synnärillä on aina niin ihana tunnelma, kaipaan sinne niin ;)

ei ihmisiä lisäänny entisten poistuessa...



Itsekin muistelen haikeana aikoja, jolloin vauvat syntyivät. Neljä Kätilöopistolla ja kaksi Hämeenlinnassa.



Koskaaan en olisi halunut olla päivää pidempään sairaalassa, kun kuntokin tuntui hyvältä, mutta ensimmmäisen syntyessä piti olla se viikko.



Toisen kanssa olisin Kätilöopistolla kai alle viikossa päässyt, mutta minulle sanottiin että koska vaatteeni olivat säilössä eri paikassa, ja oli uusivuosi pyhineen, en päässyt kuin vasta arkena.



Juuri muutama päivä sitten palautui mieleeni hetki kun "kaivoin" tunnusketjua vauvan kaulasta ja suoristelin sitä...ensimmäisillä vauvoillani oli näin. Myöhemmin tuli rannekkeet. Olen säästänyt ja laitan nukeille kunhan lapset saavat oman vauvansa...ja annan "yllätyksenä".



Muistan kun seisoin neljännen vauvan sairaalasängyn vieressä ja katselin pientä.



Sisarukset olivat 7v, 6v, ja 3v. Ajattelin että haluan vielä kokea tämän ihmeen; tiesin kuinka lapset kasvavat pian ja juoksentelevat ulkona leikkimässä...



Kului 6,5v kun toiveeni toteutui ja sain pienen nyytin sisarusten hellittäväksi. Vielä 2v9kk niin syntyi hyvällä ikäerolla edelliselle kaveri. Olisi saanut tulla lisääkin, mutta alkoi kai iän tuoma biologinen aika eikä sitten "enempää" ole.



Onneksi on nyt lastenlapsia muutamat. Lisää varmaan tulee kunhan opiskelijat saavat opintonsa loppuun ja työnsä.



Kyllä on paljon muuttunut ihan käytännön asiatkin synnytysosastolla eri vuosikymmenilla. On kokemusta kahdelta eri.



Toivottavasti ap saat haluamasi, sen ihanan tunteen. Ihania tunteita on kyllä tuon vastasyntyneen kasvun myötä paljonkin. Ne ensihymyt, jokellus ja vauvan omien käsien katselu....kaikki. On ne niin ihania alusta loppuun.



Ihania ovat myös muiden ihmisten lapset. On ilo ollut hoitaa ja vastata työssä lapsista, nähdä kehitys ja oppia tuntemaan, sillä lapset ovat ihania.

Sulla on nyt kyllä ihan överiksi menevä vauvakuume! Vauva on toki ihana, olkoon ihan missä tahansa, mutta ap hyvä, sun vauvakuume saa nyt kaiken muunkin näyttämään ihanalle.

Musta synnärillä oli ihan kamalaa! Toisen lapsen kanssa alkoi ahdistaa, kun siellä ei ollut mitään tekemistä. Vieraillakin sai vain pari tuntia iltapäivällä, paitsi isä tietysti olisi saanut olla enemmän, mutta hänen piti olla sisaruksenkin kanssa.



Puistattaa vieläkin. Lähdin päivää ennen kuin olisi pitänyt, mutta ensi kerralla lähden varmaan synnytystä seuraavana päivänä, jos olen samassa kunnossa kuin viime kerroilla.

Synnärillä olo oli miltei järkyttävää. Olin totaalisen ahdistunut, en saanut nukuttua yhtenäkään yönä, ruoka oli kuvottavaa ja paikkoja särki. Lopulta sain paniikkikohtauksen 3 vrk putkeen valvomisen seurauksena. Sairaalakammmo ja paniikkihäiriö siis tuliaisina kotiin tullessa, vauvan lisäksi.



Nyt olen menossa palkopolille, koska tuo aika kummittelee mielessäni päivittäin ja muutaman kuukauden kuluttua pitäisi mennä takakisn synnärille toista lasta synnyttämään. Pelkään miltei kuollakseni ajatusta sairaalassa olemisesta.



Niin erilaisia voi kokemukset olla. Ihana toki, että sinulla kokemus oli positiivinen. Olisipa minullakin sellainen tämän toisen vauvan kanssa.

T. nro 5

Mulla vähän sama. En kyllä saanut paniikkikohtausta, mutta en tie mitä olisi käynyt, jos olisin ollut vielä päivän kauemmin. Ihan hirveetä.



Meteliä oli koko ajan, oli ovi kiinni tai auki. Joku ramppasi koko ajan huoneessa vuorokauden ympäri, koskaan ei tiennyt, milloin ovi aukeaa. Ruoka oli JÄRKYTTÄVÄN pahaa, mutta koska itsellä oli ihan hirveä nälkä, söin kaiken viimeistä murua myöten. Hyyyyyyiiiii, kauheeta...



4

joka sai minut hyppimään seinille. Vaikka on provo niin myönnän, provosoiduin kovasti..



Nimim. 2 l lisäverta

minulla on mennyt synnytykset huonosti mutta lapset on ollut ihania siitä huolimatta.



olen menossa piakkoin uudelleen synnärille ja odotan jo sitä ihanan utuista aikaa, olen siis raskaana jo enkä vain vauvakuumeile.



olen pahoillani teidän puolesta joille sairaalassaolo oli ikävä kokemus.

Työkaverini hehkutti samaa ja sitä, kuinka oli vielä pyytänyt saada jäädä sairaalaan ylimääräiseksi päiväksi.



