Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä,jos nainen pettää ja lähtee lasten kanssa Uuteen onneen
13.12.2011 |
Eikö kellään ole käynyt niin? Täällä saa sellaisen kuvan,että kaikkien ex-miehet on pettäneet,ja sitten jättäneet vaimon ja lapset tylysti,ja se uusi nainen on huora ja vosu ja vaikka mitä.
Kommentit (31)
Ei kukaan tiedä tai usko, että jätin eksäni osaksi siksi, että hänellä oli alkoholiongelma (lievä tosin) joka myrkytti suhteemme ja jota jhän ei ottanut vakavasti. Myöhemmin olen myös ymmärtänyt, että eksäni saattaa olla jossain määrin läheisriippuvainen, enkä minäkään tuossa suhteessa kovin terve henkisesti ollut. Mutta minkäs teet, jos ongelmia ei oivalleta tai niihin ei uskalleta tarttua?
Ulkopuolisten silmissä minä olen juuri tuollainen huora, joka kevytkenkäisesti jätti hyvän. perheensä eteen kaikkensa tekevän miehen ilman kunnon syytä - tai vielä pahempaa, toisen miehen takia. Jälkimmäinen osakaan tästä ei ole teknisesti ottaen ihan totta, mutta tarina kertoo näin.
nuo hyvän miehen ilman mitään kunnon syytä jättäjät ole luonnevikaisia tms. tai rahan perään.
Ja siis oikeasti mies ei menetä hyvää, mutta jos ihan puun takaa tulee ja mies tehnyt perheen ja perisuhteen eteen kaiken mitä kunnon mies tekee, niin onhan se jättäjä oikeasti ihan kauhea huora.
Jos siis valmiista pesästä mennään suoraan uuteen. Ei se hyssyttelemällä parane sanomalla, että uuteen onneen. Sori karkeus, mutta totta tämä on.
etkö voinut vain jättää miestäsi,ja sitten ruveta seurustelemaan?Ihan sama,vaikka ex-miehesi olisi ollut seinähullu,ei se kuitenkaan oikeuta pettämään toista.ap
ei saa vaihtaa miestä lennossa? Tai siis... En ole ikinä pettänyt, minua on petetty. En hyväksy pettämistä, mutta jos kumppani tosiaan olisi SEINÄHULLU, niin pettäminen on aika pientä sen rinnalla, sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein sitä ei pysähdy miettimään parisuhteen tilaa, koittaa vaan selvitä päivästä toiseen. Sitten tulee jotain pysäyttävää, joka pakottaa miettimään tunteitaan ja liittoaan.
Toisekseen, en pettänyt miestäni, minkä mies tietää. Enpä edes tainnut valehdella. Tarina sukulaisten keskuudessa elää kuitenkin toisenlaisena. Eli aina ei voi tietää ulkopuolelta, mitä kulissien takana tapahtuu.
Uskon kyllä itsekin olevani vähän poikkeutapaus, ei siinä mitään.
Ei kukaan tiedä tai usko, että jätin eksäni osaksi siksi, että hänellä oli alkoholiongelma (lievä tosin) joka myrkytti suhteemme ja jota jhän ei ottanut vakavasti. Myöhemmin olen myös ymmärtänyt, että eksäni saattaa olla jossain määrin läheisriippuvainen, enkä minäkään tuossa suhteessa kovin terve henkisesti ollut. Mutta minkäs teet, jos ongelmia ei oivalleta tai niihin ei uskalleta tarttua?
Ulkopuolisten silmissä minä olen juuri tuollainen huora, joka kevytkenkäisesti jätti hyvän. perheensä eteen kaikkensa tekevän miehen ilman kunnon syytä - tai vielä pahempaa, toisen miehen takia. Jälkimmäinen osakaan tästä ei ole teknisesti ottaen ihan totta, mutta tarina kertoo näin.
nuo hyvän miehen ilman mitään kunnon syytä jättäjät ole luonnevikaisia tms. tai rahan perään.
Ja siis oikeasti mies ei menetä hyvää, mutta jos ihan puun takaa tulee ja mies tehnyt perheen ja perisuhteen eteen kaiken mitä kunnon mies tekee, niin onhan se jättäjä oikeasti ihan kauhea huora.
