"Mies tykkää"

mies haluaa aina tehdä minulle asioita kun tietää että tykkään. minä taas olen itsekkäämpi, en suoraansanoen jaksa. joskus oikein kiihkoissani otan suihin, mutta harvoin. mies taas siivoaa joka päivä ja laittaa ruokaa, kun tietää että tykkään sellaisesta.

mutta hän tekee myös mulle asioita joista ei niin välitä tai vaikka häntä väsyttäisi. Esim. posliinin ajoin 15 vuotta sitten miehen pyynnöstä, mutta kun hän joku vuosi sitten pyysi kasvattamaan karvat takaisin, niin en todellakaan suostunut.

Kyllä parisuhteessa pitää olla molemminpuolinen kunnioitus eikä kuvitella asuvansa minäminä-maassa.

Mua huvittaa aina ihan hulluna, kun luen että jollakulla on pitkät hiukset sen vuoksi kun mies ei anna leikata lyhyeksi. Voi jeesus, siinä on sitten pariskunta, jotka todella ansaitsevat toisensa.

Mua huvittaa aina ihan hulluna, kun luen että jollakulla on pitkät hiukset sen vuoksi kun mies ei anna leikata lyhyeksi.

Tullut kuultua monta kertaa.

mutta koskien parisuhdetta vähän laajemmalti.

Eli kysymykseni olisi ollut "mitä suostuisit tekemään kumppanisi mieliksi- mitä tällä hetkellä teet miellyyttäksesi kumppaniasi?"

Miten suhtaudut näihin karva yms asioihin eli milloin voi sanoa että en tee, ja olla oma itsensä-tehdä niinkuin itsestä tuntuu ja milloin on syytä "ottaa puolison tarpeet ja halut huomioon" eli tehdä mieliksi.Mihin vedetään raja?



Ajattelin itse sellaista asiallista pohtivaa keskustelua.



Itse kamppaillut karva-asioiden kanssa, kun haluan pitää alakerran(vähintään alaosan eli huulet) karvattomina ja mies tykkäisi rämevajasta.



Monissa keskusteluissa tulee ilmi se että onhan meillä itsemäärämisoikeus ja saataan tehdä niinkuin itsestä parhaimmalle tuntuu, mutta toisissa jutuissa taas moititaan että mikä siinä on kun ei voi tehdä toiselle mieliksi- ts ottaa huomioon toisen haluja/tarpeita.

Mua huvittaa aina ihan hulluna, kun luen että jollakulla on pitkät hiukset sen vuoksi kun mies ei anna leikata lyhyeksi. Voi jeesus, siinä on sitten pariskunta, jotka todella ansaitsevat toisensa.

Mulla on ystävä, joka piti pitkiä hiuksia sen takia, että mies tykkäs.

No, kun elämä kävi liian rankaksi useampien lasten kanssa, niin leikkautti hiukset lyhyehköiksi, koska olivat helpommat hoitaa. Seurauksena oli, että miehen mielestä ystäväni näytti mieheltä eikä näin ollen petipuuhista tullut enää mitään.

Aviokriisin paikka. Nykyään ystäväni kasvattaa hiuksiaan taas pitkiksi.

mutta koskien parisuhdetta vähän laajemmalti. Eli kysymykseni olisi ollut "mitä suostuisit tekemään kumppanisi mieliksi- mitä tällä hetkellä teet miellyyttäksesi kumppaniasi?" Miten suhtaudut näihin karva yms asioihin eli milloin voi sanoa että en tee, ja olla oma itsensä-tehdä niinkuin itsestä tuntuu ja milloin on syytä "ottaa puolison tarpeet ja halut huomioon" eli tehdä mieliksi.Mihin vedetään raja? Ajattelin itse sellaista asiallista pohtivaa keskustelua. Itse kamppaillut karva-asioiden kanssa, kun haluan pitää alakerran(vähintään alaosan eli huulet) karvattomina ja mies tykkäisi rämevajasta. Monissa keskusteluissa tulee ilmi se että onhan meillä itsemäärämisoikeus ja saataan tehdä niinkuin itsestä parhaimmalle tuntuu, mutta toisissa jutuissa taas moititaan että mikä siinä on kun ei voi tehdä toiselle mieliksi- ts ottaa huomioon toisen haluja/tarpeita.

