Keneltä on kaveri vienyt miehen/naisen?

pysty asiasta puhumaan.

Eräänä kansallisena juhlapäivänä löysin silloin poikaystäväni ja parhaan ystäväni minun sängystä kesken juhlien! ARGH!



Heitin molemmat pihalle raivoissani ja jäin toisen ystäväni kanssa meille. Tuhosimme kaikki tuon petturikaverini tavarat (no okei, aurinkolasit ja itsetekemänsä säärystimet) Kirjoitimme tussilla säärystimen palaseen " ***** on lutka" ja heitimme sen alhaalla olevalle poikaystävälleni ja " ystävälleni" . Pian kolisi postiluukku ja sain säärystimen takaisin. Ystäväni nimi oli pyyhitty yli ja tilalle oli kirjoitettu oma nimeni. Samoin kerrostalomme hissiin oli kirjoitettu minusta ***** on lehmä :D.

Minä ja ystävämme huudatimme täysillä apulantaa ja minä itkin. Ystäväni sai loistoidean ja kaiversi ruuvimeisselillä huoneeni kiviseinään isoilla kirjaimilla (ja syvillä) **** on lutka, ja se olikin siinä sitten ja pysyi (kivat rempat seuraavilla asukkailla, koska kiviseinä oli piirretty täyteen " hienoa" tribaali kuviota ja tapettiseinät oli täynnä erilaisia graffiteja, laulunsanoja ja päiväkirjaa :D huihai ).



Menimme pihalle tapaamaan noita petturikavereita ja nyrkkitappeluhan siitä tuli, revimme toisiamme hiuksista jonkin aikaa, kunnes menin takaisin kotiini suremaan! Heheh, myöhemmin pidimme vakavan " oikeudenkäynnin" jossa poikaystäväni anoi armoa ja me muut arvostelimme ja teimme sopimuksia. No niinhän siinä tietenkin kävi, että päädyimme taas yhteen, ja tuo petturikaveri on yhä nykyisin yksi parhaista ystävistäni .

Ja kyllä olimme silloin aivan teinejä :D

Mulla on käynyt aikuisena ja perheellisenä noin. Ei olla enää tekemisissä. Jossain vaiheessa yritin unohtaa koko jutun ja alkaa ystävyyden alusta. Ei onnistunut. Nyt asiasta on kulunut jo kuus vuotta ja vieläkin tekee kipeää. Ei olla tekemisissä enkä osaa suhtautua mitenkään vieläkään jos törmätään. Kävelen ohi niin kuin olis ilmaa. Tyyppi on lapseni kummi ja minä hänen, joten tekee tästä vielä hankalampaa. Nyt olen lahja-automaatti : (. Siinä meni siis koko perheellinen meidän perheen ystäviä. No, sinänsä onnellinen loppu, että miestäni ei saanut ja olemme tänäkin päivänä yhdessä.



Tämmöistä en kuitenkaan toivo pahimmalle vihollisellenikaan!

kun olin 21. Luulin, että maailma räjähtää.