Jos siis valmiista pesästä mennään suoraan uuteen. Ei se hyssyttelemällä parane sanomalla, että uuteen onneen. Sori karkeus, mutta totta tämä on.
etkö voinut vain jättää miestäsi,ja sitten ruveta seurustelemaan?Ihan sama,vaikka ex-miehesi olisi ollut seinähullu,ei se kuitenkaan oikeuta pettämään toista.ap
Minkähän mallin lapsetkin saavat, kun vanhemmat kilpailevat, kumpi osaa olla parisuhteessa se kusipäisin?
On tervettä ja normaalia todeta, että tämä suhde ei toimi, kun toinen osapuoli on täysin avun ulkopuolella. Sen jälkeen muutetaan erilleen ja aloitetaan omat elämämät, jolloin se uusi rakkauskin on tervetullut mukaan. En vain käsitä, miksi aina pitää pettää, salata, valehdella, selän takana toimia salakähmäisesti ja sitten jopa vahingoniloisesti todeta, että NYT otan eron, kun toinen sitä vähiten odottaa. Tuollainen on sairasta vallankäyttöä toiseen ihmiseen, tarvetta satuttaa ja kostaa. Näette sitten omien lastenne parisuhteista, tuliko toimittua oikein ja kohtuullisesti.
Se, että lapset ovat liian pieniä tajutakseen erosta jotain, ei vähennä puolisoiden vastuuta eron siisteydestä ja toisen puolison hyvinvoinnista. Seinähullustakin voi yrittää erota omalta osalta siististi ja vähentää niitä tarpeettomia lähestymiskieltoja, itsemurhauhkailuja ja lasten kaappauksia/surmia tms. järkkyä, mitä mieleltään järkkyneet tekevät, kun luulevat, että elämässä ei ole enää mitään jäljellä heitä varten. Oman puolen voi siistiä, mutta mattoa ei tarvitse vetää toisen alta kokonaan. Näillä keinoin lapsilla saattaa olla isompana ihan kohtalainen isäsuhde.
Omasta kokemuksesta tosin myös sitä mieltä, että joskus ihmisille sattuu ja tapahtuu asioita ja käyttäydytään ei-niin-fiksusti. Mutta asioita pitäisi ajatella aina niin, että lapset kärsisivät mahdollisimman vähän ja suhteet kumpaankin vanhempaan säilyisivät niin hyvinä kuin mahdollista.
Minkähän mallin lapsetkin saavat, kun vanhemmat kilpailevat, kumpi osaa olla parisuhteessa se kusipäisin?
On tervettä ja normaalia todeta, että tämä suhde ei toimi, kun toinen osapuoli on täysin avun ulkopuolella. Sen jälkeen muutetaan erilleen ja aloitetaan omat elämämät, jolloin se uusi rakkauskin on tervetullut mukaan. En vain käsitä, miksi aina pitää pettää, salata, valehdella, selän takana toimia salakähmäisesti ja sitten jopa vahingoniloisesti todeta, että NYT otan eron, kun toinen sitä vähiten odottaa. Tuollainen on sairasta vallankäyttöä toiseen ihmiseen, tarvetta satuttaa ja kostaa. Näette sitten omien lastenne parisuhteista, tuliko toimittua oikein ja kohtuullisesti.
Se, että lapset ovat liian pieniä tajutakseen erosta jotain, ei vähennä puolisoiden vastuuta eron siisteydestä ja toisen puolison hyvinvoinnista. Seinähullustakin voi yrittää erota omalta osalta siististi ja vähentää niitä tarpeettomia lähestymiskieltoja, itsemurhauhkailuja ja lasten kaappauksia/surmia tms. järkkyä, mitä mieleltään järkkyneet tekevät, kun luulevat, että elämässä ei ole enää mitään jäljellä heitä varten. Oman puolen voi siistiä, mutta mattoa ei tarvitse vetää toisen alta kokonaan. Näillä keinoin lapsilla saattaa olla isompana ihan kohtalainen isäsuhde.
Minkähän mallin lapsetkin saavat, kun vanhemmat kilpailevat, kumpi osaa olla parisuhteessa se kusipäisin?
