Lue keskustelun säännöt.
Voiko tämä olla syynä kyltymättömään makeanhimooni?
26.11.2011 |
Sain eilen kuulla, kun isäni ylpeili miten en saanut mitään herkkuja ennen kuin täytin neljä ja syytti mummoani, että hän antoi aikanaan minulle karkkia ennen kuin täytin 5. Isäni siis periaatteessa moitti 2-vuotiaan lapsen isää (kaverinsa) joka antoi lapsensä syödä karkkia kohtuudella.
Siihen sanoin isälleni, että hyvinpä on toiminut kun koko lapsuuden ja nuoruuden söin karkkia salassa. Nykyäänkin mulla on kokoaikainen makeanhimo, tosin järki rajoittaa makeansyömistä. Olen normaalipainoinen, mutta se nyt ei tarkoita mitään. Kauheaa, kun ei auta kuin itsehillintä, sillä jos söisin karkkia kuten haluaisin, vetäisin itseni oksennuksen partaalle.
Mietin, voiko todella olla syynä se, että pienenä minulla herkut oli jotain kiellettyä ja salattua? Vai olenko vain muuten vain perso makealle. Kunpa minulle olisi pienenä opetettu "kaikkea kohtuudella"-periaate. Siskot saivat pienestä pitäen herkkuja kohtuudella, heillä ei ole moista ongelmaa.
Kommentit (2)
näistä syistä:
-jos jätän makeat kokonaan pois (ne kaikki pienetkin makeat tyyliin suffelit jne. ruokkivat sitä makeanhimoa)
-syön kunnolla - makeanhimoahan on selitetty sillä, että syö liian vähän, voi yhtäkkiä iskeä hirveä himo. Tämän olen itsekin huomannut
-jos nukun tarpeeksi, jotenkin univajeisena syö epäterveellisemmin, kaikki makea ja moska maistuu silloin paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun äitini oli makeistehtaalla töissä ja mä taas olen saanut syödä karkkia rajattomasti ja olen edelleen tosi perso makealle. Veikkaisin siis enemmin sitä, että toiset meistä pitävät makeasta enemmän kuin toiset, siitä riippumatta, että miten paljon niitä on lapsena saanut...