Onko teillä kellään ollut sairaslomaa esim. vanhemman kuollessa?

sairasloman, vaikka en sitä edes pyytänyt. Viikon olin sairaslomalla (oli hyvää aikaa järjestää kaikkia asioita).

lapsi kuoli.

Olisi saanut pidempääkin lomaa mutta työnteko oli myös terapeuttista.

Ei tullut edes mieleen sillä hetkellä eikä kukaan saikkua tarjonnut. Rankkaa kyllä oli seuraavat pari viikkoa töissä.

Ja työtä kunnioittava isäni olisi takuuvarmasti tullut vihaisena uniin, jos olisin hänen takiaa lintsannut töistä.

Pidin pari päivää vapaata, kun äitini sairastui syöpään ja tauti eteni hirveä vauhtia ja jonkun oli pakko huolehtia hänestä. Meillä saa pari päivää palkallista vapaata tällaisiin yllättäviin juttuihin, jos lähiomainen sairastuu äkillisesti tai kuolee. Ei tarvitse olla sairaslomaa.

meni oma mieli ihan sekaisin ja varsinkin jäljellejäänyt sairas toinen vanhempi vaati fyysisestikin läsnäoloa.



Olin viikon sairaslomalla. Ja senkin jälkeen noin kuukauden aika tehoton, kun en saanut nukuttua miettiessäni uutta elämäntilannetta, jossa piti jäljellejääneen vanhemman hoitoa järjestellä ja samaan aikaan suru rakkaan ja erittäin läheisen ihmisen yllättävän poismenon takia.

Itse olin viikon ja se viikko meni asioiden hoitamiseen. Pankissa piti käydä, hautaustoimistossa, perunkirjat aluilleen, virkatodistukset, lehtien peruutus, puhelimen sulkeminen, asunnon irtisanominen, sähköjen poikkaisu jne jne. Olisin itse tarvinnut ainakin toisen viikon vielä. Miten helpolla tänne maailmaan synnytään, mutta mikä homma on omainen maan uumeniin saattaa.

ja töissä onneksi ymmärrettiin hyvin. Olin nuori ja niin oli äitikin ja kuolema tapahtui täysin odottamatta, joten hieman oli sulattelemista asiassa... Äitini asui myös toisella paikkakunnalla n. 200 km päässä vuokra-asunnossa, joten minulle ainoana lapsena jäi hoitaa asunnon tyhjentäminen + hautajaisten ja muiden asioiden järjestäminen, joten 2 viikon tauko töistä oli enemmän kuin paikallaan, ei tarvinnut kulkea kodin ja äidin kodin väliä niin usein, kun asuin siellä. Uaaah miten kamalaa aikaa se oli... =(

itse pidin äitiysloman. Kyllä lähiomaisen kuollessa saa sairaslomaa vähintään viikon, pari, jos tapahtunut on järkyttänyt sen verran, ettei ole heti työkuntoinen.

Lähiomaisen kuolema kun ei ole sairaus. Suru ei ole sairaus. Useimmilla ihmisillä on toki vaikeaa suruaikana, mutta useimmilla myös helpottaa nopeammin, kun on heti kiinni jollain tapaa aripäivän rutiineissa. Sairasloma sairastuttaa usein vain enemmän ja enemmän - ja ihminen jää märehtimään sitä omaa surkeuttaan.



Mun kolleegani tuli aikanaan töihin viikon päästä miehensä kuolemasta. Lapset menivät jo aikaisemmin kouluun. Töissä annettiin tilaa myös surulle. Kyseessä oli päiväkoti. Tää nainen itse sanoi, että vaikka vaikeaa töissä olikin, niin samalla oli helpompaa, kun oli muuta ajateltavaa, kuin se murhe. Piti keskittyä johonkin muuhun, kuin omaan menetykseen.



Käytännön järjestelyjä varten saa varmasti usemmiten vapaata töistä.

En ole saanut sairaslomaa vanhempieni kuollessa. Työ on paras lääke, pahempaa mun mielestä olis ollut märehtiä kotona asioita.

Mene ja tiedä..