On tervettä ja normaalia todeta, että tämä suhde ei toimi, kun toinen osapuoli on täysin avun ulkopuolella. Sen jälkeen muutetaan erilleen ja aloitetaan omat elämämät, jolloin se uusi rakkauskin on tervetullut mukaan. En vain käsitä, miksi aina pitää pettää, salata, valehdella, selän takana toimia salakähmäisesti ja sitten jopa vahingoniloisesti todeta, että NYT otan eron, kun toinen sitä vähiten odottaa. Tuollainen on sairasta vallankäyttöä toiseen ihmiseen, tarvetta satuttaa ja kostaa. Näette sitten omien lastenne parisuhteista, tuliko toimittua oikein ja kohtuullisesti.
Se, että lapset ovat liian pieniä tajutakseen erosta jotain, ei vähennä puolisoiden vastuuta eron siisteydestä ja toisen puolison hyvinvoinnista. Seinähullustakin voi yrittää erota omalta osalta siististi ja vähentää niitä tarpeettomia lähestymiskieltoja, itsemurhauhkailuja ja lasten kaappauksia/surmia tms. järkkyä, mitä mieleltään järkkyneet tekevät, kun luulevat, että elämässä ei ole enää mitään jäljellä heitä varten. Oman puolen voi siistiä, mutta mattoa ei tarvitse vetää toisen alta kokonaan. Näillä keinoin lapsilla saattaa olla isompana ihan kohtalainen isäsuhde.
Jos mies on jo suhteen aikana "hullu", se on ihan sama miten nätisti eron hoitaa. Mulle kävi niin, että kun viimein annoin miehelle muuttokäskyn, sain tietää hänen suhteestaan toiseen naiseen. Tuo nainen tuli heti myös lastemme elämään. Vaadin minimielatuksen, annoin tavata lasta niin paljon kuin halusi. Puhuin tälle toiselle naiselle niin ystävällisesti kuin suinkin kykenin, eli pahaa sanaa en sanonut. Hetken meni kaikki hyvin, nyt saan kaikenlaisia uhkauspuheluita ja viestejä jne... Ja ne alkoivat kun jouduin, lapsen vuoksi, nousemaan exää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuskatkos kun eivät vielä nuku, vaan pyörivät tuossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...nainen tai mies. Se pelkuruutta ja raukkamaista. Jos suhteessa ei ole hyvä olla, olisi selvitettävä yhdessä puolison kanssa, mitä muutoksia haluamme kumpikin. Usein meillä on niin kiire uuteen suhteeseen, ettemme ehdi katsoa peiliin.
Jos yrittämisen ja muutosten jälkeena ja suhde ei edelleenkään toimi, kannattaa erota ja olla yksin. Kun on omat ongelmansa ja menneisyyden haamut kohdannut, voisi olla uuden suhteen aika...suoraan uuteen suhteeseen ryntäävillä on itsetuntemus heikko ja omat ongelmat käsittelemättä. Ne alkavat hiertää uudessa suhteessa muutaman vuoden päästä, kun omaa itseään ei pääse karkuun.
mitä liikkuu sellaisen naisen tai miehen päässä joka repii lapset juuriltaan ja kiikuttaa uuteen onneensa. Eiväthän ne lapset ole rakastuneet uuteen ihmiseen ja lopettaneet rakastamasta toista vanhemmistaan.
Ero itsessään jo hajottaa lapsen perusturvallisuuden, olkootkin syyt eroon hyvät tai huonot. Sitten siihen sekoitetaan vielä joku lapsille ihan vieras ihminen ja kuvitellaan, että nyt kaikki kääntyy hyväksi. Hyvässä lykyssä tätä uutta onnea ei kestä vuotta kauempaa ja sitten ollaan taas uudessa tilanteessa lasten kanssa.
Toivoisin, että MINÄMINÄMINÄ-ajattelu laitettaisiin taka-alalle silloin kun on omia lapsia. Tehtäisiin siitä erosta lasten kannalta mahdollisimman kivuton ja annettaisiin lasten ensin sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Uuden parisuhteenkin voi solmia ilman, että heti ollaan kantamassa kamoja samaan osoitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en uuden miehen kanssa yhdessä asunut, vain poikani kanssa kahdestaan. Ja hyvä niin, koska suhde päättyi omasta tahdostani muutaman vuoden päästä.
Eli se siitä uudesta onnesta.
Exällä on jo uusi nainen, ovat naimisissakin jo. Hyvä niin, hyvä mies on onnensa ansainnut.
