiväkodista kulkeutuneet lelut eivät palaudu takaisin?
Lapselle pikkuauton häviäminen on suuri asia. Toivoisin, että kotiin päätynyt jonkun toisen nimellä varustettu lelu palautuisi pikaisesti takaisin päiväkotiin. Itse palauttaisin kotiini päätyneen vieraan lelun heti takaisin.
Kommentit (6)
Arvasin vastauksen kakkonen. Entäpä kun tilanne oli se, että kotiinlähtiessämme lattialla ollut auto päätyi toisen lapsen käteen huomaamattamme ja näinollen hänen kotiinsa.
ap
meillä ei ole koskaan hävinnyt mitään...mutta lapsen kanssa on sovittu ettei mukaan oteta tärkeitä/lempileluja. lapsi ymmärsi ihan hyvin, kun selitin miten harmittaa jos häviää tai menee kaverilla rikki.
eipä kolkuta ei, koska oma poika ei halua edes viedä lelujaan kun pelkää häviävän.
t.tarhatäti
eikä koskaan ole leluja hävinnyt. Lapset kyllä itse muistavat minkä lelun aamulla toivat ja laittavat talteen omaan lokeroon.
Osalla lapsista voi kyllä olla kymmeniä pikkuautoja eivätkä vanhemmat oikeasti tunnista jokaista autoa. Meillä leluja sen verran kohtuudella että äitikin kyllä autonmerkeistä perillä :)
päiväkotikaverin auto niin enpä sitä välttämättä huomaa. Sorry nyt vaan mutta mä en voi muistaa ihan jokaista yli sadasta pikkuautosta, eikä taida muistaa lapsikaan. Ja ikävä kyllä lapsilla on taipumus kiskoa ne nimilaput niistä leluista pois, jo siellä päiväkodissa, joten niistäkään ei välttämättä ole apua. Jos löydän meiltä jonkun muun nimellä varustetun lelun niin tottakai sen palautan päiväkotiin, mutta muuten en ala jokaista pikkuautoa käydä päivittäin läpi ja pohtia milloin ja mistä se on meille tullut.
hittoako sä annat lapsen mukaan niitä omia leluja jos ei itse osaa huolehtia niitä lokeroon turvaan.. ihan oma mokanne.