Miksi synnytys ei pelota?

sitä menee avoimin mielin koitokseen. Toista kertaa mennessä on jo kuva siitä mitä on edessä niin ei ole ihan niin...rento ;)

kyllä se siinä vaiheessa alkaa pelottamaan kun pää punaisena verisuonet päässä pullistuen järkyttävä kipu päällä pungerrat lasta ulos :)



nimimerkillä: kokemusta on

En oikeastaan miettinyt koko asiaa. Suhtauduin avoimesti edessä olevaan koitokseen. Ajattelin, että menee, miten menee, kun asiaan ei kuitenkaan voi kovin paljon itse vaikuttaa.



Synnytin terveen, hyvävointisen vauvan rv 39+1. Synnytys kesti 4½ tuntia, eikä yhdestäkään hetkestä jäänyt traumoja. Toki muistan siinä ilokaasupöllyssä välillä manailleeni ääneen, että "kaikkeen sitä ihminen lähteekin mukaan", mutta ei sen kummempaa.



Tsemppiä siis sinullekin ja älä nyt enää tässä vaiheessa ala mitään pelkoja/jännitystiloja kehittelemään!

ja tämä koskee jokaista tulevaa asiaa joita mukamas "pitäisi" stressata etukäteen. Nimenomaan avoimin mielin, turhia asioita ennalta pohtimatta ja pelkäämättä.

Itsekään en pelännyt yhtään etukäteen, mutta synnytyksessä meni kaikki pieleen ja hirveät traumat jäi,

kuulin kyllä mitä ympärillä puhuttiin ja juttelinkin, mutta keskityin vaan niin kovasti itseeni, etten muista että minuun olisi jotenkin kestämättömästi sattunut, se kuului asiaan.

etukäteen. Ehkä hieman silloin kun olin synnytyssalissa ja naapuri salissa nainen huusi kuin päätä olisi leikattu. Sillon kyllä pelotti tosi paljon. Ja ehkä vähän silloinkin kun epiduraali laitettiin, mutta synnytys meni tosi hienosti. Ja seuraavat vielä hienommin.

Mutta, on myös normaalia pelätä :)



En itsekään pelännyt, avoimin mielin synnytykseen, kaikki sujui hyvin :)

Vaikka punnasinkin pää punaisen lasta pihalle.



Kokemusta on ;)

Lähdin synnyttämään uteliaalla ja avoimella mielellä. En ollut ottanut sen kummemmin selvää eri kivunlievitysmenetelmistä tai edes mistä ovesta synnyttämään mennään. Hyvä ja mukava, joskin kivulias, kokemus se oli. Yksi parhaimpia muistoja elämästäni.



Toista synnytystäkään en juuri pelännyt. Toki mietin loppusuoralla aika paljon. Oli todella inhottava synnytys.



Kolmatta synnytystä odotin kauhullu ja pelolla. Kolmannesta tuli onneksi kaikkein parhain synnytys.

vaan jotenkin osasin olla vaan sillä asenteella että "otetaan vastaan mitä tulee ja mietitään sitten". Synnytys meni tosi rennosti. Jotenkin nyt jälkeenpäin ihmettelen, miksi en ollenkaan jännittänyt. Otin kyllä epiduraalin ja istukkakin jouduttiin sitten leikkaamaan pois (kun ei 7 eri henkilön yritettyä saatu käsin irrotetuksi).



Kannattaa olla juuri noin. Nukkua hyvin ja puuhailla päivisin jotain mukavaa, jos kunto vaan antaa myöten.



Onnea synnytykseen! Rennoin mielin vain eteenpäin!



P.S. En pelkäisi kyllä toistakaan synnytystä.

Toivoa vaan että kaikki menee hyvin ja tosiaan mielikuvaharjoittelu voi tehdä hyvää. Minäkään elännyt yhtään ennen synnytystä enkä sen aikanakaan. Silti oli aivan kamala synnytys ja meni niin pieleen asiat kuin vaan voi mennä. Mutta kun itse on siinä tapahtumassa, niin pelko on turhaa, sitä vaan tekee mitä on pakko. Lapsi tulee ulos tavalla tai toisella ;).

Ihmettelin samaa ensimmäistä odottaessani. Jatkuvasti kyseltiin, jännittääkö tai pelottaako synnytys. Olen kova jännittäjä yleensä, suunnilleen aamuisin jännitti mennä töihinkin, vaikka oli vuosikausia käynyt ja samat kaverit siellä. :) Kummastelin, miksi ihmeessä ei jännitä, vaikka tiesin, miten paljon voi mennä pieleen. Kai ajattelin, etten voi asialle kuitenkaan mitään, menee jos menee.



Synnytys piti sitten lopulta käynnistää. Aamulla sairaalaan mennessä alkoi viimein jännittää. Ajattelin, että huh huh, mitä olen mennyt tekemään, vieläkö tämän voisi perua. :) Aikaa siinä sitten meni ja kyllähän se sattui jne, mutta kohta syntyy toinen, eikä vielä tämäkään jännitä. Ei se mielestäni ollut pahinta kipua, jota olen kokenut, ja kuitenkin suht nopeasti ohi, ja siihen on hyvä syy. Lisäksi synnyttäessä ei muuten jännittänyt, ja ponnistusvaiheen koittaessa unohti aiemmat kivut ja suorastaan kääri henkiset hihat helpottuneena, että nyt päästään tositoimiin. :)

seuraavien kanssa sitten sattuikin mutkia matkaan ja viimeisimpiä jännitin vallan kauheasti.

Niin moni asia voi mennä vikaan. Ehkä olet kylmä ja välinpitämätön ihminen?

En tunnusta kylmyyttä enkä missään tapauksessa välinpitämättömyyttä.