Minusta sairaalassa oli kamalaa. Meillä vielä vauvan kuntoa tarkkailtiin osastolla, joten jouduimme viettämään siellä 5 päivää. Oli kesähelle ja kauhea kuuma. Sairaalasänky epämukava ja jotenkin kuvottava (muovilakanoiden päällä sairaalan leimalakanat, jokaisella kääntymisellä rapisi ja hikoilutti), päällä hirveä sairaalakaapu käytännöllisyyssyistä, jalassa ne verkkopikkarit. Meillä oli perhehuone, mutta se oli vanha tupakkahuone, joka oli Kakolan selliäkin karmeampi. Seinässä jonkun kakon piirustuksia. Omaa vessaa huoneessa ei ollut, joten piti käydä vieraiden ihmisten kimppahuoneessa suihkussa ja vessassa. Se olikin kivaa, kun paikat olivat vielä repaleisina - hiihtää keskellä yötä toisten huoneeseen. Ei kimppahuoneessakaan kivaa ole, mutta ainakin seuraa ja telkkari. Ja kyllä vauvojen itku kuului meidän perhehuoneeseenkin, joten nukkuminen ei ollut helppoa sielläkään.



Ruoka oli ihan kammottavaa, sellaista, jota en koskaan kotona syö ja ruokahalu meni jo siitä, kun katseli veri- ja maitotahraisissa yökkäreissä vaeltavia naisia.



Ja tosiaan, henkilökunta pamautti aina huoneeseen koputtamatta ja mitä ihmeellisimpiin aikoihin. Meillä oli vielä ohjeena syöttää vauvaa tuttipullosta kolmen tunnin välein, ja mielellään olisi nukkunut ne väliajat. Lapsi syntyi yllättäen 6 viikkoa etuajassa, ja siksi kaikki oli kotona kesken. Mieheni joutui käymään päivittäin kotona pesemässä vauvanvaatteita, ostamassa kaukaloa, kokoamassa sänkyä. Ja tästä tuli jatkuvaa sanomista. Perhehuoneessa kun pitäisi olla lähes 24/7 yhdessä.



Minä, kolmevitonen, soitin kolmannen päivän kohdalla äidilleni ja itkin, kun olin paikasta niin ahdistunut. Mutta vauvan turvallisuuden kannalta halusin tuolla olla sen 5 päivää.



Ihan karseeta siis. Ensi kerralla lähden heti, kun lupa annetaan, jos vaan vauvalla kaikki on kunnossa. En ymmärrä puheita siitä, miten pitäisi "nauttia synnärin palveluista niin kauan kuin voi".

Kaikki meni aika hyvin. Oli ihana kun sai valmiit ruoat, yms ja pystyi täysillä keskittymään uuteen tulokkaaseen tutustumiseen. Henkilökunta oli lähellä jos apua tarvitsi. Olisin ihan hyvin voinut viipyä pitmpäänkin...

Hetki, jota olin odottanut vuosia, ja siell sitte olin synnyttäneiden osastolla tuoreiden onnellisten ja vauvahuuruisten äitien ja suloisten vauvojen keskellä, ja samaan aikaan oma vastasyntyneeni taisteli hengestään vastasyntyneiden teho-osastolla. Viisi päivää jouduin siellä "onnelassa" olemaan kunnes pääsin kotiin, ja vauvakin lopulta kuusi viikkoa myöhemmin. Tuo on kuulkaa niin kaksijakoinen paikka, että sitä ei tajuakaan jos se oma ihana vauva siellä vieressä tuhisee, samaan aikaan seinän takana voi tapahtua jonkun elämän kamalin tragedia.

Yritin keskittyä kaikkeen mitä tein, kirjoittaa päiväkirjaa, katsoa televisiota, lukea jne, mutta silti aika meni tuskallisen hitaasti. Mies kävi kyllä välillä tutustumassa vauvanhoitoon ja sellaiseen, mutta siinä pitkässä vuorokaudessa se ei paljoa lohduttanut. Eikä mieskään siellä viihtynyt sairaalakammoisena..

Mutta ruoka oli ihan kohtalaista, kätilöt ystävällisiä ja sai olla suht rauhassa. Minulle iski heti synnytyksen jälkeisenä yönä jumalaton flunssa, niin oli ihan mukavaa että oli lähellä apuvälineitä kuten suolaliuosta tukkoiseen nenään ja kurkkulääkkeitä.

SYNNYTTÄNEIDEN osastolla, 4. lapsi pitäis sitä ennen saada ulos ;( mutta pippurit ja suolat olen oppinut jo laittamaan sairaalalaukkuun, ja ihanaa se valmis ruoka....jota voi maustaa omilla mausteilla....seuraavaks kai otan valkosipulitkin mukaan ;D

Kolme synnytystä ja jokaisen kohdalla komplikaatioita ja hoitohenkilökunnalta huolimattomuudesta johtuvaa hoitovirhettä. Ahdistuin sairaalassa niin etten voinut edes vauvojani imetää jatkuvan hoitajien häiriköinnin vuoksi. Ei enää ikinä. Sitten kotona se vastasyntynyt rääkyvä ihmisolento.. yök. Nyt kun nuorinkin on 4v, nautin perheestäni.

synnärillä oli tosi onnellista. Oli unohtumatonta vain ihastella rauhassa vauvaa ja olla oman perheen rauhassa perhehuoneessa. Toivottavasti saisimme vielä lisää lapsia.