Jos voisi palata menneisyyteen, tekisin asiat nyt vähän eri tavalla. Toisin sanoen, pitäisin pään kylmänä ja panostaisin siihen olemassa olevaan, näivettyneeseen suhteeseen.
Jos on mies ja perheessä on lapsia, ei eroaminen seinähullusta onnistukaan noin vain. Seinähullutkin naiset nimittäin saavat lapsensa erossa luokseen asumaan aina, kun haluavat sitä. Ja seinähullut yleensä haluavat, koska lapset ovat kätevä keino kiristää ja kostaa. Kuka mies haluaa omat lapsensa tuollaiseen tilanteeseen?
Seinähullun naisen mies ei siten voi erota ollenkaan. Ei siististi eikä rumasti. Hän koettaa vain kestää lasten takia.
Raastavimmat huoltajuuskiistat kaappauksineen syntyvät silloin, kun tämä seinähullu nainen ihastuu toiseen ja päättää aloittaa uuden elämän hänen kanssaan. Mies ja isä yrittää kaikin voimin suojella lapsiaan ja saada heidät luokseen asumaan, koska ei halua jättää heitä seinähullulle ja tämän mahdollisesti vaihtuville ihastuksille (ne vaihtuvat kyllä, koska nainen on seinähullu eivätkä miehet katsele sellaista kauan, ellei kuviossa ole lapsia).
Seinähullu ei kestä ajatusta, että lapset asuisivat isällä, koska he ovat välttämättömiä hänen mielialansa säätelijöitä. Ilman lapsia hän olisi vieläkin hullumpi. Tämän ehkä joku sosiaaliviranomainenkin tajuaa ja päättää uhrata lapset äidin mielenterveyden alttarille suositellen, että lapset jäävät äidille. Pikku hiljaa lasten mielenterveys sitten alkaa rakoilla, kun tasapainoton äiti ei pysty tarjoamaan heille turvallisia oloja ja riittävää hoivaa.
Tätä isä ei kestä... Ja täysimittainen huoltajuuskiistahelvetti on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmilla veljilläni on jo uusi suhde myös, toisella 3 lasta uuden vaimon kanssa, toinen vaihtaa vaimoa jatkuvasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin suoraan että jos mies olisi tehnyt, olisi haukuttu pystyyn eikä lässytetty miten ihanaa kun viimein löysi todellisen rakkauden. Ystäväni sentään kyllin rehellinen myöntääkseen tämän todeksi.
kuinka sitä toista naista siellä huoritellaan ym.ym,mutta mikä on sellainen mies joka toiselta vie perheen,huorapukkiko?
Mieheni tuntee joskus syyllisyyttä lasten takia,vaikka se ex teki päätöksen nussia toista,ja lopulta lähteä.
Toivottavasti onni on sitten siellä.
kuinka sitä toista naista siellä huoritellaan ym.ym,mutta mikä on sellainen mies joka toiselta vie perheen,huorapukkiko?
Mieheni tuntee joskus syyllisyyttä lasten takia,vaikka se ex teki päätöksen nussia toista,ja lopulta lähteä.
Toivottavasti onni on sitten siellä.
Ja sain kyllä scheissea niskaan joka suunnalta, kun taas eksää säälitään ja taputellaan selkään. Minut tuomitsi oma sukukin, vaikka kannan lapsista päävastuun ja muutenkin olen yrittänyt hoitaa asiat niin inhimillisesti kuin mahdollista.
mieheltäni kukaan ei edes kysynyt,otatko lapset ne vaan meni äidin mukana.Elaritkin on minusta pienet,mitä mies maksaa,ja luulen että johtuu ex-naisen syyllisyydentunnosta,ja hyvä niin.
mieheltäni kukaan ei edes kysynyt,otatko lapset ne vaan meni äidin mukana.Elaritkin on minusta pienet,mitä mies maksaa,ja luulen että johtuu ex-naisen syyllisyydentunnosta,ja hyvä niin.
vaan jättää asian miehen omantunnon ratkaistavaksi. Että susta on sitten HYVÄ kun mies ei juuri osallistu lasten elatukseen? Tiesit kai että mies voi myös ITSE tarjoutua maksamaan enemmän kuin äiti vaatii?
Eli jos mies ei alentuisi samalle tasolle kuin exänsä ja kostaisi tälle lasten kautta, vaan maksaisi isommat elarit, niin sitten lapset EIVÄT SAISI teillä syödäkseen?:O