En jaksa enää viihdyttää tuota vauvaa..

meillä tytär on ollut tuommoinen. Poika, ensimmäinen oli helppo ja semmoinen perustyytyväinen lapsi. Saattoi uniltakin heräillä omia aikojaan ja siellä sitten vaan olla möllötellä sängyssään hereillä pitkiä aikoja ilman tarvetta huutaa äitiä paikalle, jos ei nälkä tai muuta hätää ole. Aina aurinkoinen persoona joka käyttäytyi "loogisesti": lähinnä itki vain kun oli joku tarve kuten nälkä tai märät vaipat ja tyyntyi heti kun tarve tyydytettiin.



Tytär sitten olikin toista maata, ja olen tuntenut itseni lukemattomia kertoja huonoksi äidiksi hänen kanssaan. Hän on pienestä asti vaatinut jatkuvasti huomiota ja on hyvin vaikea saada tyyntymään kun kiihtyy. Välillä on tuntunut että huutaa ihan kiusallaan minua piinatakseen. Nyt lapset on jo kouluikäisiä mutta luonteiden perusero on ja pysyy: poika on rauhallinen ja perustyytyväinen, tytär temperamenttinen kiukutteleva ja oikkuileva känkkäränkkä.



Olen lukenut että tuokin on synnynnäinen temperamenttipiirre että kuinka tyytyväinen tai tyytymätön ihminen on perusluonteeltaan (Keltikangas-Järvisen kirjasta). Päättänyt sitten vaan keskittyä siihen että mahdollisuuksien mukaan yritän näyttää kestotyytymättömälle tyttärellekin hyviä asioita ja ohjata hyviin kokemuksiin.

minullakin ja jaksamista se vaati. Mutta kasvoipa hänestä kuitenkin ihana ja reipas aikuinen.

oli ihan samanlainen, en tiedä mikä vaihe oli, mutta nyt reilu 7kk ja on huomattavasti tyytyväisempi tapaus. Vaikuttaa meidän osalta varmaan ainakin se että pari viikkoa sitten tuli ekat hampaat läpi ja oppi kunnolla ryömimään.

mahdollista kokeilla kantoreppua... meillä melkein 1v heitettii aina reppuun kun kitisi... sinne nukahti ja sain nukkuvana vielä sänkyynkin... ei siis herännyt siirrosta.



Toisaaltaan vauva viihtyy myös repussa hereilläkin.

ettei nälkää kitise..?

ja meillä kitistään kans aina ku äiti koneella :D

tsemppejä! ota joku pikaloma ja jätä se hoitoon vaikka isälleen.

Nyt lapset on jo kouluikäisiä mutta luonteiden perusero on ja pysyy: poika on rauhallinen ja perustyytyväinen, tytär temperamenttinen kiukutteleva ja oikkuileva känkkäränkkä. Olen lukenut että tuokin on synnynnäinen temperamenttipiirre että kuinka tyytyväinen tai tyytymätön ihminen on perusluonteeltaan (Keltikangas-Järvisen kirjasta).

vaikea vauva, mukava leikki-ikäinen, helppo teini ja samasta lapsesta kyse.

Ei ole mikään kevyt kannettava, joten kädet väsyy, jos koko ajan sylittelee. Ja sylissä kyllä pitäisin, mutta venkoilee ja rimpuilee pois. Kun päässyt pois, kitisee latialla. Koko ajan pitäisi olla ohjelmaa, heilutella, keinutella, hypyttää tms. En tod, jaksa. Enkä halua edes lasta siihen opettaa.



Nukkuu kyllä hyvin, kun on nukahtanut ja syökin hyvin. Mutta silti koko ajan pitää tuollaista hermoja raastavaa kätinää.



-ap-

älä ota itseesi. Juttele ja laulele hyväntuulisesti. Hoida mahdollisimman hellästi. Älä ota vauvan huonovointisuutta ja huonotuulisuutta arvosteluna. Sinulla on hiukan haastava vauva, mutta se ei ole lopullinen totuus suhteestanne. Älä tee vielä mitään luonneanalyysejä.



Omista lapsistani kaksi on ollut tuollaisia vauvoina, ja myöhemmin on mennyt heidän kanssaan todella mukavasti. Tsemppiä!

