Onko kukaan katsonut elokuvan The tree of life?

Niin, taide-elokuvat ovat tarkoituksellisestikin sekavia ja outoja ja niiden on tarkoituskin vain hämmentää.

Toki, jos lukee vain ne itsetarkoituksellisen sekavat rainat taide-elokuvaksi, voi päätyä tuohon.

Mutta en lähtisi kutsumaan esimerkiksi Panssarilaiva Potëmkinia, Jeanne D'Arcin kärsimystä, suurinta osaa Hitchcockin tunnetummasta tuotannosta, Fannya ja Alexanderia, Kummisetiä, Kellopeliappelsiinia, Taksikuskia tai Kieslowskin väritrilogiaa itsetarkoituksellisen sekavina, outoina ja hämmentävinä.

Minusta se oli kuin tilkkutäkki, jossa osa tilkuista oli kudottu oikein- ja osa nurinpäin ja lopputulos oli vaan yksi iso läjä tilkkuja, joista ei sitten kokonaisuutta syntynytkään. Ei taiteen pitäisi aina taiteen nimissä olla niin eriskummallista!

Jos pyrkii väkisin punkemaan Tree of Lifen perinteisen juonivetoisen elokuvan muottiin, se on varmasti sekava. Henkilökohtaisesti pidin sitä kuitenkin temaattisesti varsin ehyenä, enkä tiedä, kuinka aihetta olisi voinut lähestyä paremmin konventionaalisemmalla muodolla. Dinosauruksia lukuunottamatta. ;)

en jaksa tollasta! Mies katto väkisin loppuun, ei saanu mitään irti.

Ei sen kummempi asia.

Minä pidin siitä paljon. En tiedä onko se 2000-luvun paras, kun ei ole mistään tarkasti mitattavissa olevasta suureesta kyse (vrt urheilu).

Huonoin elokuva, mitä olen ikinä nähnyt.

myös. Piti kehua, että kaunein, hienoin ja ehkä suurin koskaan näkemäni elokuva. No, makuja on näemmä monta!

myös. Piti kehua, että kaunein, hienoin ja ehkä suurin koskaan näkemäni elokuva. No, makuja on näemmä monta!

Oon tällä hetkellä tukevasti elokuvaskenen ulkopuolella, uutuuselokuvat näen lähinnä siinä tapauksessa, jos ne tulevat paikalliselle R-kioskille... huokaus.

Mutta joo: siis leffan nimi on tuttu, mutta mistä se kertoo? Pitää alkaa tarkkailla kiskan valikoimaa...

se on vaan taiteellista kuvaa laavasta ja lumesta ja tiesmistä soluista, välillä ihmiset haahuilee ja kertojaääni puhuu. Ei tod draamaa vaan kokeellista taidetta. Ainoa tuttu joka on tykänny on ammatiltaan elokuvaaja. Edes valokuvaaja eikä muut lähipiirin elokuvaihmiset tykänny. Sehän ei toki tee elokuvasta huonoa, mut siis mä en jaksa tollasta. Meinasin kyllästyä Melancholian prologiinki, ja olen sentään hc trier -fani.

Oli ehkä pahinta tekotaiteellista paskaa ikinä.



Menin katsomaan koska tuttavapiirissä pari ns. leffojen harrastajaa kehui tosi paljon. Mut se oli oikeasti tosi tylsä ja yritti olla kamalan syvällinen, ei vakuuttanut. Päähenkilöt kuiski omia kysymyksiään jumalalle, out of nowhere tuli joku elämän luomiskertomus keskelle leffaa dinosaurusten tähdittämänä ja dramaattista kirkkokuoromusiikkia ja jotain rantoja ja vuoria kuvattuna ilman mitään kunnon pointtia. Koko leffan rakenne oli tarkoituksella sekava. Harkitsin että lähtisin kesken pois, ja kaveri nukahti kesken leffan. Mulla on teoria että ihmiset jotka tästä tykkää vaan luulee että se on paljon syvällisempi kuin onkaan, koska meni niin moni asia vähän yli.



En siis suosittele.

Oli ehkä pahinta tekotaiteellista paskaa ikinä.

Menin katsomaan koska tuttavapiirissä pari ns. leffojen harrastajaa kehui tosi paljon. Mut se oli oikeasti tosi tylsä ja yritti olla kamalan syvällinen, ei vakuuttanut. Päähenkilöt kuiski omia kysymyksiään jumalalle, out of nowhere tuli joku elämän luomiskertomus keskelle leffaa dinosaurusten tähdittämänä ja dramaattista kirkkokuoromusiikkia ja jotain rantoja ja vuoria kuvattuna ilman mitään kunnon pointtia. Koko leffan rakenne oli tarkoituksella sekava. Harkitsin että lähtisin kesken pois, ja kaveri nukahti kesken leffan. Mulla on teoria että ihmiset jotka tästä tykkää vaan luulee että se on paljon syvällisempi kuin onkaan, koska meni niin moni asia vähän yli.

