Olenko tuomitseva äiti vai onko normaalia, että 5v. pelkää kertoa minulle, että

Lapset nyt vaan tahtoo toimia noin, jos tietävät tehneensä jotain sellaista, mitä ei olis saanut.

Ihan normaalia käytöstä lapselta.

t, kahden lapsen äiti.

tarhassa päässyt märkä paukku (oli antibioottikuuri just ollut), niin iltapäivällä kotona valitti, että sukkahousuissa kutisee joku... ei halunnut katsottavan, joten illalla sitten "paljastui", että oli pikku kakanpalasia valunut sinne sukkahousuihin...



Mieheni sanoi, että nyt täytyy alkaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei pelkää kertoa asioita äidilleen. Olen perheessä se kurinpitäjä, mies on paljon reissussa.



ap

Mutta taitaa poika tietää tehneensä jotain väärää, kun paita piti jemmata. Puhu pojalle ja sano että on fiksua kertoa heti ne ikävätkin asiat. Kysy, miksi piirsi. Oliko paita tyhmä ja sen saikin sotata vai harmittaako nyt kun kiva paita on kynäjälkiä täynnä. Ja lopuksi kiellä ettei enää paitoihin piirretä eikä niitä leikata tai muuten tuhota. Jos paita ei miellytä, se tuodaan vanhemmalle ja sanotaan että en pidä tästä enää, anna se jollekin. Meillä 5-v leikkasi aikoinaan ison reiän paitaansa, koska ei enää pitänyt paidastaan..

huolissani jos mun lapsi ei kertoisi mulle noita asioita...

Lapsi kai koki, että on viisainta tehdä samalla tavalla ja tiesi kuitenkin tekevänsä väärin. Oli vielä yksi lempipaidoista:-( En minä tuominnut, en mielestäni mitenkään erityisesti. Kyllä lapsi tietää, ettei paitoihin piirrellä huvikseen.



ap

Jos sulla on tapana suutahtaa, niin puhu lapselle että se on äidin tapa reagoida eikä välttämättä se paras tapa ja että yrität opetella siitä pois, ettei sen takia vaan kukaan jätä mitä kertomatta. 5-vuotiaat jo ymmärtää järkipuhetta. Kerro että äidille voi ja pitää kertoa kaikki, vaikka äiti saataa ekana suutahtaa, jopa huutaakin. Muistuta ettei suutahtaminen ole pahasta, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Olen tällä konstilla saanut lapset kertomaan minulle asioita, lisäksi olen ehkä vähän hillinnyt intoani meuhkata asioista, ei jaksa enää.

tarhassa päässyt märkä paukku (oli antibioottikuuri just ollut), niin iltapäivällä kotona valitti, että sukkahousuissa kutisee joku... ei halunnut katsottavan, joten illalla sitten "paljastui", että oli pikku kakanpalasia valunut sinne sukkahousuihin...

Mieheni sanoi, että nyt täytyy alkaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei pelkää kertoa asioita äidilleen. Olen perheessä se kurinpitäjä, mies on paljon reissussa.

ap

Luottavaistet välit vaativat aikuiselta paljon. Pitää olla aikaa, antaa syliä jne. Eli sekä komentaa että helliä, rajoja ja rakkautta. Eikä liian kovia rangaistuksia.

Lapsi kai koki, että on viisainta tehdä samalla tavalla ja tiesi kuitenkin tekevänsä väärin. Oli vielä yksi lempipaidoista:-( En minä tuominnut, en mielestäni mitenkään erityisesti. Kyllä lapsi tietää, ettei paitoihin piirrellä huvikseen.

ap

Oma, jo iso poika teki tollasia tyhmyyksiä kanssa ja peitteli niitä sitten. Näkeehän sen pienen naamasta aina kun se raukka yrittää peittää jotain tuhmia tekosiaan. Voi että, tulee niin surku pientä. :) Ei sussa ole vikaa. Lapset on semmosia. Vakuuta että olet luotettava, ja toimi niin myös. Aikanaan syvempi luottamus löytyy. Älä unohda kuria, mutta rangaistus ei ole kosto. :)

mutta kun toinen lapsista kertoisi ja toinen ei varmasti kertoisi?



Olen miettinyt että tuo on enemminkin lasten luonnekysymys. Meillä hän, joka ei kertoisi ei halua huomiota mitenkään erityisesti, ei hyvässä tai pahassa. Jos hän haluaa huomiota tulee hän luokse ja istuu syliin, istuu siinä aikansa ja lähtee omiin juttuihinsa, jos hänen syliin tuloonsa kiinnittää jotain erityistä=sanallista huomiota lähtee hän heti pois, pelkkä syliinotto ja halaus riittää, jos häntä kehuu jostain pakenee hän paikalta, vaikka näkee että hän pitää kehuista.



Toinen lapsista suureen ääneen itkisi ja parkuisi kuinka kakat meni housuun tai ilkikurisesti kiljuisi piirtäneensä paitaan, katsoen kuinka aikuinen reagoi, samoin vaatii paljon positiivista huomiota esoim taidoistaan.

se on hyvä. Oli tosi outo kotiin tultuaan. Kysyin, onko väsynyt. Aivasteli, kysyin, onko kurja olo. Oli vaan ja möllötti. Olen aina sanonut, että asiat pitää kertoa. Olen myös mielestäni ollut lempeä. Toki motkotan kotona siitä, kun tahallaan sotketaan paikkoja (mies mukaan lukien). Olen se komentaja, lapsenkin mielestä.



Olen myös se, jolta lapsi harmin tullessa hakee lohtua, kipeänä myös. ÄITI.



ap

lapsi on joskus piilottanut alushousut, jos niihin on mennyt vahingossa kakkaa tai yöllä lirahtanut pissaa. Koskaan en ole suuttunut tälläisistä asioista, joten kuvittelisin että lapsi vain häpeää asiaa ja siksi on housut piilottanut. Joskus olen vaan laittanut housut pyykkiin sen kummemmin asiasta sanomatta, mutta joskus olen sanonut että jos vahinko sattuu niin laitat vaan ne housut suoraan pesukoneeseen tai pyykkikoriin.

Nämä ovat aika isoja asioita 5-vuotiaalle, kakat housussa ja tahallaan sotkettu paita, että ei oikein kehtaa kertoa.. Jos muuten kertoo asioistaan, niin kaikki ok. Mutta ainahan sitä voi miettiä omaa käytöstään. Toisaalta minä mesoan jo niin paljon, ettei lapset enää hetkahda, naapurit ehkä ;-)

koskaan suominut. Lapsi on ollut kuiva jo 2-vuotiaasta. Olen sanonut, että aikuisillekin sattuu vahinkoja (ja mulle kyllä!), kun ei mennä ajoissa vessaan.



Laitoin aloituksen, koska mieheni puuttui tilanteeseen. Ymmärrän, että pitää mua tiukkana kasvattajana. Mutta kai mä nyt tällaisissa asioissa ymmärrän, miten pitää toimia...



ap

Laitoin aloituksen, koska mieheni puuttui tilanteeseen. Ymmärrän, että pitää mua tiukkana kasvattajana. Mutta kai mä nyt tällaisissa asioissa ymmärrän, miten pitää toimia...

ap