Terveydenhoitaja! Kerro koulutuksestasi.

...koin neljän vuoden opiskelut hyvinkin kevyiksi. Kun teki hommat ajallaan eikä jäänyt niitä nyhvertämään, niin aikaa oli yllin kyllin. Lukujärjestyksessä useimmat opettajat olivat yrittäneet kiinnittää huomiota siihen että jättivät (ja joskus merkitsivät lukujärjestykseenkin) tilaa tehdä projekti- ja ryhmätyöt ja jopa tenttiin lukemiselle oli saatettu merkitä oma aikansa. Näitä aikoja jotkut käyttivät muuhun (työssäkäyntiin yms) mutta minä yritin käyttää ne siihen mihin oli tarkoitettu, ja pääsin helpolla. Ei montaa iltaa tarvinnut kotona päntätä / kotitehtäviä tehdä.



Vaikeinta oli saada ryhmä yhtä aikaa koolle ryhmätöihin, joten yritin aina päästä mahdollisimman pieneen ryhmään tai tehdä ihan paritöitäkin ja opinnäytetyön tein yksin.



Harjoittelupaikat olivat kaikki paitsi mielenterveysharjoittelu mukavia ja opettavaisia, tietysti joillain luokkakavereilla kävi huonompikin tuuri ja sattui paskat ohjaajat tai ei niin antoisa harjoittelupaikka. Harjoitteluja on kuitenkin paljon, yksi tai kaksi huonompaa ei pilaa koko koulutusta.



Paikat olivat myös hyvien kulkuyhteyksien päässä keskustasta, vaikkei ihan kodin lähelle mikään sattunutkaan.



Sanottakoon nyt, että olen alanvaihtaja eli reilusti yli kolmikymppinen aikuinen siellä nuorisolinjalla (luokalla oli kyllä vielä selvästi vanhempiakin pari) ja minulla on aina ollut nopeat hoksottimet joten siinä on tietysti yksi syy miksi opiskelu oli minusta kevyttä ja helpohkoa: asiat omaksui nopeasti ja osasi kirjoittaa raportit yms. ilman tuskailuja. Mutta eivät ne suoraan lukiosta tulleetkaan luokkakaverit koskaan pahemmin valittaneet opiskelun raskaudesta. Uskon että kokemus oli lähes kaikille mukava.

...että terveydenhoitajan (ja sairaanhoitajan / kätilön / ensihoitajan) opiskeluissa hyvä puoli on se, että asiat käsitellään kohtalaisen lyhyissä jaksoissa, esimerkiksi noin kuusi viikkoa jonkin asian teoriaa ja siinä samalla jotain lisäaineita, sitten sen alueen harjoittelu, ja sen jälkeen hypätäänkin jo aivan uuteen aiheeseen jne. Ei pääse pitkästymään eikä tarvitse toisaalta pitää mielessä kokonaista aihealuetta pitkiä aikoja.



Esimerkiksi voidaan lukea kirurgista ja perioperatiivista hoitotyötä muutaman viikon ajan niin että sitä on useampi tunti viikossa ja siihen liittyviä harjoittelutunteja (vaikka haavanhoitotuotteisiin tutustumista ja laskimokatetrin laittamista), joku tutkimusraportti kirjoitettava siihen liittyvästä aiheesta, samalla on vaikkapa englannin kurssi ja kirurgian lääkäriluentoja muutamana iltana. Sitten tulee tämän aiheen tentti. Sitten on harjoittelu. Sen jälkeen tähän aiheeseen ei palata vaan alkavat vaikkapa mielenterveyden ja psykologian opinnot, tehdään joku tutustumiskäynti johonkin päihdelaitokseen, englannin opinnot vielä vähän jatkuvat kunnes niistäkin tulee tentti eikä siihen sitten enää palata jne jne.

16 eri harjoittelua ja harjoittelupaikkaa. Sekin on aika raskasta aina tutustua uuteen työpaikkaan. Koulupäivät oli 8 tuntisia. Ei siinä paljoa lepsuiltu sen neljän vuoden aikana. Kouluun ei ollut helppo päästäkään. Samalla valmistuu sairaanhoitajaksi ja aika moni työllistyykin nimenomaan sairaanhoitajaksi. Ihan loppuosa, tyyliin puoli vuotta oli vasta terkkariopintoja, muutoin sh:ta.

Tuskin voidaan yksiselitteisesti sanoa onko joku raskasta vai ei, jokainen kokee tilanteet erilaisina. Itse en kokenut opintoja raskaaksi vaikka kyllähän siinä ihan töitäkin sai tehdä. Mutta minulle kirjallisten töiden tekeminen ei ole mitenkään hankalaa ja olen myös suhteellisen nopea lukija. Toisaalta sitten on niitäkin, jotka eivät valmistuneet määräajassa erinäisistä syistä johtuen.



Useimmiten 8-16 päiviä, joskus lisäksi iltaluentoja normipäivän lisäksi. Työt kasautuvat jos antaa niiden kasautua mutta jos tekee kaiken määräaikaan mennessä niin ei mitenkään ylivoimaista ole. Tai paremminkin kai jos alkaa tehdä projektitöitä ja muita kirjallisia juttuja sekä lukee tentteihin pikkuhiljaa jatkuvasti niin työt eivät kasaudu viimeisenä yönä tehtäväksi. Voi usko loppua kesken kun on monta sataa sivua luettavana ja kello on 1 tenttiä edeltävänä yönä.



Harjoitteluja on monta, paikat vaihtelevat valtavasti oppilaitosten sisälläkin puhumattakaan oppilaitosten välillä. Harjoitteluajat ovat sikäli raskaita, koska pitää olla koko ajan skarppina ja yrittää omaksua lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon uutta tietoa.



Jos ala kiinnostaa niin kannattaa hakea, ei ole mitenkään ylivoimaista.

Kiitos kaikille vastaajille. Itseä arveluttaa vielä tuo, kun sh-opinnot suoritetaan ensin ja näin perheellisenä voi olla hankalaa suorittaa harjotteluja vuorotyössä. Jotenkin koulutus alkoi tuntua liian sairaanhoitopainotteiselta katetrien laittoineen ja leikkaushaavojen hoitoineen, kun kinnostuksen kohteena olisi ihmisten terveyden hyvinvoinnin edistäminen. Muutenkaan en koe erityistä vetoa sairaalassa työskentelyyn vaan ihan esim neuvola/-perhetyöhön. Näihin ilmeisesti pääsee sitten vaan aika pieni osa valmistuneista.



Pääsin jo sisälle, hain ihan kokeilumielessä, mutta tässä vielä pohdin että pitäiskö keväällä hakea vielä muihin opintoihin, esm fysioterapeutti, sosionomi..



Ap