*Siis saadaan

kun mies haluaa vaikka itseäni ei haluttaisikaan. Mutta en vain pysty. Joku miellyttämisgeeni ilmeisesti puuttuu. Tulee vain sellainen käytetty olo jos väkisin pitää alkaa hommiin.

Jotain pienempiä juttuja pystyn kyllä tekemään ihan vain miehen mieliksi, mutta en mä todellakaan hypi sen pillin mukaan kuitenkaan. Hiukset on just sellaiset kuin itse haluan ja niin myös alapää.

Kyllä mä ainaskin teen paljonkin asioita sen mukaan, mistä mies tykkää. Ja mies mulle. Ei tietenkään silleen, että tehdään toisen mieliksi, vaikka se olis itselle vastenmielistä. Mutta jos asia on itselle sellainen, ettei nyt ehkä oo niin väliksi, niin miksen mä tekis miehelle mieliksi. Siihen perustuu aika pitkälle meidän hyvän avioliiton salaisuus. Mä esim. pidän hiuksiani suht pitkänä just sen takia, että mies tykkää siitä. Mikäs paha siinä on? Mulle nyt on melkoisen sama, minkä pituiset ne on. Samoin mies pitää partaansa sellaisena, mistä mä tykkään.



Se rajanveto on ehkä just siinä, että jos jokin asia on itselle suht vähäpätöinen, niin silloin voi tehdä toiselle mieliksi. Tuo esimerkki siitä, että seksielämä hiipui naisen hiusten takia on aivan älytön. Kai nyt seksuaalisuus on terveellä ihmisellä muista asioista kiinni ku hiusten pituudesta tai alapään karvoista.

uupee

Meidän liitossa on näitä asioita molemminpäin. Myönnän että silloin joskus annoin mieheni "parturoida" alapääni koska hän halusi sitä. Sitten aloin tehdä sitä itse säännöllisesti kun huomasin oman mukavuus seikan asiassa.

Samoin hän yrittää miellyttää minua. Se on toisen kunnioittamista ja rakkautta.

joitakin asioita siksi, että tiedän miehen pitävän niistä. Rakastan miestäni ja haluan, että hänellä on hyvä olla. En tarkoita seksin harrastamista vasten tahtoa tai muutakaan sellaista, mutta ihan siis jotain aamupalan tekemistä tai pyytämättä hieromista. Mulle mies on rakkain ihminen ja haluan hänen parastaan. En voisi kohdella häntä välinpitämättömästi ja ajatella, etten todellakaan tee mitään hänen vuokseen.

ei minun tarvitse tehdä asioita vain miellyttääkseni miestäni.



Saan olla siis sellainen kuin haluan ilman että siitä koituu mitään ongelmia.



Miehessäni oli aikoinaan tuota koirana olemisen vikaa ja suhteemme oli kaatua siihen etten pystyn häntä sen vuoksi arvostamaan...



No oppi sentään tavoille... inhottaa tuollainen kaupan käynti....

teen sen siksi, että hän pyytää sitä, mitä minä haluan.



Mutta tällä ainoalla kerralla minä pyysin, rukoilin, kerjäsin. Voin selventää: koska hän on minusta nero. Vain siksi. Tunnen myös voimakasta vetoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

luin siis yhden hänen kirjoittamansa tekstin ja siitä kaikki tämä alkoi. oli kuulemma minusta inspiroitunut kuten minäkin hänestä. ystävät nyt varmasti hyvin kateellisia, joten pidämme salassa. vain Hän ja me.