Lue keskustelun säännöt.
Saan hirveitä, mutta lyhyitä raivareita
19.03.2012 |
Eilen muksu tuli tunnin myöhemmin kotiin kun oli luvannut, ei puhelinta mukana. Olin ihan hädässä, että se on mennyt järven jäälle ja hukkunut sinne. Olin ihan paniikissa enkä tiennyt mihin asti se siinä ajassa olisi ehtinyt, kuumeessa odottelin. Yleensä ei ole myöhässä ikinä niin hätäännyin tosissaan.
Kun tuli kotiin sain ihan järkyttävän raivokohtauksen. Huusin ihan naama punaisena ja ehdin kieltää siltä tyyliin koulussa käynnin ja kaikki kotoa poistumiset ja harrastukset ja kaiken. Olin tosi vihanen.
Käskin muksun (11-v.) huoneeseensa ja parin minuutin päästä menin pyytämään anteeksi ja selittämään että olin hirveän huolissani. Ei kyllä oikeuta tollasta käytöstä ja sanoin sen lapsellekin. Huono omatunto. Rangaistukseksi myöhästymisestä vei sitten lasi- ja peltijätteet 1,5km päähän keräykseen.
Jääköhän tollasesta kohtauksesta traumoja lapselle? En yhtään pystynyt hillitsemään itteeni, käsiksi en kyllä koskaan käy mutta raivoan kuin mielipuoli. Loppuilta puuhattiin yhdessä ja lapsi oli pahoillaan että huolestutti. Äh, kamala olo. Olen ihan hirviö!
Kommentit (7)
Saan ihan samanlailla välillä ihan megaraivarin, huudan kitarisat punaisena, ja silloin todella olen ylitänyt sellaisen raivorajan että en pysty hillitsemään itseäni! Näitä ei satu usein, mut sattuu kumminkin silloin tällöin, ja AINA hetken kuluttua selitän lapselle miksi sain raivarin ja pyydän myös anteeksi. En usko että munkaan lapsi on saanut traumoja, mutta mistäs sitä tietää vielä. Ennemmin olen taipuvainen uskomaan tuohon kommenttiin et jos ei ikinä ole kuulluut huutoa, aikuisenakin on huudolle tosi herkkä. Mene ja tiedä, näillä mennään, ja kun itse tiedostan nää raivarit ja osaan sentään pyytää anteeksi, kai saan pitää lapsen edelleen eikä sitä huostaanoteta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huoli ja pelko purkautuvat. Pyysit anteeksi ja myönsit virheesi, lapsi ymmärtää asian.
Tuota mitä en ymmärrä: miksi ihmeessä kotitöitä rangaistukseksi? Pedagogisessa mielessä kotityöt ja arjen askareet eivät koskaan saisi olla rangaistuksia, näin välität lapselle väärää viestiä.
Ja kiitos sille, mä olen nykyään ihan yliherkkä kaikelle huutamiselle. Saan hyvässä lykyssä paniikkikohtauksen jos joudun vaikka metrossa lähelle tappelevia ihmisiä, tai jos kuulen että jotkut raivoavat ja huutavat. Pelkään ihan älyttömästi raivoamista ja yritän välttää riitatilanteita viimeiseen asti.
Onneksi mulla on mies joka ei raivostu eikä huuda, enkä todella minäkään. Varmaan olisi ihan hyvä taito osata suuttua ja purkaa vihaansa, mutta en pysty. Se vuosikausien raivoaminen jätti sellaiset jäljet että en vain kestä sitä enää.
En haluaisi aiheuttaa lapselle traumoja, mutta se raivoominen vaan purskahtaa ulos vaikka yritän pitää sen sisälläni. Millähän sitä oppis ainakin vaimentamaan volyymia. Kaamee ämmä olen, voi lapsi rukkaa. :(((
ap
En haluaisi aiheuttaa lapselle traumoja, mutta se raivoominen vaan purskahtaa ulos vaikka yritän pitää sen sisälläni. Millähän sitä oppis ainakin vaimentamaan volyymia. Kaamee ämmä olen, voi lapsi rukkaa. :((( ap
Sä olet aikuinen ihminen ja pystyt kyllä halutessasi muuttamaan käytöstäsi. Tarkkaile itseäsi, ja ota kunnon aikalisä kun huomaat raivon tulevan. Hengitä syvään, poistu vaikka hetkeksi paikalta, katsele ikkunasta ulos ja RAUHOITU. Puhu vasta sitten kun tiedät pystyväsi puhumaan rauhallisella äänellä.
Ei varmaan ole helppoa, mutta kanna vastuusi äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois lähteminen vähäksi aikaa on varmaan ainoo keino. Jos hypin pihassa tasajalkaa jonkun aikaa, niin ehkä ei tarvitse enää kirkua perheelle päin naamaa...
terveisin Noita
Minäkin saan aina silloin tällöin kamalia huutoraivareita ja joskus harvoin olen käynyt lapsiin kiinnikin jos eivät puhetta kuuntele tai muuten ota sanomaani asiaa tarpeeksi vakavasti. Lapset eivät ole mielestäni hirveästi traumatisoituneet, naureskelevat vaan hermoheikolle äitiparalleen aina joskus. Ja nauran kyllä itsekin.
Enkä oikein allekirjoittaisi tuotakaan, että lapsi tulee yliherkäksi huutamiselle jos kotona huudetaan. Omassa tuttavapiirissäni ne yliherkät ovat juuri niitä ainoita lapsia, joiden lapsuuden kodissa ei huudettu. Sitten kun joku vähän ääntä korottaa, ovat ihan paniikissa eivätkä pysty enää kuuntelemaan yhtään huudon sisältöä vaan menevät ihan lukkoon.