Reilusti yli 10 vuotta sitten olin samassa tilanteessa! Muistan sen vieläkin rankkana aikana. Hyvin vaativainen lapsi on ollut koko ikänsä. Muut lapset eivät ole kaivanneet viihdytystä ollenkaan samalla tavalla. Meidän tyttärellämme kyse on juurikin luonteenpiirteestä. Vieläkin viihtyy jatkuvasti kanssani ja kaipaa huomiota koko ajan. Ja kiukuttelee, iso tyttö. Mitään liinoja ei vauvana voinut käyttää, koska ei halunnut vain olla lähellä, vaan piti koko ajan jotain heiluttaa, ravistella, näyttää, höpöttää. Jos katse harhaili vaikka vaipanvaihdossa johonkin vauvasta, kitinä alkoi kuin napista painamalla. Kun oli yksi vuotta, istuttiin kaikki aika vierekkäin lattialla ja leikittiin urakalla. Ei puhettakaan, että olisi tehnyt itsekseen mitään.

osta chamomillaa (D12) eli siis homeopaattista. meilla auttanu se tuollasseen. se siis auttaa hammaskiukuun, känkkäränkkään ja levottomaan lapseen. vajaa 10 minsaa kun on helmen antanu loppuu se kitinä, ainakin jos se johtuu hampaista!!

Ei ole mikään kevyt kannettava, joten kädet väsyy, jos koko ajan sylittelee. Ja sylissä kyllä pitäisin, mutta venkoilee ja rimpuilee pois. Kun päässyt pois, kitisee latialla. Koko ajan pitäisi olla ohjelmaa, heilutella, keinutella, hypyttää tms. En tod, jaksa. Enkä halua edes lasta siihen opettaa.

Nukkuu kyllä hyvin, kun on nukahtanut ja syökin hyvin. Mutta silti koko ajan pitää tuollaista hermoja raastavaa kätinää.

-ap-

Saat kädet vapaaksi ja vauva on lähellä. Meillä kakkonen kitisi usein repussakin, mutta kotityöt oli pakko tehdä ja esikoisenkin kanssa olla. Ajattelin että parempi kuitenkin siinä mun lähellä repussa kun lattialla tai sitterissä. Aika hyvin tyyntyi kun pysyin liikkeessä (tein siis kotityöt aina vauva repussa). Kun tiesin ettei ollut nälkä tai muu hätä en kiinnittänyt repusta kuuluvaan kitinään huomiota kuin juttelemalla.

Ei ole mikään kevyt kannettava, joten kädet väsyy, jos koko ajan sylittelee. Ja sylissä kyllä pitäisin, mutta venkoilee ja rimpuilee pois. Kun päässyt pois, kitisee latialla. Koko ajan pitäisi olla ohjelmaa, heilutella, keinutella, hypyttää tms. En tod, jaksa. Enkä halua edes lasta siihen opettaa.

Nukkuu kyllä hyvin, kun on nukahtanut ja syökin hyvin. Mutta silti koko ajan pitää tuollaista hermoja raastavaa kätinää.

-ap-

Saat kädet vapaaksi ja vauva on lähellä. Meillä kakkonen kitisi usein repussakin, mutta kotityöt oli pakko tehdä ja esikoisenkin kanssa olla. Ajattelin että parempi kuitenkin siinä mun lähellä repussa kun lattialla tai sitterissä. Aika hyvin tyyntyi kun pysyin liikkeessä (tein siis kotityöt aina vauva repussa). Kun tiesin ettei ollut nälkä tai muu hätä en kiinnittänyt repusta kuuluvaan kitinään huomiota kuin juttelemalla.

yksi vinkki sinulle, mene ihmeessä ihmisten ilmoille vauvan kanssa. perhekerhoon/kahvilaan , vauvakerhoon. Meillä ainakin huomasin jossain vaiheessa että lapsi/lapset vaan kitisi ja vaati huomiota koko ajan jos oltiin päineen kotonamme. vaan annas kun mentiin ihmisten ilmoille tai pyydettiin leikkiseuraa/vieraita. Äiti sai jopa kahvitella ihan rauhassa kun lapsi/lapset kiinnostunee seuraili uusia juttuja.