Millaista palvelua toivot kaupassa?

En siis välttämättä toivo, että minulta kysytään, haluanko apua. Siitä myyjän kontaktinotosta tulee kiusallinen olo, että pitäisi olla kaupan valikoimasta kiinnostunut, vaikka sieltä ei löydykään sitä mitä haen.



Kultainen keskitie olisi kai se, että myyjät tarkkailisivat, ketkä hortoilevat tutkimassa valikoimaa pidempään, ja käyvät tarjoamassa palvelua heille. Määrätietoisen näköiset nopeat pyrähtäjät osannevat etsiä itse myyjän käsiinsä tarvittaessa. Tai sitten se, että tarjotaan palvelua kaikille sisääntulijoille, mutta jos joku ilmoittaa katselevansa itse ensin, myyjä siirtyy muualle, eikä jää viereen kuikuamaan.

Silloin avuntarvitsija rohkaistuu sitä pyytämään ja rauhassa olija jää rauhaansa. Itse olen kumpaakin välillä.

Vaatekaupassa mielellään katselen rauhassa itse ja menen pyytämään apua jos tarvitsen (aika harvoin tarvitsen). Kosmetiikkaostoksilla taas otan apua vastaan miellellän heti, samaten jossain kodinkoneliikkeessä tai vastaavassa.

todella ärsyttävää jos myyjä/t tarjoutuvat väkisin avuksi, tuntuvat melkein loukkaantuvan jos sanoo ettei apua tarvitse ja jäävät vielä pahimmillaan notkumaan perään mukamas hyllyjä järjestellen *argh*. riittää että myyjä tervehtii ystävällisesti ja näin ilmoittaa että on noteerannut minun läsnäoloni ja on tarvittaessa saatavilla.



pahin esimerkki pakkopalvelusta on yliopiston apteekki. apteekki tietysti on paikka jossa monet tarvitsevat palvelua mutta silti minua risoo että kun pääset metrin verran ovesta sisälle niin johan eka farmaseutti hengittää niskassa ja sitten kun olet päässyt burana-hyllylle niin olet jo kolme kertaa kieltäytynyt palvelusta. rajansa kaikella!

Vierailija:

Toisaalta olen huomannut, että monet eivät itse uskaltaisi sitä apua kysyä (saattavat kierrellä ja kaarrella tuotteiden keskellä, mutta kysyvät neuvoa kun menen tarjoamaan apua).