Kauanko kestää päästä yli abortista?

Terveydellisestä syistä päädyin noin kolmen vuotta sitten aborttiin. Päätökseen vaikutti paljon muiden painostus, mukaanlukien mieheni painostus. Olin loppuun asti epävarma, mutta olin niin väsynyt, huonovointinen ja peloissani, että en siinä tilanteessa nähnyt muuta vaihtoehtoa.



Järkevästi ajatellen ymmärrän, että aborttiin oli painavat perustellut syyt. Pahimmillaan raskaus olisi voinut johtaa sekä minun että lapsen kuolemaan tai vähintään lapsen vammautumiseen (en sen tarkemmin tässä halua kertoa syitä).



Aika abortin jälkeen on ollut raskas. Parempia hetkiäkin on ollut, mutta valtava ahdistus, suru ja katumus täyttää mielen aika ajoin. Ilman jo olemassa olevia lapsia menisin minäkin mullan alle.



Kertokaa miten teillä muilla on mennyt? Kauanko kestää päästä selville vesille, jos aborttia ei voi hyväksyä? Kateellisena kuuntelen teitä, jotka ette ole aborttianne katuneet.



Ja kivittäjät, säästäkää kivenne muualle. Kiviä riittää omasta takaa ihan riittävästi.