En siis suosittele.

Vieressäni istunut tyttöporukka nukahti jo alkumetreillä ja itsekin, kokeneena moniruokaisena elokuvankuluttajana, harkitsin ensimmäistä kertaa elämässäni poistumista salista kesken leffan.

Liikutuin niin paljon, että lopuksi tirautin pienet itkut, mikä on viimeksi taphtunut kun Mufasa kuoli. ;) Tree of Life oli ehdottomasti kaunein elokuva, jonka olen nähnyt vuosiin. Enemmän elämys kuin elokuva, pitää melkein nähdä teatterissa, jos aikoo sen nähdä.



Olin tosin itsekin aika hämmentynyt ekat parikymmentä minuuttia, koska odotin perinteisempää, juonivetoista elokuvaa. Enkä ole ihan varma tykkäsinkö niistä väliepisodeista.



Ja musta on aika naurettavaa ja huiman itsekeskeistä väittää, että joku toinen ihminen ei voi aidosti tykätä jostain, koska ei itse sattunut pitämään siitä.





T. Kokenut moniruokainen elokuvakuluttaja, joka on useita kertoja poistunut elokuvasta kesken leffan.

Ja musta on aika naurettavaa ja huiman itsekeskeistä väittää, että joku toinen ihminen ei voi aidosti tykätä jostain, koska ei itse sattunut pitämään siitä.

Mua alkoi heti kiinnostaa, musta on toisinaan virkistävää katsella muitakin kuin juonielokuvia. Kun asuin Helsingissä, kävin toisinaan Avanto-festareilla katsomassa avantgarde-elokuvia, ja monet niistä on syöpyneet mieleen aivan eri tavalla kuin juonielokuvat.

On niin monia eri tapoja nauttia elokuvista. Viihtyminen on yksi niistä, alitajunnan vaelteleminen voi olla toinen.

(Mä oon se R-kioskin varassa oleva elokuvanystävä.)

oli hirveää scheissea, siis aivan liian pitkä ja tekotaiteellinen. Ja siis olen nähnyt elämässäni satoja taide-elokuvia kaikista maailmankolkista.

sekavia ja outoja ja niiden on tarkoituskin vain hämmentää. Jos sellaisesta tykkää niin mikäs siitä. Minusta se oli kuin tilkkutäkki, jossa osa tilkuista oli kudottu oikein- ja osa nurinpäin ja lopputulos oli vaan yksi iso läjä tilkkuja, joista ei sitten kokonaisuutta syntynytkään. Ei taiteen pitäisi aina taiteen nimissä olla niin eriskummallista!

Oli ehkä pahinta tekotaiteellista paskaa ikinä. Menin katsomaan koska tuttavapiirissä pari ns. leffojen harrastajaa kehui tosi paljon. Mut se oli oikeasti tosi tylsä ja yritti olla kamalan syvällinen, ei vakuuttanut. Päähenkilöt kuiski omia kysymyksiään jumalalle, out of nowhere tuli joku elämän luomiskertomus keskelle leffaa dinosaurusten tähdittämänä ja dramaattista kirkkokuoromusiikkia ja jotain rantoja ja vuoria kuvattuna ilman mitään kunnon pointtia. Koko leffan rakenne oli tarkoituksella sekava. Harkitsin että lähtisin kesken pois, ja kaveri nukahti kesken leffan. Mulla on teoria että ihmiset jotka tästä tykkää vaan luulee että se on paljon syvällisempi kuin onkaan, koska meni niin moni asia vähän yli. En siis suosittele.

joitakin kommentteja. Ei se leffana mun mielestä mitenkään "vaikea" ollut. Ihan selkeä teema ja juoni. Välillä katsoja sai nauttia huimasta visuaalisesta annista, jonka aikana oma mieli sai vaellella. Nykyleffoissa katsojan tunteille ja ajatuksille annetaan harvoin tilaa. Kaikki on sellasta mtv-tykitystä, jossa asiat tarjotaan valmiiksi pureskeltuina ja tunnereaktiot ovat köyhempiä ja liian ennalta-arvattavia. Tykkään siis sellaisistakin leffoista, mutta Tree of life oli piristävä poikkeus. Enkä suinkaan ole mikään sofistikoituneen taiteen suurkuluttaja.

No näemmä en jää yksin sen kanssa, etten ymmärtänyt koko leffaa ja luulen, että jopa nukahsin hetkeksi:)Mitä en muista koskaan ennen tapahtuneen. Kun heräsin luulin leffa oli vaihtunut merten syvyyksiin!

Mutta niin kuin joku kirjoitti, mielipiteitä on monia ja joku tykkää toinen ei.