Mua mietityttää olenko joutunut lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi..
N. puoli vuotta sitten eräs vanhempi sukulaismies alkoi kännissä kertoa minulle miten lapsena (ollessani kai jotain n. 3v) olin "istunut hänen sylissään ja hinkannut itseäni häntä vasten" ja tämä kuulemma osoitti että tykkäsin hänestä "sillä tavalla". En ole tuon jälkeen ollut missään tekemisissä tämän sukulaisen kanssa.
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Olen ollut seksuaalisuuteni kanssa jotenkin hakoteillä niin kauan kuin muistan. Lapsena olin (mielestäni, en ole varma edes mikä on normaalia) yliseksuaalinen, harrastin usein itsetyydytystä jopa epänormaaleilla keinoilla joista en tässä nyt ala avautumaan ja ala-asteikäisenä yritin aina saada jonkun pojan huomion seksijuttuihin.
Miestäni petin useasti yhdessäolomme alkuaikoina ja kiinnostuin aikuisena myös sm-seksistä. Lopulta jäin kiinni ja tuli melkein ero mutta jatkoimme kuitenkin yhdessä.
Nykyään seksi on minulle todella vaikeaa, tulee jotenkin selittämättömän ikävä olo ja vaikka kuinka rakastan miestäni ja hän on antanut minulle kaiken anteeksi niin minun on todella vaikea harrastaa seksiä hänen kanssaan. Tulee ikävä ja likainen olo vaikka järjellä tiedän ettei pitäisi. Voisin hyvin olla ilman seksiä todella pitkiä aikoja.
Olin myös vakavasti masentunut teini-iästä reippaasti päälle parikymppiseksi. Nykyään taitaa olla jonkin sortin syömishäiriö..
Nyt olen vaan enemmän alkanut miettimään että josko kuitenkin lapsena minulle tapahtui jotain enemmänkin kuin "sylittelyjä" tämän sukulaismiehen kanssa ja en vaan muista? Onko jotain keinoa tätä selvittää jos ko. mies ei asiaa myönnä? Hypnotisointi? Tosin en varmaan oikeasti edes haluaisi tietää sellaista asiaa. Pitäisikö mennä jollekin seksuaaliterapeutille ja jos, niin miten sellaiselle pääsee? Rahaa yksityiseen ei olisi.
Kommentit (2)
huoh. Ootko tosissas? Mitä helvettiä. Jos et kerran edes muista niin miksi kaivella koko hommaa. Ota ittees niskasta kiinni, lopeta se itsesäälissä rypeminen ja ala elämään.
ja sukulaismies oli tuosta häkeltynyt ja tilanne oli päättynyt jotenkin nolosti ilman että lapsena ymmärsit miksi sinut komennettiin pois?
Olen miettinyt samanlaisia asioita, joten älä ajattele että syyllistäisin sinua tai mitään. Muistan nimittäin erittäin hyvin omasta varhaislapsuudestani tuon jonkinlaisen (yli?)seksuaalisuuden, joka nyt omaa lasta seuratessani taisi sittenkin olla ihan vaan tavallista. Mutta siitä syyllistettiin kyllä kovasti ja pari kertaa nolattiin aika kunnolla. Muistan sen kauhean häpeän hulahduksen, mikä noista nolauksista seurasi. Uskon että nuo varhaislapsuuden seksuaalisuuteen kohdistuneet häpeän tunteet ovat seurausta sille, että minulla on aika voimakkaita estoja seksin suhteen yhä ja tarvitsen tiettyjä ajatuksia ennen kuin voin mitenkään nauttia seksistä.
En sano, ettäkö tuo sukulaismies ei voisi olla hyväksikäyttäjä, etenkin tuon loppukommentin valossa, että muka "tykkäsit hänestä sillä tavalla". Todella yököttävää. Mutta tällainen näkökulma kuitenkin, mitä luulet voisiko noissa varhaisissa häpeän kokemuksissa olla jotain perää?