Itse olen vieläkin työkunnoton ja lapsen kuolemasta vuosi (jo vai vasta). Onneksi meillä on taapero josta saan olla hoitovapaalla, muuten olisin kelan sairaslomalla.



Suru ei ole todellakaan sairaus, se on terve tunne mutta lamaannuttava ja voi hyvinkin tarkoittaa ettei ole työkunnossa. Mutta sinä et ole lasta maahan saattanut niin mistä tietäisitkään tästä päivittäisestä sumunsekaisesta helvetistä.

ja sen jälkeen toisen viikon sairauslomalla, palkallisesti tietysti sekin.

Lähiomaisen kuolema kun ei ole sairaus. Suru ei ole sairaus. Useimmilla ihmisillä on toki vaikeaa suruaikana, mutta useimmilla myös helpottaa nopeammin, kun on heti kiinni jollain tapaa aripäivän rutiineissa. Sairasloma sairastuttaa usein vain enemmän ja enemmän - ja ihminen jää märehtimään sitä omaa surkeuttaan.

Mun kolleegani tuli aikanaan töihin viikon päästä miehensä kuolemasta. Lapset menivät jo aikaisemmin kouluun. Töissä annettiin tilaa myös surulle. Kyseessä oli päiväkoti. Tää nainen itse sanoi, että vaikka vaikeaa töissä olikin, niin samalla oli helpompaa, kun oli muuta ajateltavaa, kuin se murhe. Piti keskittyä johonkin muuhun, kuin omaan menetykseen.

Käytännön järjestelyjä varten saa varmasti usemmiten vapaata töistä.

on taattu noin 4-5 päivän PALKALLINEN vapaa pakottavista syistä, jotka kohtuudella liittyvät asioiden järjestämiseen esim. vanhemman kuollessa. Työpaikat soveltavat sitä yleensä minimin mukaan, mutta vastaavasti käytössä on kyllä lomapäivä, rästivapaita ja pekkaspäiviä ja toimihenkilöillä työaikaliukuman ekstratunteja, joilla näitä voi hoitaa.

En tajua kun av-palstalaisilla nämä ovat aina niin vaikeita eikä työantaja muka millään anna vapaata tällaisiin. Itse on ollut 6 eri työpaikassa ja nähnyt ja kokenut, että minkäänlaisia vaikeuksia ei ole koskaan ollut kun ihmiset ovat joutuneet vastaaviin tilanteisiin.

Taitaa ollakin kiinni siitä miten asian esittää. Jos tekee kuten mammat eli ryntää heti karjumaan vapaata tai jää ilman syytä ilmoittamatta pois, niin ei mikään työnantaja sellaista kovin suopeasti ota vastaan.

olin sen kolme päivää, minkä meillä saa omalla ilmoituksella olla ilman lääkärintodistusta. Esimiehen kanssa sovittiin. Tarpeeseen tuli, äidin tukena olin, eka päivänä hautajaisjärjestelyt laitettiin alulle, ostettiin arkku, sovittiin kuljetus jne., toka päivänä isä siirrettiin kotikunnan kappelin ruumishuoneelle (keskussairaalassa 50 kilsan päässä kuoli) ja kolmantena päivänä hankittiin hautajaisvaatteet (en olisi pystynyt äitiä käyttämään vaatekaupoilla ennen hautajaisia muuten, ei ollut vapaata vkloppua tms.).

vai millä vapaalla?!?

Isäni kuoli yllättäen viime helmikuussa viiskymppisenä. Poliisi soitti töihin, että huoltomies oli löytänyt kotoa menehtyneenä.

Matkustin 600km päähän isäni vuokra-asunnon tyhjentämään ja hoitamaan kaikki muut viralliset järjestelyt ja asiat. Kiire oli, mutta viikossa onnistui saada kaikki muut paitsi tietenkin perunkirja valmiiksi.

Kotiin, kun pääsin ja huokasin niin sairastuin ihankuin kiusalla influenssaan ja sitten ainakin olin viikon saikulla!

Surin oikeastaan vasta sitten kun kesällä laskin uurnan...