Lue keskustelun säännöt.
ikävöittekö te muut miehiänne?
04.12.2011 |
Itse en tunne ikävää jos olemme erossa. Olemme olleet yhdessä 13v. Voin olla viikonkin erossa enkä tunne ikävää.
Kommentit (17)
Vielä pari vuotta sitten hän oli lempeä ja empaattinen. Nykyään jyrkkä, itseensä keskittynyt ja lähes täysin empatiakyvytön. Välillä mietin, onko joku varastanut mieheni ulkomuodon kunnon vanhaan scifityyliin. En tunne häntä enää. Ikävä entiseen versioon on todella kova.
Kohdallani tällainen kestänyt nyt vuoden. En jaksa enää roikkua löysässä hirressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikävöi kovasti: on ollut viikon matkalla ja tulee vasta viikon päästä. Iltaisin nukkumaan mennessä voi olla sellainen olo että nyt se kyllä vois olla vieressä että pääsisi kainaloon.
En muuten ole mustasukkainenkaan. Mites te muut?
Ei tää mummielestä ole välttämättä mikään tunnevamma, minusta ennemmin perusturvallisuuden omaavan ihmisen rauhallisuutta. Jos ukkeli olisi kadonnut ilman ennakkovaroitusta niin sit vois vähän hyperventiloidakin, mutta matka oli tiedossa ja sovittu jo puol vuotta sitten, eli eipä tässä mitään ihmeellisyyksiä siis.
No joo, ja en kyllä o yksin kun paapero pyörii vattassa :)
Ei ketään sinänsä voi ikävöidä.
Muistikuva jostakin henkilöstä voi aiheuttaa ikävöimistä, ei henkilö sinänsä.
Muistikuva voi aiheuttaa helvetillisiä kärsimyksiä tai onnea.
itse asiassa minua HÄIRITSEE kun hän on kotona. Jollakin tavalla lasten ja mun arki on PILALLA, kun mies ei ole työreissuillaan, mies sotkee meidän normaalin mukavan elämän omilla vaatimuksillaan ja keksinnöillään. Esikoinen 12 v huokaisi viime viikolla kun isänsä lähti viikoksi jenkkeihin, että hyvä kun meni kun se on niin rasittava kun on kotona. :=)
Aattele, millaista sun miehellä on? sillä on perhe, joka EI HALUA sitä kotiin? Siis ihan hirveetä. Mitä, jos miehesi joutuu esim. työttömäksi?
koska mies paljon poissa kotoa. Mutta en tunne ikävää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOksu on ikävä jo yhden ja saman päivän aikana tai vaikka olisi samassa huoneessa, joskus ei viiteen päivään vaikka olisin reissussa. 8v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin en ole koskaan oikein ikävöinyt ketään. Tunnevamma?
Ihan liian vähän on matkoilla, miehen poissaolo on mulle ihan parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus enemmän ja joskus vähemmän.. Yhdessä 7v.
päivän paras hetki on kun saa taas olla yhdessä.
t. tosin vain vuosi yhdessä, mutta ihan hemmetin rakastunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin en ole koskaan oikein ikävöinyt ketään. Tunnevamma?
Millainen suhde muuten?
Mullakin varmaan tunnevamma. Tai no lapsia ikävöin tai en tiedä tavallaan "ikävöinkö" mutta kerron tottakait aina heille että on ikävä.
ap
Sopeudun helposti uuteen tilanteeseen. :)
-Tunnevammainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemiä sulle. Ehken olekaan tunnevammainen. Meinaan itse ikävöin suhteen alussa. Nyt en. Joten voi olla muut erimielisyydet vieneet tämän tähän.
ap
Vielä pari vuotta sitten hän oli lempeä ja empaattinen. Nykyään jyrkkä, itseensä keskittynyt ja lähes täysin empatiakyvytön. Välillä mietin, onko joku varastanut mieheni ulkomuodon kunnon vanhaan scifityyliin. En tunne häntä enää. Ikävä entiseen versioon on todella kova.
on pitkiä jatkoja. Ollaan oltu yksissä 15 v ja itse asiassa minua HÄIRITSEE kun hän on kotona. Jollakin tavalla lasten ja mun arki on PILALLA, kun mies ei ole työreissuillaan, mies sotkee meidän normaalin mukavan elämän omilla vaatimuksillaan ja keksinnöillään. Esikoinen 12 v huokaisi viime viikolla kun isänsä lähti viikoksi jenkkeihin, että hyvä kun meni kun se on niin rasittava kun on kotona. :=)
Tosin suhdekin vasta 3-vuotias, mutta kyllä ikävöin. Kuten aiempi sanoi, jo työpäivän aikana. Hän tulee välillä mieleeni ja sydänalasta kouraisee ihanasti ja lasken taas tunteja, kun taas näemme. =)
Vietämme kuitenkin aikaa myös erillämme (emme asu yhdessä), tämä on molemmista tosi ok - sitä ihanampaa on jälleen nähdä!