Lue keskustelun säännöt.
Anopin touhut!
04.12.2011 |
3-vuotiaat kaksostyttöni olivat viime viikonloppuna yöhoidossa isovanhemmillaan. Olivat sitten ajelleet moottoritiellä 120 kilometriä suuntaansa "vähän ostoksille Tampereelle" ilman turvaistuimia tytöt takapenkillä lantiovyössä ja toinen kai vyö kainalon alla. Tää selvisi mulle vasta jälkikäteen ja olin ihan ällikällä lyöty. Sanoin anopille eilen täysin asiallisesti, että ei tollasta vaan tehdä, mutta se vaan rupesi ivaamaan, että älä siinä stressaa ja että reissu meni hyvin ja mitä siitä enää jauhamaan. Tosi v***umaiseen sävyyn toi siis ilmi, että oon ihan hysteerinen hullu. Sit se vetosi että mäkin kerran oon ajanu tyttöjen kanssa taksilla lääkäriin ilman istuimia. Mä pysyin tiukkana ja selitin sille mm. laista ja siitä, että jos jotain tapahtuu ni mä en kestä sitä ja että seuraavalla kerralla istuimet on oltava. Sit se suuttui ja lähti ovet paukkuen. Ei oikeen huvita antaa sille lapsia enää hoitoon. Voin hyvin kuvitella että tollaset ajelut tulee toistumaan ilman että mulle kerrotaan.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on mies joka hoitais asian äitinsä kanssa.
tullessa julki. Ja melkein kuulen sen kuvailemasi ivamärinän. Älä vie sille hoitoon, ainakaan pitkään aikaan. Nielköön typeryytensä katkerot.
Yleensä kannattaa hoitaa itse lapsensa eikä moittia niitä, jotka joutuvat uhraamaan elämänsä vuoksesi.
Vierailu oli siis viikko sitten ja mieheni toi ja veti tytöt hoitoon. Eilen vasta kuulin tästä, kun tulivat kylään. Istuimia ei miehen mukaan kuulemma tarvinnut irrottaa, koska "ei me mihinkään yhden päivän aikana lähdetä". Seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee) tuputan istuimet mukaan vaikka väkisin ja kiinnitän ne anopin autoon omakätisesti.
Tuolle yhdelle taliaivolle voin sanoa, että on olemassa myös isovanhempia, jotka vaatimalla vaativat lapsia hoitoonsa sekä lapsia, jotka haluavat silloin tällöin mennä yökylään isovanhempien luokse. Minun puolestani ei tässä ole kukaan tietääkseni uhrautunut, olin kotona ja odottelin pikkuväkeä kotiin. Kaipa tuollainen lähisukulaisten luona kyläily ja varsinkin lastenlasten seurasta nauttiminen on nykyään tulkittavissa uhrautumiseksi. Huoh.
Ap.
mäkin aikamoisen hepulin, kuten myös mieheni. Koska anoppi on just sen olonen, että tekis mm. noin, eipä oo lapsia sille hoitoon viety. (Ei ole kyllä pyytänytkään).