Miks äitini on koko ajan pahalla päällä??

Komentelemalla ja valittamalla pääsee pätemään ja saa hetkeksi ehkä marttyyrimaisen hyvänolontunteen, eikä toisaalta tarvitse kohdata mitään tai ketään, kun on se rooli päällä.

Olen jo siis aikuinen ja komentelu ei kohdistu pelkästään meihin lapsiin, vaan myös esimerkiksi isään. Itse ajattelin ottaa aikalisän ja olla näkemättä äitiä.

huono parisuhde,ei seksiä,luonnehäiriö...jne...hormoniheitot..

sepram tai cipramil lääkitys esim. terveyskeskuslääkäri voi kirjoittaa reseptin

Komentelemalla ja valittamalla pääsee pätemään ja saa hetkeksi ehkä marttyyrimaisen hyvänolontunteen, eikä toisaalta tarvitse kohdata mitään tai ketään, kun on se rooli päällä.

OK. NO MITES TÄTÄ TILANNETTA VOIS PURKAA/LÄHESTYÄ?

Se ärhentelee kaikille, siis ihan kaikille. Kukaan ei osaa tehdä asioita oikein. Ja sitten se käskee ja komentelee, ihan kuin muut ihmiset olisi sen alamaisia.

Ja äidin pitäisi tietysti tehdä kaikki itse. Tai ainakaan kenekään ei tarvitse tehdä oma-aloitteisesti mitään... Jonkun on oltava johtotehtävissä, jos porukka on saamatonta.

että on tyytymätön elämäänsä. Mutta mitä me sille asialle voidaan? Onko meidän pakko kuunnella jatkuvasti tota mäkätystä?



ap

Niinhän se on et miten nuorista ihanista elämän-nälkäisistä tytöistä tuleekin vanhoja,äkäisiä ja katkeria akkoja??

Se ärhentelee kaikille, siis ihan kaikille. Kukaan ei osaa tehdä asioita oikein. Ja sitten se käskee ja komentelee, ihan kuin muut ihmiset olisi sen alamaisia.

Ja äidin pitäisi tietysti tehdä kaikki itse. Tai ainakaan kenekään ei tarvitse tehdä oma-aloitteisesti mitään... Jonkun on oltava johtotehtävissä, jos porukka on saamatonta.

heh. saamatonta. No okei. Mut miten äitiä voi niin paljon harmiottaa eri taloudessa asuvien ihmisten saamattomuus. en käsitä. Ja kyllä mä lähtisin siitä liikkeelle, että me "uhrit" ollaan ihan tavallisia ihmisiä, ei mitään laiskoja holhottavia

ap

Pystyisitkö jotenkin puhumaan hänen kanssaan asiasta ilman että hän suuttuu ja loukkaantuu siitäkin?



Tulee mieleen, että itselläni masennus oireilee mm. juuri noin. Puutteessa olemisesta ei todellakaan ole kyse. Ennemminkin on semmoinen olo, että kukaan ei arvosta minua, kaikki muut ovat hemmetin tyhmiä ja itsekkäitä ja minä joudun vastaamaan siitä, että hommat toimivat, kun muut ovat niin lyhytnäköisiä, omahyväisiä ja typeriä, etteivät tajua, eikä kukaan edes kiitä minua tästä kaikesta...

Pystyisitkö jotenkin puhumaan hänen kanssaan asiasta ilman että hän suuttuu ja loukkaantuu siitäkin?

Tulee mieleen, että itselläni masennus oireilee mm. juuri noin. Puutteessa olemisesta ei todellakaan ole kyse. Ennemminkin on semmoinen olo, että kukaan ei arvosta minua, kaikki muut ovat hemmetin tyhmiä ja itsekkäitä ja minä joudun vastaamaan siitä, että hommat toimivat, kun muut ovat niin lyhytnäköisiä, omahyväisiä ja typeriä, etteivät tajua, eikä kukaan edes kiitä minua tästä kaikesta...

monesti olen yrittänyt puhua ja kysellä mikä on, mutta yleensä kommentti äitiltä on tyyliin: "älä jankuta"