Lue keskustelun säännöt.
Kaveripiiriin tupsahtelee vauvoja, mulla lapsiluku täynnä ja tuntuu HAIKEALTA. Normaalia..?
26.11.2011 |
Oon siis päättänyt, ettei meille tule enempää lapsia, en usko että olisi enää voimavaroja eikä jaksamista, ja elämä alkanut nyt jälleen maistua ja aikaa ja voimia on taas tehdä muutakin, kuin vaan hyssytellä ja kanniskella lapsia...
enkä mä ees oo kovin äitityyppiä, raskaus-, vauva- ja pikkulapsiajat olen lähinnä kokenut tosi raskaina ja kamalina (tietysti niitä ihaniakin hetkiä mukana, onneksi).
Ja silti kuitenkin tuntuu jotenkin haikealta, kun katselen näitä suloisia tuhisevia, tuoreita nyyttejä ystävien sylissä.
Mistähän se johtuu, että ulkopuolisten vastasyntyneitä "nuuhkuttelee" ja ihastelee ihan eri lailla kuin niitä omiaan silloin, kai sitä oli liian väsynyt nauttiakseen ja ihastellakseen näin paljoa? Sääli sinänsä... mutta aikansa kutakin.
Kommentit (4)
Elämä on luopumista ja siirtymistä vaiheesta toiseen. Ja ne vauvatkin kasvaa aina isoiksi, ja vauvoissa on paljon muutakin kuin ihanaa nuuskuttelua ja suloisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempi lapseni on vasta puolivuotias, ja koen joskus varsinkin illat aika raskaiksi. Olen tosi iloinen, että vauva on jo näin iso ja pahimimasta on selvitty, ja vuoden päästä pääsen jo työelämään.
Mut sitten, kun ajattelen kolmekuista kummipoikaani, tulee häntä kohtaan ihan mieletön lämpö, ja voisin heti ottaa hänet syliin ihan vaan ihastellakseni tuota täydellistä vauvaa, koska vauvat vaan on ihmeellisiä ja ihania. Samalla tulee haikeus siitä että meidän lapset on nyt tässä. Päässä on ihan outoja ajatuksia; ajattelen kuinka en ikinä enää saa olla raskaana (inhosin raskausaikoja, olivat vähän vaikeita) eikä meillä ikinä tule olemaan enää kolmekuista vauvaa (omallani oli kolmekuisena vielä kiitettävästi koliikin rippeitä, ei se ollut mitään helppoa aikaa).
Ehkä nämä omat lapset on tässä niin lähellä, ettei sitä ihanuutta ja rakkautta aina huomaa. Ja onhan se totta, että toisten lapset saa heti palauttaa äidilleen kun lapsi alkaa väsyä tai itkeskellä, joten heistä saa aina ne parhaimmat palat. ;)
Ehkä nämä omat lapset on tässä niin lähellä, ettei sitä ihanuutta ja rakkautta aina huomaa. Ja onhan se totta, että toisten lapset saa heti palauttaa äidilleen kun lapsi alkaa väsyä tai itkeskellä, joten heistä saa aina ne parhaimmat palat. ;)
ap
hetkittäin mietin että yksi vielä meillekkin, mutta sitten ajattelen taas järjellä...
Mutta haikeaa on..